Hamlet / Tampereen Teatteri

Hamlet / Tampereen Teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta 21.2. 2013, kesto 2h 40min väliaikoineen

Sovitus ja ohjaus Mikko Viherjuuri

Rooleissa : Tomi Alatalo, Turkka Mastomäki, Mari Turunen, Ilpo Hakala, Heikki Kinnunen, Arttu Ratinen, Eeva Hakulinen, Kai Bäckström, Risto Korhonen, Jukka Leisti, Tuija Ernamo, Mikko Hänninen, Kake Aunesneva, Markku Thure, Matti Hakulinen ja Pete Koskinen

Tomi Alatalo ja Eeva Hakulinen / kuva Harri Hinkka,TT

Taustaa : William Shakespearen Hamlet ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta juonenkulusta tietämättömille lyhyt kertaus... Hamlet, Tanskan prinssi saapuu kotiin isänsä hautajaisiin ja joutuu samalla toteamaan, että äitinsä on mennyt naimisiin isän veljen kanssa, joka on nyt siis uusi kuningas. Unessa Hamlet kohtaa isänsä haamun, joka paljastaa veljensä surmanneen hänet ja kehoittaa poikaansa kostamaan. Hamlet lähtee koston tielle, tekeytyy hulluksi ja hylkää rakastettunsa Ofelian, jonka mieli järkkyy ja hän hukuttautuu. Kosto elää, liki kaikki muu sitten kuoleekin... Kas näin. Tässä näytelmässä pohjana on Eeva-Liisa Mannerin suomennos vuodelta 1981, suomennoksia on tähän mennessä kaikenkaikkiaan viisi ja kuudes on tuloillaan syksyllä 2013.
Pari kuukautta sitten näin Helsingin Kaupunginteatterin sangen modernisoidun version Hamletista, loistojuttu olikin ja siinä oli pohjana Veijo Meren suomennos vuodelta 1982. Jotain mätää oli Tanskanmaalla jälleen, eli katsotaanpa miten Teatterikärpänen koki tämän toisenlaisen version...

Tomi Alatalo, Kake Aunesneva ja Mikko Hänninen / kuva Harri Hinkka,TT

Plussaa : Esityshän oli yhtä juhlaa, alusta loppuun saakka! Mannerin teksti pakotti katsojan pysymään valppaana koko ajan, sillä tekstiä piisaa ja se on täynnä kaikenlaisia oveluuksia ja nokkelia sanankäänteitä, jotka saivat hymyilemään toimivuudellaan. Herkullista tekstiä, ja miten se esitettiinkään. Itse Hamletille (loistava Tomi Alatalo) isoin plussa tästä, hän suolsi tekstiä varmasti ja rauhallisesti lauseiden loppuun asti. Tomi kuuluu myös niihin harvoihin näyttelijöihin, joiden kehonkieleen olen kiinnittänyt aina erityistä huomiota ja hän ei pettänyt tälläkään kerralla. Huippusuoritus kertakaikkiaan! Alku jylhine merinäkymineen oli vaikuttava ja siitä jo osasi vähän aavistaa, että nyt mennään eikä meinata. Olin muuten parvekkeella katsomassa ja aluksi vähän epäilin näkyvyyttä, mutta sieltähän näki kokonaisuuden loistavasti ja sai vähän erilaista perspektiiviäkin tapahtumiin. Huumoriakin oli tarjolla mukavasti ja vähän yllättävästikin, siitä kiitos etenkin Heikki Kinnuselle, joka tuplarooleissa Poloniuksena ja haudankaivajana piti huolen siitä, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi miten suuri merkitys onkaan sanojen oikeilla painotuksilla ja rytmitajulla - näissä Kinnunen on kyllä ihan mahti! Mieleeni jäi varsinkin haudankaivajan lyhyt esitelmä hukkumisesta ja se, miten Polonius esitteli saapuvan näyttelijäseurueen. Jukka Leisti saapui suurin elkein paikalle ja Heikki julistaa "Katsokaa, siinä on maailman paras näyttelijä!" Kuningasnäyttelijäpari oli muutenkin mainio, varsin teatraalista oli meno ja Tuija Ernamon eteen polvistuva Hamlet, huh huh! Tomi Alatalo oli polvillaan samanmittainen kuin Ernamo, kontrasti oli melkoinen ja sekös huvitti. Onnistujia oli kosolti. Traaginen Ofelia (Eeva Hakulinen), parivaljakko Gyldenstern ja Rosencrantz (Kai Bäckström ja Risto Korhonen), rauhallinen Horatio (Kake Aunesneva), myös koston tielle lähtevä Laertes (Arttu Ratinen). Upeasti tasapainoili Mari Turunen äidin, vaimon ja kuningattaren rooleissa, hänessä otti vallan kuka milloinkin. Turkka Mastomäki oli loistava jämerä uusi kuningas, joka oli katuvainen teostaan. Pienemmissä rooleissakin jokainen tiesi paikkansa. Puvustus oli ovelaa, toisaalta nykyaikaista ja toisaalta vanhaa. Kuninkaan, kuningattaren ja Ofelian puvustus etenkin osui silmääni ja toisaalta taas esim. Hamlet taisi painella farkuissa. Lavastuksesta pidin myös, lavan sivuja käytettiin sopivassa määrin vähän kiipeilytelineenäkin ja edelleen plussaa elävän tulen käytöstä. Vyöryvä meri ansaitsee erikoismaininnan, samoin lopun erittäin toimiva ja hengästyttävän hienosti toteutettu miekkailukohtaus (ylhäältäkäsin varsinkin näytti niin komealta että hyvä kun penkissä pysyin...). Esitys tosiaan piti otteessaan eikä ote herpaantunut missään vaiheessa. Tuttu monologikin esitettiin vähän erilaista "pääkalloa" käyttäen (vaikka pääkallolle oikeasti puhutaankin aivan eri kohtauksessa, joka toki tässäkin nähtiin). Teksti oli tosiaan täynnä herkullisia yksityiskohtia, ja valitettavasti niistä suurin osa unohtui jo samantien kun tuli heti uutta pureksittavaa tilalle.

Arttu Ratinen ja Tomi Alatalo / kuva Harri Hinkka,TT

Miinusta : ei moitteita (ehkä pientä teknistä ongelmaa lukuunottamatta, mutta se ei jäänyt häiritsemään mieltä.) Musiikki ei tosin oikein jäänyt mieleeni millään tavalla!?

Muuta : Kiintoisaa oli nähdä kaksi täysin erilaista Hamletia lyhyen ajan sisällä (tai oikeastaan kolme, jos lasketaan mukaan Sakespearen kootut theokset-Hamletkin...) ja kumpikin niistä teki minuun suuren vaikutuksen niin näyttelijäntyöllään kuin tekstilläänkin. Pistäkää mieleen Tomi Alatalo, hänestä tullaan vielä kuulemaan moneen kertaan ja toivotan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa näyttämötaiteen parissa! Tälläkin hetkellä olen ihan pähkinöinä näkemästäni ja mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon vielä, että unessanikin tuntui olevan dubbausta Alatalon äänellä varustettuna. Hamlet-dubattu uni. Tehkääpä sama perässä!

Menisin katsomaan vaikka heti uudelleen ja napsimaan ne tekstin herkkupalat mukaani kunnolla, joten Hamletille täydet viisi tähteä ***** .