Ruostetta ja timantteja / Hämeenlinnan Teatteri

Ruostetta ja timantteja / Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämö

Kantaesitys ja ensi-ilta 14.2. 2013, kesto väliaikoineen 2h 30min

Käsikirjoitus Marja Louhija

Ohjaus Hannu Matti Tyhtilä

Rooleissa : Johanna Reilin, Birgitta Putkonen, Sinikka Salminen, Katariina Kuisma-Syrjä, Ushma Karnani, Jani Koskinen, Harri Ekonen, Lasse Sandberg, Heikki Paavilainen ja Lauri Kukkonen

Heikki Paavilainen ja Sinikka Salminen / kuva Tommi Kantanen, HML:n teatteri

Taustaa : Hannu Matti Tyhtilän jäähyväisohjaukseksi valikoitunut "Ruostetta ja timantteja" on hänen vaimonsa Marja Louhijan käsikirjoittama näytelmä joukosta lapsuuden-ja nuoruudenystäviä, jotka kokoontuvat mökille valmistamaan porukasta yksi eläkkeelle. Reissussa käydään läpi elettyä elämää, haaveita tulevasta, pettymyksiä ja toiveita. Porukka on sangen kirjavaa; on mm. himokuntoilija Kunto (Heikki Paavilainen), entinen pappi (Lasse Sandberg), vauhtimimmi Sixties (Katariina Kuisma-Syrjä)...

Plussaa : Lavastus oli kauneimmillaan lyhtyjen valossa ja loi sitä tunnelmaa hämärtyvästä illasta, väliajalta tultaessa valaistus ja näyttämö oli huikean kaunista katsottavaa. Taitavia laulajia teatterissamme on, Katariina Kuisma-Syrjä etenkin pääsi esittelemään oikeutetusti vahvaa ääntään useampaankin otteeseen. Näyttelijäsuorituksista eniten pidin Sinikka Salmisesta, hänen olemuksessaan oli rauhallisuutta ja uudenlaista tyyneyttä, ja hän eleineen oli hyvin paljon roolihahmonsa ikäisen oloinen. Myös Heikki Paavilaista oli kiva nähdä vaihteeksi lavallakin, ja suurimmat tunnekuohut yleisössä nostatti varmaan hänen vuodatuksensa äitinsä taistelusta elämänlangassa kiinni. Heikin roolihahmon poistumisessa näin jonkinlaista symboliikkaa tulevaa ajatellen... Pidin myös siitä, että roolihenkilöistä osa kävi laiturilla puhumassa omia ajatuksiaan. Olen niin tehnyt itsekin joskus. Uusi tuttavuus Ushma Karnani oli pirtsakka väliläiskä!

Johanna Reilin, Harri Ekonen ja Lasse Sandberg / kuva Tommi Kantanen, HML:n  teatteri

Miinusta : Katsomoon istahdin avoimin mielin, koska haluan aina olla näytelmän ja näyttelijöitten puolella esityksen alkaessa, mutta tästä jäi lopulta aika ristiriitaiset aatokset ja fiilis. Aihe sinällään jo ei ollut minua varten, sillä eläkeikään on vielä pitkä aika ja nelikymppisenä en oikein tunnistanut mitään sopivaa ajatusta omaan maailmankuvaani. Nuorten uho "ahneesta sukupolvesta" tuntui jotenkin päälleliimatulta (ja ohjelmanumerohan se tavallaan olinkin), ja muutenkin ohjelmallinen illanvietto tuntui aika kököltä. Lauluja ei mitenkään pohjustettu ja ykskaks vaan ruvettiin laulamaan jotenkin edelliseen lauseeseen liittyvää kappaletta, tuntui oudolta vaikka komeasti laulettiinkin. Tarinassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, porukka tuli ja meni milloin mistäkin, juoksi metsään ja tuli takaisin, saunottiin...ja suurimmaksi osaksi istuttiin rivissä tuoleissa tai seisoskeltiin taaempana. Paljon puhetta, liikaa lauluja. Nikon (Lauri Kukkonen) zeitgeist-uho ei oikein iskenyt, ja isänsä Tutun (Jani Koskinen) käymä dialogi korista löytyneestä vanhasta paperista oli liian pitkä. Muutamia epäloogisuuksia jäi häiritsemään, etenkin itkuhälyttimien käyttö, valitusten ja papereiden yllätyslöytyminen ja se, että pystyykö oikeasti vauvaa piilottelemaan? Moni muukin asia jäi häiritsemään, mutta niitä en tohdi mainita tässä sillä en halua tehdä juonipaljastuksia liikaa. Vaikka kuinka yritin nähdä näyttelijät eläkeikäisinä, en onnistunut siinä vaan näin edessäni joukon viisikymppisiä. Sinikka Salmisen vanhentamisessa oli onnistuttu kyllä. Käsiohjelmasta jäin kaipaamaan esityksessä kuultujen kappaleiden nimiä, vieraita olivat lähes kaikki.

Muuta : Kyllä tämä varmaan yleisönsä löytää, mutta itselleni tämä oli aikamoinen pettymys. Hannu Matti Tyhtilän haluan mieluummin muistaa "Seitsemännen portaan enkelin" ohjauksesta kuin tästä. Jotenkin tämä teatterin kevätkausi jää kyllä muiden teattereiden ohjelmistojen jalkoihin, onneksi vierailut pelastavat paljon. Syksylle jää isot odotukset, ja mielestäni olisi aika taas hiukan toisenlaiselle ohjelmistolle näillä kulmilla. Rahkeita on!

Näytelmä junnasi pitkään parissa tähdessä, mutta lopusta pidin kovasti ja tähtiä siten kolme *** .