Haastattelussa Emppu Jurvanen

 Miniteatterin Hamletin nimiroolissa loistavan Emppu Jurvasen tapasin Café Laurellissa Hämeenlinnassa maaliskuun alussa 2017.

Vuonna 1994 syntynyt Emppu on horoskooppimerkiltään vaaka. ”Kotoisin oon alunperin Hattulasta, mutta muuten oon asunut täällä Hämeenlinnassa koko ikäni. Tämän kylän poikia!”

Mitä harrastat (jos unohdetaan teatteri kokonaan)? ”Hirveen montaa asiaa! Oon vähän semmoinen, että mulle tulee kaikenlaista mieleen ja sitten vaan lähden tekemään. Oon harrastanut viimeisen parin vuoden aikana lenkkeilyä, kuntosalia, karatea, shakinpeluuta, pianotunneilla käyntiä, kirjoittamista (näytelmiä, runoja, lauluja), laulamista ja laulutunneilla käyntiä, piirtämistä, judoa… Tällä hetkellä tykkään harrastaa kaikenlaista liikunnallista, kuten voimanostoa. Haluaisin opetella balettia, mutta tämänikäisenä se alkaa olla vähän hankalaa.”

Oletko soittanut muita soittimia kuin pianoa? ”Pianoa soitan aika aktiivisesti juu. Kitaraa ja ukulelea oon myös soitellut.”

Mitkä ovat ”teatterimielessä” sinun vahvuutesi? ”Mun vahvuuteni on lavakarisma ja se, että teen ihan sikana töitä! En välttämättä oo kauhean hyvä muistamaan repliikkejä tai muuta, mutta huomaan kyllä omat heikkouteni ja työstän niitä läpi. Improvisaatio on varmasti yksi mun vahvuuksistani! Oon tehnyt pari vuotta puhdasta Chicago-tyylistä improa, se on ihan erilaista mitä Suomessa on totuttu näkemään. Tää on aika hankala selittää selkeästi, mutta siinä ideoita ja teemoja yhdistetään täysin eri tavalla.”

Emppu Laurellin kulmilla (c) Teatterikärpänen 

 Onko sinulla jotain erityistaitoja tai ns. bilekikkoja? ”Bilekikkoja? Mä alan päteä kaikenlaisella triviatiedolla vaikkapa muinaisesta Roomasta, vaikka ketään ei edes kiinnostaisi. Pitäiskin opetella joku taikatemppu! Karaokessa mä vedän BeeGeesin ”Stayin´Alive”n tosi korkealta, se on mun bravuurini ja huikea biisi, jossa pääsee kunnolla revittelemään. Hei, ja freestyle-räppääminen multa irtoaa myös, ja se on yksi mun harrastuksistani myös. Se on haastavaa ja hupaisaa.”

Mikä olisi sellainen taito, minkä haluaisit osata? ”Haluaisin osata tehdä voltteja ja tanssia balettia. Haluaisin myös osata tehdä yhdenkäden leuanvetoja ja punnerruksia, kaikenlaisia fyysisiä juttuja. Oon yrittänyt näitä ottaa haltuun, mutta mä pelkään olla pää alaspäin, joten se tuottaa vähän hankaluuksia.”

Mikä on ollut toistaiseksi isoin haaste, joka on tullut teatteriurasi varrella vastaan? ”Ihminenhän yleensä haluaa piilottaa omat tunteensa. Mä en mielelläni näytä tunteitani ulkomaailmalle, mulla on joku suojakilpi. Teatterissa sitten pitäisi avautua ja ottaa yhteys omiin tunteisiinsa ja vieläpä näyttää ne lavalla. Tehdä niin aidosti, että tunteet näkyvät ja uskaltaa nostaa kasvot kohti yleisöä vielä. Tää on mun isoin haasteeni teatterissa yhä edelleen. Ei mitään esittämistä eikä puristamista, vaan olisi aito. Pitää luottaa siihen, että se riittää. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain lisää ja lisää. Toinen iso haaste on se, että koko teatteriura on jatkuvasti jotenkin vaakalaudalla, ja se on stressaavaa. Oon hakenut teatterikouluun monta kertaa ja ei vaan ole tärpännyt. Pitää tehdä edelleen kovasti töitä ja luottaa siihen, että jonakin vuonna pääsee sisään. Ainakin tulee kovasti tehtyä kaikenlaista, kun perustin oman yrityksen ja sen kautta tehdään monenlaista jo nyt. Ei kannata jäädä odottelemaan tulevia aikoja ja sitä, että joku tyyppi tulee sanomaan mulle että ”no nyt sä voit näytellä”.”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai jollakin taiteellisella alalla olevia? ”Isäni toimii rakennusten kuntotarkastajana, tykkää kyllä laulamisesta ja soittamisesta. Äitini on kirjastossa töissä. Molemmat ovat tainneet olla harrastajateatteritoiminnassa aikoinaan, mutta ei varsinaisesti alalla.”

Mikä sinut sai sitten kiinnostumaan teatterista? ”Äitini laittoi mut Miniteatteriin, kun olin 6-vuotias. Siitä se lähti. Ensimmäiset viisi vuotta en puhunut juuri kenellekään enkä viitsinyt mennä edes lavalle. Yhtenä vuonna Myllyniemen Marja valitsi mut sitten Peter Panin rooliin ja olin vaan että okei, sitten mennään. En tiedä, mä en oo koskaan halunnut oikein tehdä mitään muuta! En muista sellaista aikaa, jolloin en olisi halunnut olla näyttelijä. Oon tavallaan kasvanut sen ajatuksen kanssa enkä osaa kuvitella itselleni mitään muuta ammattia. Tiedän kyllä, että voisin tehdä kaikenlaista muutakin. Äänimiksaus mua voisi kiinnostaa enemmäkin. Oon opiskellut sosiaalialaa, sähköalaa, datanomialaa… keskeytin ne kaikki. Sain ihan hyviä numeroita, mutta jotenkin ei vaan napannut. No, kaikista mä kuitenkin opin jotain enkä laske niitä mitenkään ”menetetyiksi vuosiksi”. Miniteatterissa oon ollut vuodesta 2000, eli 17 vuotta. Hurjan pitkä aika!”

Oliko teillä koulussa ala-asteella esityksiä kevät-tai joulujuhlissa? ”Oon mä esittänyt pienintä karhua näytelmässä ”Kultakutri ja kolme karhua”. Muistan sen esityksen vieläkin, valitettavasti. Kävelin puurokuppi käsissäni lavalle ja katsoin yleisöä, jossa vanhempani ja opettajani istuivat toiveikkain katsein. Menin sitten tiputtamaan sen kupin ja aikamoiseksi sähläykseksi meni. Se oli mun ensimmäinen lavakokemukseni. Yksi ainoa esitys, ja sekin meni pieleen.”

Mikä on seuraava siirtosi? ”Nätylle mä hain viime vuonna ensimmäistä kertaa, TeaKiin oon hakenut kolme kertaa. Tai oikeastaan neljä, ekalla kerralla unohdin palauttaa hakupaperit eli pääsin vaiheeseen nolla. Joka kerralla oon päässyt aina hitusen pitemmälle… Mulla on sellainen viisivuotissuunnitelma nyt meneillään.”

Hamlet (c) Mikko Myllyniemi

Mikä teatterissa on sinulle ”se juttu”? ”Teatteri yhdistää monta eri taiteenlajia kompaktiin pakettiin. Se on musiikkia, laulamista, tanssimista ja esiintymistä liveyleisölle, mikä on kyllä siisteintä ikinä. Joku on sanonut, että esiintyjien pitäisi olla niin lähellä katsomoa, että katsoja pystyy haistamaan hien. Koko teatteri on jotenkin eläimellinen kokemus! Mä tykkään myös äärimmäisen paljon leikkimisestä, sitähän teatteri myös on. Teatterissa myös muokataan ihmisten todellisuutta ja viedään katsojat täysin toiseen ulottuvuuteen, juuri siinä tilassa ja hetkessä.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet teatterin saralla saanut? ”Tää sopii elämänohjeeksi yleisestikin, eli ikinä ei kannata esittää mitään. Ihmiset haluaa nähdä toiset ihmiset aitoina. Tää on ihan mun oma oivallukseni eikä ole varsinaisesti tullut mistään tietystä paikasta tai tietyltä henkilöltä.”

Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai olet seurannut pitempään? ”Kyllä mä ihailen moniakin ihmisiä, mutten välttämättä haluaisi tulla kenenkään tietyn kaltaiseksi enkä sillä tavalla ”idolisoi” ketään. Moni osaa juttuja paljon paremmin kuin minä, se on ihailtavaa. Ihailen enemmänkin niitä asioita, mitä jotkut osaa, en niinkään henkilöitä.”

Kuka olisi unelmiesi vasta/kanssanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Mä haluaisin tehdä töitä amerikkalaisten supertähtien kanssa, se olisi tosi hienoa! Johnny Depp, Brad Pitt… Tim Burtonin kanssa olisi siistiä tehdä töitä, joku omalaatuinen elokuvaproggis.”

Kenen kanssa haluaisit esittää dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Haluaisin ehdottomasti esittää musikaalista ”Love Never Dies” kappaleen ”Devil Take The Hindmost” Gerard Butlerin kanssa! Se on paras biisi ikinä!”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Miniteatterissa ja Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa ainoastaan, toistaiseksi.”

Mainitse joku itsellesi tärkeä roolityö tai proggis. ”Miniteatterin ”Kotiin!”-näytelmä oli todella hieno ja ensimmäinen kunnon draama, missä sain olla mukana vuonna 2010. Sama näytelmä tehtiin muutama vuosi aiemminkin, mutta silloin en ollut mukana. Näytelmä kertoi Venäjän katulapsista, olin munkin roolissa. Ehdottoman tärkeä juttu roolina ja kokonaisuutenakin. Hakiessani Ryttylän Kansanopistoon esitin yhden monologin siitä.”

Miten sinä määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”, vai voiko sitä edes määritellä? ”Mulle teatterin taika ilmenee siinä hetkessä, kun kävelet ulos teatterista ja huomaamattasi oot viettänyt kaksi tuntia elämästäsi istumalla paikoillasi ja uskonut vahvasti johonkin, mitä ei ole oikeasti olemassa. Joka kerta näytelmän lopussa lavalta poistuessani haluaisin nähdä yleisön, tykkään katsoa ihmisten ilmeitä sillä hetkellä kun ovat lähdössä pois.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua inspiroi vanhat tarinat. Tykkään hirveästi muinaisesta Roomasta, se on ”mun juttuni”. Oon lukenut siitä paljon ja katsonut dokkareita. Vanhat myytit, legendat ja jumalat inspiroi mua myös.”

Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”En mä enää. Aiemmin podin kyllä, mutta aloitettuani improamisen ja käytyäni workshopeissa tajusin, että mähän voin tehdä ihan mitä tahansa lavalla, ja mikä olisi pahinta mitä voisi oikeastaan tapahtua?”

Emppu otti itsestään kuvan 

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita toistat ennen esitystä tai esityspäivinä? ”Mulla oli joskus pitkäkin lista kaikenlaisia rutiineita joita tein, mutta sitten tajusin ettei niitä tarvitakaan. Huomasin tämän etenkin viimekesäisessä ”Elämä janottaa”-jutussa Kaupunginpuistossa, kaikki vaan hengaili siellä ennen esitystä. Nykyään mä ehkä 5min ennen esitystä teen muutaman hengitysharjoituksen, lämmitän mun puhe-elimeni ja käyn vähän läpi tulevia kohtauksia. Siltä pohjalta sitten uskallan kävellä näyttämölle.”

Onko sinulla niin, että esityspäivinä herätessäsi illan näytös on ensimmäisenä mielessä? ”Ei, mä voin tehdä päivällä kaikkea muuta ja sitten vaan kävelen teatterille. Siellä kaikki tulee mieleen kyllä ja se, että kohta taas mennään. Oon niin monessa esityksessä vuosien varrella ollut jo mukana, ja se ei ole enää niin erikoista, että sitä pitäisi jotenkin jännittää, jos illalla on esitys. Uskon, että on olemassa sellaisiakin ihmisiä, joita jännittää esitykset aina. Mulle esityksen alku on vähän rutinoitunut, mutta onneksi itse esitys ei. Se ei saa ikinä rutinoitua. Tääkin on tullut varmaan impron kautta, missä ei voi suunnitella etukäteen yhtään mitään. Hamletissakin jokainen näytös on erilainen, kun reagoin eri tavalla vastanäyttelijöitteni mikroimpulsseihin, jotka muuttuvat. Siten esitys tuntuu aidolta katsojastakin.”

Kerro joku legendaarinen kommellus tai muu sählinki. ”Tää tapahtui Kotiin-näytelmän loppukohtauksessa, jossa pieni poika ja Venka-munkki ovat lähdössä pois kaupungista, tarkoituksenaan mennä ensin luostariin ja sieltä pitkin maailmaa. Dramaattinen kohtaus, jossa Venka tarjoaa pojalle pientä patonginpalaa, joka hänellä kassissaan on. ”Ota tästä. Toivottavasti se auttaa nälkääsi. Minun ei tarvitse syödä.” Siellä kassissa olikin sillä kerralla kokonainen patonki! Se oli unohdettu leikata. Ojensin sitä ja mua alkoi naurattaa ihan kauheasti. Naurettiin varmaan kaksi minuuttia putkeen. Tässäpä sulle pikkunälkään! Yleisöä ei tainnut paljoa naurattaa, en ole varma. Menin äkkiä pois lavalta.”

Kerro joku hyvä muisto. ”Tääkin liittyy Kotiin-näytelmään, mulla on paljon hyviä muistoja siitä. Oltiin harjoittelemassa yhtä kohtausta, missä kaikki juopottelee. Joku oli sillä kertaa tekemässä tekniikkapuolta ja laittoi oman kännykkänsä kajareihin kiinni, ja sieltä tuli dubsteppiä. Myllyniemen Marja käveli sisään ja ihmetteli, että mitäs tää musiikki oikein on, ja että se pitää saada kohtaukseen mukaan. Tehtiinkin siitä kunnon bailukohtaus. Esityksen jälkeen Marja oli sitä mieltä, että otetaankin se pois. Ei se toiminutkaan. Tää muisto on hyvä osoitus siitä, että esitys voi muuttua koko ajan.”

Tulevia rooleja? ”Varmaksi en osaa sanoa mitään, mutta olen hakemassa Billy Elliottiin Työvikseen mukaan ja Hämeenlinnan teatterin ”Naisia hermoromahduksen partaalla”-juttuun myös. Keskiaikamarkkinoille on kesällä tulossa kirjoittamani Kalevala-aiheinen proggis, jossa teen jonkun roolin ja syksyllä esitän Teatteribarrikadin jutussa juoppoa.”

Osaatko imitoida ketään? ”Mä oon maailman huonoin imitoinnissa, aksenteissa ja murteissa!”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mä haluaisin ehdottomasti olla Sherlock Holmes! Hänellä on tosi jännittävä elämä.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankari, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Mä olisin Batman-tyyppinen hahmo, jolla ei olisi mitään supervoimaa. Oveluudella kikkailen kaikki jutut ja rakentelen laitteita, joilla voitan kaikki, vaikka olisin alakynnessä ensin. Mun nimi olisi Temppu-Emppu. Tuosta pitää tehdä trademark! Temppu-Emppu!”

Jos voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit kenties eri tavalla kuin nyt? ”Seksiä pitäisi varmaan jotenkin harrastaa. Haluaisin kokeilla saada flunssan. Pitäisi päästä kokeilemaan erilaisia rintsikoita, eli mikä se juttu niissä oikein on. Juoksemista pitäisi kokeilla myös. Haluaisin myös käydä jossain oikein isossa baarissa perjantai-iltana, olisi kiintoisaa nähdä se kulttuuri naisen näkökulmasta. Jos saisin päättää, millaisena naisena heräisin, haluaisin olla raskaana. Se jos mikä olisi mielenkiintoista!”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit viihdykkeeksi omaan talvipesääsi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin tietokoneen nettiyhteyden kera ja herättyäni alkaisin pelata shakkia. Ruuaksi ottaisin maksalaatikkoa, rusinoiden kera tietysti. Se on mun suurta herkkuani, voisin syödä sitä vaikka joka päivä. Juomaksi pitäisi olla kylmää kevytmaitoa. Kuntosalivehkeet pitäisi olla myös. Ja bouldering-seinä! Uima-allas! Höyry-ja savusauna. Ja oma kirjasto. Enhän mä saisi siellä nukuttua ollenkaan. IMAX-elokuvateatteri vielä. Ai nyt menee jo liiallisuuksiin.”

Jos rakentaisit puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Rakentaisin puumajan, joka olisi valtavassa koivussa vaikkapa 50 metrin korkeudella. Kukaan ei näkisi sinne mitään. Se voisi sijaita vaikkapa tuolla Myllymäen rinteessä. Siellä olisi iso pöytä, kynttilöitä ja kaikki seinät olisivat täynnä kirjoja. Se olisi mun lukumajani. Siellä olisi myös kaukoputki, jolla voisin tarkkailla ympäristöä ja moottoritien liikennettä. Majaan olisi tosi hankala päästä, ja kun vihdoin olisi päässyt ylös, ei heti jaksaisi mennä takaisin alas, eli olisi hirveen iso motivaatio alkaa lukea!”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Menisin katsomaan muinaisen Rooman senaatin väittelyitä ja oikeudenkäyntejä. Ne oli kaikki julkisia tapahtumia, joita kansa kokoontui seuraamaan. Siellä ei voinut passiivisena osallistua, vaan oli oltava intohimoa. Poliitikot olivat sotilaita ja valtavan hyviä puhujia, jotka pystyivät kontrolloimaan massoja ja puhumaan väkeä omalla puolelleen. Äärimmäisen kiinnostavaa!”

Jos sinun elämästäsi tehtäisi teatteriesitys, millainen esitys se olisi ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Mun elämäni ei ole mitenkään dramaattista enkä tiedä, saisiko siitä mitenkään hienoa esitystä aikaan. Esitys olisi toisaalta pirteä ja hauska, toisaalta hirveän masentava. Voisin järjestää koe-esiintymiset mun rooliini! Tällä hetkellä en tiedä ketään, jonka osaisin tuosta noin valita esittämään mua. Ehkä Johnny Depp voisi tulla.”

Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Mikä on ollut kaikkein huonoin teatteriesitys, mitä olet koskaan nähnyt?”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen äkkiä takaisin töihin. Ruokatuntini on päättynyt jo varmaan 20min sitten...”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Mulvero

Mistä sanasta pidät vähiten? - Gluttony

Mikä sytyttää sinut? - Tuli

Mikä sammuttaa intohimosi? - Masentavat ihmiset

Suosikkikirosanasi? - Vittu

Mitä ääntä rakastat? - (päästää oudon äänen, joka on sekoitus öötä ja eetä)

Mitä ääntä inhoat? - (päästää saman äänen mutta hieman muuntaen ja päälle naurua)

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Laskuvarjohyppääjä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Strippari

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa, tuolla on Xbox!

Miniteatterin Hamlet vielä muutamana sunnuntaina, lisätietoja tästä linkistä!