Lelumestarin talvi / Kuninkaallinen Nukketeatteri

 Hämeenlinnan Taidekasarmilla vietettiin 1.11. perinteisiä avoimia ovia, ja tapahtuman yhteydessä pääsi tutustumaan eri taiteilijoiden tiloihin. Tuttuun tapaan teatterisalissa pääsi katsomaan Kuninkaallisen Nukketeatterin esitystä, ja saliin olikin kokoontunut mukava määrä eri-ikäisiä nukketeatterin ystäviä seuraamaan näytelmää Lelumestarin talvi. 

 Kiinnitin heti alkuun huomioni lavasteiden runsaisiin yksityiskohtiin. Paljon kaikenlaista erikoista ja jännää, leluja ja työkaluja. Kotoisalla tavalla vanhanaikaista. Lelumestari (Hannu Räisä) asustelee syrjässä kaikesta, varsin vaatimattomissa mutta mukavissa oloissa seuranaan kissa ja reistailevia radioita. Ulkona pauhaa sankka lumimyräkkä ja sen seurauksena pihaan ja kinokseen jumittuu miekkonen (Antti Kemppainen), jolla on kova kiire joulunviettoon sukulaisten seuraan vuokramökille. Sähköt katkeilevat tämän tästä ja puukin kaatuu pihalla. Mies joutuu hieman vastentahtoisesti jäämään hiukan mystisen lelumestarin luo suunniteltua pitemmäksi aikaa. 

Hannu ja Antti 

 Maagisia juttuja tapahtuu aina, kun joku poistuu ovesta. Lelut heräilevät henkiin ja myönnettävä on, että kyynelsilmin taas seurasin pienoisjunan puksutusta. Varjoteatteri on varsin veikeästi toteutettu ja tarmokkaasti kävelevät ukkelit sekä moottorisaha irrottivat eri-ikäisestä yleisöstä monet hersyvät naurut. Lämminhenkisellä tarinalla on monta opetusta. Kertakäyttöisen muovikrääsän tilailu ja ostelu ei ole kauhean järkevää, ja olisi tärkeää elää hetkessä ja unohtaa ainainen kiire ja hoppu. Yllättävä ja suunnittelematon kohtaaminen voi tarjota jotain poikkeuksellista ja uutta ajateltavaa maailmanmenoon. Kuka ylipäätään on tämä Lelumestari? Hänellä tuntuisi olevan enemmänkin tarinoita kerrottavanaan menneisyydestään... 

 Kiitos Kuninkaalliselle Nukketeatterille valloittavasta esityksestä jälleen kerran! Näitä on ilo katsoa.

 ~

Ensi-ilta joulukuussa 2024, kesto noin 45min (ei väliaikaa) 

Näyttämöllä Hannu Räisä ja Antti Kemppainen

Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Kemppainen, lavastus ja nuket Hannu Räisä, musiikin sävellys Antti Polameri ja äänisuunnittelu Harri Neuvonen 

Esityskuvat (c) Antti Kemppainen Photography

Koukussa / Eräs Teatteri

  Ray Cooneyn kirjoittama farssi Koukussa (myös nimellä Linjat kuumina) on Ilona-tietokannan mukaan esitetty Suomessa ainakin 11 kertaa, harrastajateatterit siihen päälle vielä. Ihme kyllä en ollut aiemmin nähnyt juuri tätä näytelmää, farssien perässä kun tulee harvemmin reissattua toiselle paikkakunnalle. Nyt sitten tarjoutui oivallinen tilaisuus, kun 25v-juhliaan viettävä hämeenlinnalainen Eräs Teatteri nappasi tämän syksyn ohjelmistoonsa ja pestasi ohjaajaksi hämeenlinnalaislähtöisen näyttelijä Tatu Siivosen.

 Eräs Teatteriin on aina ihana mennä. Yleisölämpiö oli tälläkin kertaa hyvin tunnelmallinen valaistukseltaan kynttilöineen kaikkineen, mukavan hämärä. Ulkona marraskuinen kolkko pimeys ja kosteus, ja oli mieltälämmittävää astella sisään, saada lämpöinen vastaanotto ja tuntea olonsa tervetulleeksi. 

Jouni, Roosa ja Eeva 

 

Tekstiä on viilattu paikallisoloihin sopivaksi, ja niin taksikuski Jouni Järvellä (Aleksi Rantanen) on vaimo + teini-ikäinen tytär niin Hätilässä kuin Kaurialassakin, ja hyvin on kaksoiselämä sujunut liki parikymmentä vuotta. Tyttäret Roosa ja Katri (Emilia Salmenoja ja Elina Salmenoja, tosielämän siskokset siis) ovat törmänneet toisiinsa netissä ja ihmetelleet sitä, miten molemmilla onkin Jouni Lennart Järvi -niminen isukki, joka on vielä taksikuski ammatiltaan. Tuhansien Järvien Hämeenlinna... Neidot haluavat tietysti tavata toisensa ja Jounin salaisuus uhkaa paljastua. On toimittava kaikin tavoin siten, että tyttäret eivät missään tapauksessa tapaisi. Kuten arvata saattaa, homma lähtee käsistä heti alkumetreillä. Forssan Vesihelmeen iäkkään äitinsä kanssa aikova Jounin toisen perheen alivuokralainen Simo (Matvei Ojansuu) joutuu tahtomattaan soppaan mukaan.

Eeva, Simo, Jouni ja Maarit 

 Näyttämöllä on seitsemän ovea ja on selvää, että niistä tullaan ja mennään sekä sopivalla että sopimattomalla hetkellä, ja niiden taakse myös lukitaan porukkaa. Ainakin Eeva-vaimo (Ansu Laine) joutui useampaan otteeseen lukituksi keittiöön. Vaimo nro 2 Maarit (Anette Siltanen) taas on luuri kourassaan monesti, ja puhelimeen vastataan niin kiinalaisessa keittiössä kuin Soneran vastaajapalvelussa, kas kun toisessa päässä ei läsnäolijoista johtuen voi puhua ihan vapaasti. Meininki on täysin sekavaa jo muutenkin, ja vielä paikalle paukkaa tuohtunut iäkäs äitee (Virpi Peltovuori), kun odotettu kylpyläänlähtö viivästyy ja viivästyy. 

 Tämänkaltaisessa farssissa ajoitus on kaiken a ja o, ja tekstiäkin on aikamoinen määrä suollettavanaan etenkin Jounilla ja Simolla. Hyvin tämä kaksikko urakastaan kuitenkin selviytyy. Rytmin kanssa hienoisia haasteita oli havaittavissa kokonaisuudessa, mutta menköön ensi-iltajännityksen piikkiin ja ai että, toistojen myötä mikään ei tätä porukkaa pidättele! Kaikki tämänvuotiset esitykset varattiin loppuun jo ennen ensi-iltaa (mikä on valtavan hieno juttu), tammikuulla on onneksi lisänäytöksiä. Voin vain kuvitella sen naurunremakan, joka yleisöstä kantautuu pikkujouluporukoiden vallatessa katsomon, kas kun usein on jo pohjiksi nautittu muutakin kuin Ossin Pullan tuotteita. 

Jouni, Katri ja Simo 

 Minullahan usein on käynyt se perinteinen naurusulakkeen kärvähdys, joka tarkoittaa kiristävää tunnetta takaraivossa liiasta nauramisesta. Kyllä, liikaakin voi nauraa ja se tuntuu minulla fyysisenä olomuotona. Nyt kävi niin, että nauru jämähti poskiin ja jäi vähän kestohymy päälle! Ei ollut ainakaan posketonta menoa. Väliajan jälkeen kävi myös niin, että kesken haukotuksen (täytyy todeta, etten haukotellut tylsistymisen vuoksi vaan hapenpuutteen ja yleisen alkuiltaväsymyksen) alkoi naurattaa ja olipa jännä tunne huutonauraa kun oli jo valmiiksi suu auki. Poikain selitykset ovat kyllä aikamoista tykitystä, ja mitä ilmeitä ja eleitä. Etenkin huvitti Karjalaisen Simon tietty käsiliike juuri hetkeä ennen lankapuhelimeen vastaamista sekä Jounin lukuisat naamioitumisyritelmät. Voiko snorkkeli naurattaa näin paljon? Kyllä voi!

Lattialla Jouni, Simo, äitee ja Katri 

 Usein näissä farsseissa minulle käy niin, että jossain puolivälin paikkeilla otteeni herpaantuu, kiinnostukseni hiukan hiipuu ja kierretään vain saman asian ja vitsin ympärillä. No, tässäkin toki se eräs eläinlääkärivitsi toistuu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Juoni junnaa paikoillaan eikä tarjoile enää varsinaisesti uusia ylläreitä. Vaan tässäpä kävi toisin! Yllätyskäänteitä on tarjolla vielä loppupuolellakin, ja mielenkiintoni pysyi hienosti yllä. 

 Kiitos syksyn hersyvimmistä nauruhetkistä Eräs Teatterin verraton väki! Ja ne väliaikatarjoilun pullat, parhaita mitä olen aikoihin missään maistellut. Otin kaksi. 

 Lisäinfoa tästä linkistä. 

~

Ensi-ilta 1.11. 2025 Eräs Teatterissa, esityksen kesto noin 2h 45min (väliaikoineen)

Rooleissa Ansu Laine, Matvei Ojansuu, Virpi Peltovuori, Aleksi Rantanen, Elina Salmenoja, Emilia Salmenoja ja Anette Siltanen

Teksti Ray Cooney, suomennos Pentti Kotkaniemi, ohjaus Tatu Siivonen, lavastus- ja pukusuunnittelu Anne Laatikainen, valo- ja äänisuunnittelu Kari Salmenoja sekä apulaisohjaaja Harri Laine 

Esityskuvat (c) Heikki Löflund / Hämeenlinnan Raatikuva