Ensi-ilta 18.11. 2016, kesto noin 1h (ei väliaikaa)
Työryhmä : Nina Rinkinen, Markku Ihamäki, Venla Vannela, Tanja Hautakangas, Ia Nissinen, Leo Saaritsa, Aarne Linden, Otso Helos, Samu Loijas ja Sanna Warsell
Vuosi sitten syksyllä suunnistin flunssatoipilaana ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa katsomaan aistikauhuteatteria Tapanilaan. Silloin ohjelmistossa pyöri "Viimeinen vuoro", jossa istuimme hc-paikoilla (meihin sai koskea) silmät sidottuina metrovaunussa, joka pysähtyi kesken matkan ja sitten alkoi tapahtua kaikenlaista. Mielikuvitus lähti laukkaamaan vähän liiankin lennokkaasti, ja koimme reissun hiukan eri tavalla. Onnekseni huomasin, että Teatteri Tuike on taas jännän äärellä tänäkin syksynä ja nyt aiheena "Hautajaiset"... erotuksena aiemmalle aistikokemukselle se, että tällä kertaa saimme pitää silmät auki. No, olen varma siitä, että osa katsojista ja paikallaolijoista piti ajoittain silmiään kiinnikin, siinä ohessa kun nojaili vierustoverin kylkeen turvaa hakien.
 |
| Kynttilöitä pöydällä (c) Teatterikärpänen |
Yllätys yllätys, taas oltiin toipumassa kovasta flunssasta ja menomatkalla pyllähdin selälleni lähijunan käytävällekin. Ihme, etten kolauttanut päätäni lattiaan. Suuremmitta kolhuitta kuitenkin selvittiin ja saavuimme juuri passeliin aikaan teatterille, jonka aula oli valaistu kynttilöin.
Vähän alkoi taas mietityttämään, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Meitä ohjeistettiin, että vielä tässä vaiheessa olisi mahdollisuus jättää ns. leikki sikseen ja lähteä pakosalle. Kaikki sinnittelivät ovesta sisään ja etsivät paikkansa hämyisestä salista.
Itse esityksestä ei voi kauheasti paljastaa mitään, ettei vaan spoilaisi juttua tulevilta katsojilta. Sen voin kertoa, että hautajaisia on vietetty ja yksinäinen kynttilänliekki lepattaa piirongin päällä. Vaan ei lepata kauaa... Esitys on valojen ja varjojen leikkiä, ja taas täytyy sanoa, että mielikuvitus se teettää kaikenlaista. On olemassa valoa ja pimeyttä, ja tietysti sitä mitä ei näe, se kuvitellaan. Unohdin laittaa vielä silmälasitkin päähäni ja kaiken näin aika sumeasti, mikä oli oikeastaan jännä juttu. Kaikki tuntui jotenkin epätodelliselta, aloin moneen otteeseen epäillä omia silmiäni nimittäin... Äänimaailma oli paikoitellen todella ahdistava ja kaoottinenkin, ja kaikille aisteille oli jotain tarjolla. Kaikki elementit olivat myös käytössä illan aikana.
 |
| (c) Teatteri Tuike |
Itse taidan olla aika paatunut säikyttelyn suhteen, sillä odotin jotenkin paljon jännempää menoa. Tiedän kyllä muutaman tyypin, jotka eivät olisi esityksestä selvinneet puhtain alushousuin. Kun samana iltana pilkkopimeässä makuuhuoneessa räpelsin kännykkääni, tuli väistämättäkin mieleeni, mitä näkyisikään jos kännykän valolla katselisin hiukan ympärilleni. En uskaltanut.
Mitähän nämä seuraavaksi keksivät? Mielenkiintoinen konsepti on kyllä tämä teatteri, jossa saa olla kaikki aistit valppaana. Osa esityksistä on jo loppuunmyytyjä, mutta teatterin omilta sivuilta voi seurata tilannetta, ja uusi esityskausi starttaa keväällä.
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Tuike!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).