perjantai 5. helmikuuta 2016

Kake - tiellä tähtiin / Tanssiteatteri Tsuumi

Kake - tiellä tähtiin / Tanssiteatteri Tsuumi, Aleksanterin teatteri

Ensi-ilta Savoy-teatterissa 13.10. 2015, kesto noin 1h (ilman väliaikaa)

Koreografia Matti Paloniemi
Musiikki Jarno Tastula/Finnhits
Pukusuunnittelu Jaana Kurttila
Valosuunnittelu Janne Teivainen

Estradilla Kake-bändi eli Piramisu (Reetta-Kaisa Iles), Raimo von Kake (Jarno Tastula), Kike de Kake (Salla Korja-Paloniemi), Foni-Åke (Janne Teivainen) sekä Marccu (Tuomas Juntunen).

 Ihastuin Tanssiteatteri Tsuumin väkeen muutama vuosi sitten Tampereen Työväen Teatterin "Anna Liisa"-näytelmän myötä ja muistui mieleeni etenkin uusintareissu, kun pääosanesittäjä makasi takahuoneessa kovassa kuumeessa ennen esityksen alkua ja muu porukka vetäisi ex tempore sitten esityksestä pelkät tanssi-ja laulunumerot. Rautatieasemalla tapasimme muutaman tsuumilaisen tähtäämässä samaan junaan, ja kävin ystäväni kanssa juttusilla kiittämässä hiukan erikoisesta vedosta. (Huutakaa tsuumilaiset HEP jos tapaus muistuu mieleen, taisi ainakin yksi Kaken bändiläisistä olla paikalla silloin.)

 Viime vuonna korviini kantautui tämä esitys, jossa kuullaan kattava kavalkadi 80-luvun Finnhitsejä ja muuta herkkua. Peljästyin jo, että menikö tämä minulta nyt ohi, mutta onneksi tuli muutamia lisäesityksiä keväälle ja hankin heti liput. Heräsikö kiinnostus jo tässä vaiheessa? Lisätietoja ja trailereita Tsuumin nettisivuilta.

 Itse esityksessä saamme kunnian seurata Kake-nimisen bändin energistä keikkaa. Koskapa bändi koostuu sekä miehistä että naisista, on sanomattakin selvää, että tiivis yhteiselo on herättänyt ihmisissä monenlaisia tunteita ja haaveita, joita sitten puidaan yleisön edessä. Tunteet käyvät melkoisen kuumina paikoitellen ja tutut kappaleet saavat uudenlaisen merkityksen. Salaisia ihastuksia, kaipuuta, himoa, haikeutta, mustasukkaisuutta. Kaikenlaista löytyy. Keneltäpä ei! Helppo on katsomossakin uppoutua täysillä suomalaiseen melankoliseen mielenmaisemaan rypemään, ja jälleen ponkaista energisesti ilmaan ja aatoksissaan viilettää pitkin lavaa, kun koko maailma syleilee ja ihan kaikki on mahdollista.

 Mieleeni jäi alkupuolella nähty Tapani Kansan R.A.K.A.S. , jossa Marccu oli kahden naisen loukussa ja vietävissä. Lavalla nähtiin melkoisia muuveja ja yleisö nauroi katketakseen. Joku miespuolinen totesi "Ei oo helppoa tuolla, ihan sääliksi käy!" Moisen riepottelun jälkeen Marccu-parasta oli mehut loppu ja jäljelle jäi vain märkä läiskä. Tästä kun selvittiin, lähti dramaattinen kappale soimaan ja tunteet vaihtuivat taas toiseen. Jälkikäteen oli pakko googlettaa, mistä tutusta kappaleesta olikaan kyse ja sehän oli upea "Marseillen poika".

Koko bändi kuvassa (c) Matti Immonen

 Tunnin aikana näimme upeita tanssikoreografioita, fonisooloja, dramaattista laulua ja paljaita pakaroitakin vilahti. Draaman kaari oli käsinkosketeltavissa ja tapaukset samaistuttavia. Kukapa ei olisi karaokessa pikkutunneilla herkistellyt muutaman lasillisen jälkeen. Fantasiaa, Miljoona ruusua ja Kielletyt tunteet, jonka flamencoversio on nerokas ja hengästyttävä. Lisämaustetta toi vyölaukun ja bootsien kera yläkroppa hikisenä teutaroinut Marccu, joka muistutti etäisesti (no, ainakin viitosriville minun huuruisten silmälasieni läpi) pitkätukkaversiota Thure Lindhardtista (se Silta-sarjan kolmoskauden salaperäinen tanskalaispoliisikomistus).

Marccu vauhdissa (c) Matti Immonen

 Säkkijärven polkan soidessa ja Tsuumin väen vetäessä muodostelmassa komeasti pitkin lavaa sain ahaa-elämyksen. Nyt Suomelle äkkiä euroviisuvoitto, jotta ensi vuonna kisat järjestetään Suomessa ja voisimme tehdä riverdancet, eli väliaikanumeroksi Tsuumin väki ja Kake lavalle. Ah, olisi se komeata kun kansa tv-vastaanottimien ääressä kautta Euroopan ja koko maailman katsoisi suu auki, kun Marccu tulisi tekoturkis päällä aina uudelleen ja uudelleen takaoikealta ja lietsoisi bändikavereitaan nostamaan jalkojaan tahdissa vielä ja vielä korkeammalle. Kakesta tulisi valtava ilmiö ja pian lippukauppa kävisi kuumana ja stadionit ja muut jättilavat otettaisiin haltuun Säkkijärven polkalla. Koko Eurooppa tärisisi samassa rytmissä R-A-K-A-S- välirummutusten tahtiin. Kakesta tulisi niin suosittu, että maailmalla kiertäisi kymmenen ryhmää samanaikaisesti viemässä suomalaista mielenmaisemaa ja vyölaukkuja uuteen nousuun.

 Hieno visio. Mitähän muuten esityksestä tuumasi viiden vanhemman venäläisen herrasmiehen joukko? Varsinaisen shown jälkeen yläkerrassa jatkui ilta Finnhits-karaoketanssien merkeissä ja kyllä meikäläistä harmitti, kun jouduin lähtemään junalle ja jäi kokematta se. Ties vaikka herraseurue olisi pistänyt oman shown pystyyn, ja se se vasta olisikin ketuttanut, kun jäi väliin.

 Jos haluat oppia uusia muuveja, kannattaa suunnata Aleksanterin teatteriin vielä 30.3. tai sitä ennen Malmitaloon 19.2. Tsuumilaiset on ihania ja monitaitoisia! Haluan nähdä lisää!

Piramisu ja Fantasiaa (c) Mikko Mäntyniemi

2 kommenttia:

  1. Eikä pysty. Viimeksikin kun euroviisut pidettin Suomessa, oli Tsuumilaiset välinumeroa vetämässä. Ei kai nyt joka kerta, kuitenkaan? ;)

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).