Ensi-ilta 19.4. 2013, kesto noin 1h 45min väliaikoineen
Käsikirjoitus ja ohjaus Marika Vapaavuori
Musiikin koonti ja sävellys Jouni Kaipainen
Tampere Filharmonia kapellimestarinaan Hannu Lintu
Yhteistyössä Näty ja Tampereen Musiikkiakatemia
Rooleissa : Lari Halme, Jaakko Ohtonen, Reetta Kankare, Aleksi Holkko, Johanna Kuuva, Topi Kohonen, Tiia Ollikainen, Katriina Kantola ja Tampereen Musiikkiakatemian tanssijat
Johanna Kuuva ja Reetta Kankare / kuva Juuso Ylämäki |
kuva Juuso Ylämäki |
Plussaa : Aluksi tuntui siltä, että tämähän on vähän Taru Sormusten Herrasta-meininkiä, kun kuningas Berth asteli ylväästi lavalle partoineen ja miekkoineen. Jotenkin jylhä puhetyyli ja tarkoituksellinen liikkeiden "hitaus" tuntui oudohkolta, ja tähän vielä sitten klassista musiikkia. Pian kaikki palaset kuitenkin loksahtivat kuin taikaiskusta paikoilleen ja loppu olikin lumoavaa seurattavaa. Tanssiryhmä oli hieno, lumihiutaleet, synkän metsän puut, oudot ötökät... Velhotar lipui unenomaisesti pitkin lattiaa ja pahisvelho Keder (Topi Kohonen) oli oikeasti aika pelottava ilmestys. Välillä mentiin "Sormusten Herra goes Monty Python"-osastolle, kun hiukan hölmöt ritarit Sven Pitkämiekka (Lari Halme) ja Olavi Rohkea (Topi Kohonen) ratsastivat paikalle. Uskollinen Musto-susi (Johanna Kuuva) oli noiduttu hiirulaiseksi, ja hiiripelkoiset ritarit repivätkin huumoria sitten hiirestä kunnolla. Olavilla se meni punttiinkin... Mieleeni oli kovasti Lumihiutaleen tanssi (Katriina Kantola) ja Uro Uddirunin (Aleksi Holkko) putoaminen suonsilmäkkeeseen. Suo oli jännästi toteutettu ja todella eläväinen! Mukana oli huumoria, jännitystä ja romantiikkaakin. Sankari sai prinsessansa, tarina sai onnellisen lopun ja mukana oli myös selkeä opetus, kun sai pohtia sitä, että mitä nainen kenties haluaa...
Lari Halme, Topi Kohonen ja Jaakko Ohtonen / kuva Juuso Ylämäki |
Miinusta : Dialogi tuntui jotenkin kököltä välillä ja vähän huvittavaltakin. Ehkä se oli lasten makuun enemmän tarkoitettu? Mikrofonien kanssa lieni myös jotain ongelmia parilla roolihahmolla, sillä puheesta ei välillä tahtonut kuulla oikein mitään. Musto-sudesta tuli välillä enemmänkin kissa mieleen.
Muuta : Mitään vastaavaa ei näillä lakeuksilla ole kyllä hetkeen nähty. Fantasiamusikaali sinfoniaorkesterin vetämänä, suuri sali ja iso joukko innokkaita tekijöitä ja tanssijoita. Puvustukseen, maskeeraukseen ja valoihin oli todella panostettu (kuvat puhukoot puolestaan). Esityksiä oli harmillisesti vain muutama ja niistäkin koululaisnäytöksiä osa. Koululaiset näkivät varmasti jotain sellaista, jonka muistavat vielä pitkään! Esitykseen liittyi myös jotain opetusmateriaalia. Hienoa, että koululaiset pääsivät katsomaan tätä ja vielä ilmaiseksi!
Taikakivet saa neljä tähteä **** .
Lisää kuvia löytyy Taikakivet-blogista tämän linkin alta.
Suonsilmäke / kuva Juuso Ylämäki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).