Haastattelussa Sanni Lehto

 Näyttelijä Sanni Lehdon tapasin Helsingissä Kahvila Willensaunassa joulukuun alussa 2025. Haastattelun jälkeen hän oli suuntaamassa Aleksanterin teatteriin Titanique-musikaaliparodian näytökseen. Vuonna 1994 syntynyt Sanni on kotoisin Vesilahdesta. ”Se on pieni kunta Tampereen kupeessa. Oon pitänyt sitä aina tärkeänä asiana, että oon maalta kotoisin, keskeltä metsää ja peltoa. Meillä on ollut paljon koiria ja muitakin eläimiä, ja kouluun oli matkaa kymmenen kilometriä. Vanhempani asuvat Vesilahdessa edelleen, joten siellä tulee käytyä säännöllisesti. Vaikka asunkin nyt Helsingissä, henkinen kotikaupunkini on Tampere. Haikailen paluusta takaisin maalle, ”väljemmille vesille”. Ehkä vielä joskus…” 

 Mitä harrastat? ”Hmmm, sellaista mikä ei varsinaisesti liity työhön? Puolisoni kanssa innostuttiin nyt yhdessä tekemään palapelejä, vaihteeksi jotain muutakin kuin Netflixiä. Palapelihommiin jäi ihan koukkuun! Ja sittenhän mulla on koira Jadis, 4-vuotias jackrussellinterrieri. Koiranomistajuus on ihan oma harrastus- ja elämäntapansa, ja Jadiksen kanssa tulee puuhailtua kaikenlaista. Lisäksi mä joogaan ihan kotosalla, välillä käyn joogatunneillakin. Se maadoittaa ja rauhoittaa. Oon nyt myös hurahtanut leipomaan hapanjuurileipää.”

(c) Laura Malmivaara

 Piditkö jo lapsena esiintymisestä? ”Kyllä, ja mähän päätin jo ekaluokkalaisena, että musta tulee näyttelijä. Tosin ensin mä päätin, että musta tulee koko maailman prinsessa. Se oli sitten vähän haastavampi toteuttaa. Oon lapsesta asti harrastanut teatteria. Vanhempani harrastivat myös, joten oli luontevaa koko perheen yhteistä tekemistä käydä katsomassa teatteria ja näytellä itsekin harrastajateatterissa. Lapsena tanssin myös flamencoa pitkään, ja niistä oli tietysti esityksiäkin. Maalla koulukuljetusten kanssa meni usein niin, että koululla tuli oltua aamulla jo tuntia ennen varsinaisen koulun alkua, ja aamupäiväkerhossa teimme erilaisia näytelmiä, kuuntelimme musiikkia ja teimme tanssiesityksiä biiseihin. Oon saanut elää sellaisen lapsuuden, että kotona ja koulussa on kannustettu ja rohkaistu esiintyjyyteen, mikä on hienoa. Ei siis mikään ihme, että aloin jo lapsena haaveilla näyttelijän ammatista.” 

 ”Seuraava looginen askel oli pyrkiä Tampereen yhteiskoulun lukioon (TYK), koska se on ilmaisutaitopainotteinen. Pääsin sinne, ja toisen luokan alussa muutin Tampereelle. Lukion jälkeen olin pari vuotta Suomen Teatteriopistossa, joka toimii Tampereen Komediateatterin yhteydessä. TeaKiin ja Nätylle hain useita kertoja, tuloksetta. Vuonna 2017 hain Tampereen ammattikorkeakouluun (TAMK) musiikkiteatterin tutkinto-ohjelmaan, muistan laittaneeni yhteishaussa TAMKin ykkösvaihtoehdoksi TeaKin sijaan ja tein siten tietoisen valinnan siitä kumpaan paikkaan priorisoin. Oon sitä mieltä, että noin sen piti mennäkin. Pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla sisään. Viralliselta koulutukseltani oon muusikko (AMK), ja valmistuin vuonna 2021.”

 Tehtiinkö sielläkin kirjallista ja/tai taiteellista opinnäytetyötä? ”Kyllä, olin Tampereen Työväen Teatterin Kinky Boots-musikaalissa swinginä ja kirjoitin siitä. Niihin aikoihin swing oli vielä aika uusi termi Suomessa. Kirjoitin swingin työstä yleisesti ja teatterien paikkausjärjestelmästä, kävin termistöä läpi ja mitä olin itse oppinut juuri tämän produktion aikana. Opinnäytetyöni löytyy Theseuksen tietokannasta nimellä ”Swingin tehtävät musikaalissa”, jos kiinnostaa tutustua tarkemmin. (Huom. Lainauksena tekstin alusta ”Swing on termi, jolla musikaali- sekä teatterimaailmassa tarkoitetaan yhtä tai useampaa ensemblejäsentä paikkaamaan varautunutta esiintyjää.”) Mun pääinstrumenttini oli laulu, ja päättötyönä oli taiteellinen kokonaisuus, jonka tuli sisältää laulua, liikettä ja näyttelijäntyötä. Sattui mukavasti korona-aikoihin tämä päättötyö, eli se nähtiin ainoastaan streamina eikä kukaan päässyt katsomaan sitä livenä. Esityksen nimenä oli The Wicked Bitch, jossa lauloin kaikenlaisia pahisten biisejä. Oodi väärinymmärretyille pahiksille! Siellä oli biisejä esimerkiksi Wickedistä, Frozenista ja Sweeney Toddista.”

 Missä eri teattereissa olet työskennellyt? ”Tampereen Komediateatterissa, Valkeakosken Kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Seinäjoen Kaupunginteatterissa (olin kaksi vuotta kiinnityksellä), Linnateatterissa, Aleksanterin teatterissa ja Riihimäen Teatterissa.” 

 Mainitse muutama itsellesi merkityksellinen roolityö tai koko proggis. ”Äkkiseltään tulee heti kolme proggista mieleen, eli ensinnäkin Työviksen Kinky Boots, jossa tein opintojeni kolmannen vuoden työharjoittelun ja jota tein koronan vuoksi vielä valmistumiseni jälkeenkin. Pääsin tekemään siinä monipuolisesti eri rooleja swinginä, ja se oli todella opettavaista. Huomasin, että tämänkaltainen työ sopii mun aivoilleni, kun opettelin oman paikkani lisäksi neljä muuta. Seinäjoella tein Wednesdayn roolin musikaalissa The Addams Family, haaveilin sen roolin tekemisestä aiemmin. Kolmantena sanoisin tämän Titaniquen ja siinä Céline Dionin roolin. Meillä on ollut todella kivaa ja niiiiiin hyvä porukka! Tuonkaltaista ei ole tehty Suomessa aiemmin, ja ollaan yhdessä hiottu vitsejä toimimaan juuri täällä. Yleisö on ollut ihanasti mukana esityksissä, nauru raikaa. Vuodenvaihteen jälkeen esitys siirtyy Tampereen Komediateatteriin, on huippua päästä vetämään sielläkin. Mutta joo, näistä kolmesta oon oppinut eniten itsestäni ja omasta työskentelystäni.”

Titanique (c) Nils Krogell

 Tässä kohtaa jutut lähti hetkeksi, yllätys yllätys, muille urille ja puhuimme vartin verran palapeleistä ja Lontoon Paddington-musikaalin trailerin aiheuttamista tunnemyllerryksistä… 

 Onko sinulla joku oppi tai ohjenuora, joka on jäänyt vuosien varrelta erityisesti mieleesi? ”Parikin asiaa tulee mieleeni. Mulle on nuorena sanottu, varmaankin vanhempieni toimesta, että kukaan ei tule mua kotoa hakemaan yhtään mihinkään. Itse pitää hakea ja mennä ja tehdä, ja näin mä oon ajatellut ja elänyt. Ja nyt kun katson töitäni taaksepäin, niin aika paljon onkin sellaista, että mulle on soitettu ja tavallaan kotoa haettu. Oon ajatellut tämän niin, että kun mulla on ollut valmiiksi toisenlainen asenne ja oletus, niin se onkin poikinut töitä. Se tuntuu todella hyvältä ja siltä, että oon itse tehnyt jotain oikein. Näyttelijäntyöstä oon alkanut jossain vaiheessa ajatella niin, että oon ruvennut sysäämään kaiken vastuun vastanäyttelijöilleni. Ja mitäkö tällä tarkoitan? TAMK:ssa tehtiin Nätyn kanssa työharjoitteluna Hair – Fifty years after, ja siellä me harjoiteltiin asioista ja muista ihmisistä virittymistä. Ei keskitytä vain omaan tekemiseen, vaan seurataan mitä muut tekevät, reagoidaan ja saadaan muista impulsseja. Siitä jäi mieleeni se, että näyttelijäntyö ei ole koskaan minä-minä, vaan se on kaikki muu. Oon hieman suorittajatyyppiä, joka haluaa tehdä asiat oikein ja tarkkailee itseään, mutta silloin työ jää hyvin ulkokohtaiseksi. Tässä Titaniquessa Céline seurailee muiden tekemistä ja reagoi omalla överillä tavallaan tapahtumien kulkuun. Ei tarvitse miettiä sitä, että miltä mä näytän tai mitä mä yksin teen, sillä en ole lavalla yksin. Tämä ajatus on vapauttanut tekemistäni ja poistanut paineita itseltäni.” 

 Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttämöllä? Taas joudut/pääset puhumaan vain itsestäsi... ”Musikaali tyylilajina on mun vahvuuteni, se vaatii oman osaamisensa. Acting through song -tekniikassa puhutaan aina siitä, että kaikki teokseen sävelletty musiikki on hahmojen ajatuksia, ja kaikki syntyy hahmoista ja kohtauksista. Jokainen bling-ääni on kommentti johonkin. Oon toiminut swinginä, understudyna ja tanssikapteenina sekä tehnyt pikapaikkauksia, pystyn handlaamaan paineistetummankin tilanteen ja hahmottamaan kokonaiskuvan nopeasti muuttuneessa tilanteessa. Näyttämön rytmi jää mulle helposti päähän, ja muistan kanssanäyttelijöiden repliikkejä ja koreografioitakin.” 

 Onko sinulla jotain erityistaitoja? ”Mulla on pitkä flamencotausta, en ole pitkään aikaan tanssinut mutta kengät ja mekot on tallessa edelleen. Oon harrastanut myös ilma-akrobatiaa ja tankotanssia.” 

 Minkä taidon haluaisit kenties vielä osata? ”Ylipäätään kaikki soittimet! Soitan valitettavan huonosti kaikenlaisia soittimia. Pianolla osaan pimputtaa omat stemmani. Lapsena kyllä soitin pianoa, mutta se ei varmaan sitten innostanut mua tarpeeksi. Ukulelea soitan jonkin verran. Oon tehnyt laulukeikkaa esimerkiksi hääjuhlissa, ja niihin oon mennyt säestäjän tai taustanauhan kanssa, mutta jos osaisin säestää itseäni vaikkapa kitaralla hyvin, olisi helpompaa tarjota itseäni keikoille esiintymään.”

The Addams Family (c) Titta Toivanen

 Onko sinulla ollut muita urasuunnitelmia kuin ”koko maailman prinsessa” tai näyttelijyys? Suunnitelma B? ”Lähtökohtaisesti ei ole, mutta kyllä mä oon miettinyt, että mitä muuta mä mahdollisesti voisin tehdä tämän lisäksi, koska freelancerinä on vähän epävakaata. Oon mä haaveillut joogaohjaajakoulutuksesta, voisin olla myös eräopas tai hyvinvointivalmentaja-lifecoach. Näyttelijäntöiden lisäksi voisin tarjota ihmisille retriittejä tai hyvinvointiviikonloppuja, ne ei sulje toisiaan pois mitenkään. Luontoon, palautumiseen ja rauhoittumiseen liittyvät asiat kiinnostaa mua, ja haluaisin tarjota ihmisille jotain muuta kuin somemaailmaa. Ehkä joskus haaveeni toteutuu, vielä ei ole sen aika. Täytyy ensin elää omaa elämää ennen kuin voin neuvoa muita.”

 Ehditkö itse käydä katsomassa teatteria? ”Valitettavan huonosti ehdin, tosin nyt se onnistuu paremmin kuin Seinäjoen kiinnitysvuosien aikaan. Kyllä mä pyrin katsomaan kaikki ne, jotka mua kiinnostaa kaikkein eniten. Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge, Työviksen Kaunotar ja Hirviö – molemmat oon nähnyt. Täällä Kansallisteatterissa kiinnostaisi Angels in America, Tampereen Teatterissa Romeo ja Julia. Paljon on kiinnostavaa ja lisää tulee. On hyväksyttävä myös se, että kaikkea kiinnostavaa ei ehdi näkemään. Välillä sitten repäisen kunnolla, kesällä tuli nähtyä Lontoossa kahdeksan esitystä viidessä päivässä! On ihanaa nähdä suomalaisten kollegoiden tekemiä juttuja, mutta vaikkapa juuri Lontoosta käyn hakemassa lisäinspiraatiota ja näkemässä uusia, innostavia juttuja. Isoimman vaikutuksen lähiaikoina on tehnyt Jamie Lloydin Evita, nimiroolissa Rachel Zegler. Näin sen juuri ennen kuin se siirtyi New Yorkiin, ja se oli todella todella hieno, kaiken sen hypetyksen arvoinen. Kotimaisista tuotannoista Espoon Minna Craucher kolahti kovaa ja inspiroi. Tuollaista mäkin haluan tehdä!”

 Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Petra Karjalaista ihailen suuresti, hänessä on tietynlaista valoa ja tykkään hänen tavastaan olla. Eeva Kontu on upea, oikea luonnonvoima! Mä rakastan vahvoja, kovaäänisiä naisia. Seela Sella, Aira Samulin… Saisinpa elää yhtä pitkän elämän, ja pysyä skarppina ja työkuntoisena pitkään.” 

 Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä/kanssanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Emma Thompson ja Gillian Anderson! Voisivat olla haltiakummejani vaikkapa. Joku sellainen juttu, missä juotaisiin viiniä ja nauraa räkätettäisi. Se olisi ihanaa! Julia Roberts vielä kolmanneksi. Keskusteltaisi naiseudesta eri vuosikymmeniltä.”

 Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Petrus Kähkösen kanssa, ehdottomasti. Kitapurjeet lepattaen laulettaisi, en tosin tiedä mitä.” 

 Mitä laulaisit minun kanssani karaokessa? ”Me laulettaisi Cyndi Lauperin Girls just wanna have fun.”

(c) Vilja Vuolle

 Oletkin jo vähän kertonut tästä aiheesta, mutta mitkä asiat inspiroivat sinua? "Mua inspiroi se, kun ihminen on todella hyvä siinä mitä tekee. Kun näkee, että joku on pistänyt aikaansa ja energiaansa johonkin, nähnyt vaivaa asioiden eteen ja myös saavuttanut siten asioita.Voisin myös kuunnella luennon mistä tahansa aiheesta, jos luennoitsija on itse innostunut asiastaan." 

 Mitä sinun mielestäsi on ”teatterin taika”, vai pystyykö sitä edes selittämään? ”Me katsojien kanssa yhdessä sovitaan, että tää olis nyt tämmöinen ja tää pahvilaatikko olis nyt keittiö. Tai että tää olis nyt Céline Dion ja tulis täältä. Ja kun näyttelijät sanoivat, että tässä on keittiö, niin se on keittiö! Ja että musikaalissa ihmiset laulavat ja tanssivat, eikä siinä ole mitään kummallista. Yhteinen sopimus katsojien ja näyttelijöiden kanssa. Hetkessä yhdessä eläminen. Se on teatterin taikaa.” 

 Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Eilen ja tänään oon syönyt piparkakkuriisipuuroa… No totta kai äänen- ja kehonavaamiset, vähän teoksesta riippuen tietysti. Oon koittanut karsia pois kaikki turhat ylimääräiset rituaalit."

 Kerro joku erikoinen sählinki, joka on sattunut näyttämöllä. ”Linnateatterissa jouduin kerran laittamaan Mikko Nuopposen housut jalkaani, koska pukijan kanssa ei vaan löydetty mun housujani mistään! Siitäkin kyllä selvittiin ja yleisö ei varmaankaan huomannut mitään. Mutta olen siis ollut Mikko Nuopposen housuissa.” 

 Osaatko imitoida ketään? ”Laulusoundillisesti pystyn matkimaan vaikkapa Shakiraa tai Britneytä, mutta kenenkään puhetta en osaa kyllä imitoida.”

 Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Musikaalihan se varmaan olisi, säveltäjinä Eeva Kontu ja Anna-Mari Kähärä. Oon itse tämän teoksen ilmestyessä sen ikäinen, että mun roolissani olisi joku valovoimainen monitaituri, joka ei olisi tällä hetkellä vielä syntynytkään. Tai sitten mua esittäisi monta eri-ikäistä henkilöä."

 Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi sinun supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Haluaisin lentää ja puhua eläimille. Pistäisin pahiksia pataan ja lennättäisin vankilaan. Hahmon nimi olisi SuperWiima, SW. Lentelisin ympäri maailmaa, ja siinä sivussa juttelisin mukavia eläimille.”

 Jos ihminen menisi talviunille, mitä ottaisit viihdykkeeksi omaan talvipesääsi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ruokaa pitäisi olla paljon, ja erilaisia ruokia kun ei yhtään tiedä ennalta, että mitä herätessä tekee mieli. Palapelejä. Ristikoita. Tyynyjä ja vilttejä. Voisin myös kuunnella podcasteja ja äänikirjoja.” 

Sanni ja Jadis (c) Antti LJ Pääkkönen

 Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”Keskiaika kiinnostaa, mutta kauhean kauaa en siellä uskaltaisi liikkua, mut varmaan poltettaisi aika nopeasti jossain noitaroviolla. Keskiaikaisen parantajan luona voisin käydä ihmettelemässä tuokion, mutta mitään ruttoa en kyllä haluaisi mukanani tuoda. Toisaalta haluaisin mennä ihastelemaan Great Gatsbyn aikaan, 1920-luvun juhliin.”

 Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vaalisloganisi? ”Tulevaisuus kaikille!” 

 Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Sä olet nähnyt niin valtavasti kaikenlaista. Mitä sä olet vuosien varrella oppinut itsestäsi?” 

 Olen oppinut sen, että kannattaa mennä katsojana myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ajoittain. Parhaiten ovat yllättäneet ne jutut, jotka eivät ennalta ole paljoa edes kiinnostaneet tai joista en tiedä yhtikäs mitään. Rohkeasti vaan epämukavuusalueellekin!

 Mitä terveisiä haluaisit lähettää katsojille? ”Teitä odotetaan hirvittävän paljon. Ja te pelaatte yhtä tärkeää paikkaa tässä pelissä. Olette meille elinehto! Tulkaa ja täyttäkää salit! Tavallisen katsojan ääni tuntuu välillä puuttuvan tämänhetkisestä kulttuuripoliittisesta keskustelusta, puhukaa ja puolustakaa kulttuuria rohkeasti ääneen.” 

Perinteikäs yhteiskuva :) 

 Mitä aiot tehdä tämän haastattelun jälkeen? ”Menen pitkälle lenkille koirani kanssa ja leikitän myös, Jadis on kova leikkimään. Jos ehdin, niin höyryhengittelen vähän, ja sitten suuntaan illan esitykseen Aleksanterin teatteriin.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Sielu

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Ripuli

3. Mikä sytyttää sinut? - Ihmiset

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Ihmiset

5. Suosikkikirosanasi? - Perse

6. Mitä ääntä rakastat? - Kovaa lauluääntä

7. Mitä ääntä inhoat? - Huonosta rasvauksesta johtuvaa oven narinaa

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Arkeologi

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Turkistarhaaja

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Täällä on paljon kavereita ja lemmikkejä, jotka odottavat sua!