Ensi-ilta Prahassa Jatka 78 -teatterissa 7.4. 2017, Suomessa 16.5. 2017
Kesto noin 50min (ei väliaikaa)
Ikäsuositus 5v ylöspäin
Ohjaus Maksim Komaro
Dramaturgia Sverre Waage
Lavastus Juho Rahijärvi, Maksim Komaro ja Kati Mantere
Puvustus Kristina Nováková Záveská
Valosuunnittelu Juho Rahijärvi
Musiikki Juuso Hannukainen
Tuotanto Naïve Man Company
Esiintyjät Jiri Kohout ja Milla Lahtinen
Nähtyäni ensimmäisen mainoksen Prosperosta HKT:n nettisivuilla ajattelin, että ahaa Tuukka Leppänen on taas kasvattanut parran ja palaamassa Lahdesta takaisin Helsinkiin... Sen verran oli herralla samaa näköä. Eipä ollut Tuukka sirkushommeleissa mukana ainakaan tällä kertaa, mutta siitä huolimatta lähdin vaihteeksi junalla kohti Helsinkiä. Juna oli tietty myöhässä ja minulla oli kesäloman ensimmäinen pätkä juuri päättynyt. Oli vähän sellainen otsa kurtussa -fiilis, tiedättehän. Kun ei oikein jaksaisi eikä huvittaisi, mutta mentävä on.
Hetkeä ennen salin ovien aukeamista esiintyjät Jiri Kohout ja Milla Lahtinen saapuivat yleisöä (lähinnä lapsia) viihdyttämään mysteerilaatikon kanssa lämpiöön. Jotain peilitemppua siinä näytti olevan, en oikein kunnolla nähnyt mitä puuhasivat. Tuli kuitenkin semmoinen lämmin fiilis tästä pienestä eleestä, ja muistui mieleeni joku vuosientakainen sirkusreissuni, kun malttamattoman lapsen aika käy pitkäksi eikä jaksaisi yhtään odottaa sisäänpääsyä, ja sitten verhojen raosta kurkisti klovni tai peräti sirkustirehtööri ja vähän ilveili. Jaksoin sen voimin odottaa hetken vielä, ja tarttua äitiä kädestä kiinni kun vähän jänskättikin.
Katsomoon virtasi ilahduttavan paljon lapsia. Tämä näky ilahduttaa minua aina. Kuinkahan moni lapsista on elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa? Voi sitä tunnetta ja hämmästyneitä ilmeitä! Mitäköhän jännää verhojen takaa paljastuukaan... Kova tuuli riepottelee esirippua lumoavalla tavalla, vai merikö siinä pauhaa? Tulkinnat ovat moninaiset. Esiripun laskeuduttua selviää, että pienellä veneellä isä ja tytär taistelevat kaikin keinoin nousevaa myrskyä vastaan ja yrittävät pysyä kyydissä mukana. Mieleeni tulvahtaa joku vanha mykkäfilmi, jossa musiikki pauhaa ja sankari taistelee isompia voimia vastaan.
Vene paiskaa isän tyttärineen rantaan, alkaa ankara nikkarointi ja naputtelu. Kuka kurkistelee mistäkin. Takanani pieni kirkasääninen tyttö kommentoi ja hämmästelee kaikkea näkemäänsä kovaan ääneen. Liikuttavan aitoa tunnelmaa. "Minne setä katosi?" "Mikä tuo tuolla on?" Veneestä muokkaantuu pari oivallista ja suojaisaa nukkumapaikkaa, mitä nyt ötökät vähän häiritsevät nukkujia.
Lintuja lentelee häiriköimässä ja niitä yritetään ammuskella. Minne katosi pieni tipunen? Mistä ilmestyi kala koukkuun? Onpas vikkeläliikkeinen tuo karvainen otus! Hämmästeltävää riittää etenkin mystisesti ilmassa leijuvan mekon ja ylisuuren takin kanssa. Tipunenkin löytyy uudelleen, mutta katoaa niin äkkiä taas etten muuta ehdi kuin ajatella "oho". Takanani istunut tyttönen hihkaisi rohkeasti ajatuksensa ääneen "Minne se tipu taas meni?" Osaisipa kääntää mielensä useimmin lapsenmieli-vaihteelle itsekin.
 |
| Milla Lahtinen |
"Minne kuu katosi?" jäi kaikumaan mieleeni, kun paluujunalle kiirehdin. Turhaa kiirehdin, aikaa oli yllin kyllin. Ryppyotsaisuus oli kuitenkin tipotiessään, kiitos rauhaisaan tahtiin edenneen esityksen ja pienen tytön heleän äänen. Kotomatkalla muistelin niitä ihan ensimmäisiä teatterikokemuksiani Aulangon graniittilinnassa 70-luvulla. Väliäkös sillä, että Lintu Sininen lensi selällään vaijerin varassa. Se olikin erikoinen lintu, joka osasi jotain sellaista, mitä muut ei.
Prosperosta esityksiä vain tämän viikon, joten kiiruhda! Infoa tästä linkistä.
Esityskuvat (c) Jakub Jelen
(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos HKT!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).