Murhaava illallinen / Gurmee Teatteri

Murhaava illallinen / Gurmee Teatteri, Helsingin Suvilahti

Kesto noin 2,5h

Ohjaaja Seppo Honkonen
Käsikirjoitus Diana Leesalu, Veiko Tubin ja Paul Piik (suomennos Varja Arola)
Musiikki Veiko Tubin
Lavastus ja visuaalinen suunnittelu Aigars Ozolins
Keittiömestari Filip Langhoff

Vapaapäivänä ja hyisen viiman siivittämänä pakkaspäivänä moni mielellään käpertyy viltin alle syvemmälle eikä astu jalallaankaan kotioven ulkopuolelle. Vaan mitä tekee Teatterikärpänen? Vetää pipoa syvemmälle päähän, lähtee Onnibussilla Helsinkiin ja metrolla Kalasatamaan. Pari kesää sitten oli Suvilahteen pystytetty kota, jossa nokipannukahvien kera kuuntelin erätarinoita ja se oli mahtava kokemus. Oletin, että Murhaavaa illallista varten pystytetty isohko lämmitetty teltta löytyy samoilta kulmilta, ja löytyihän se!

 Olin hyvissä ajoin paikalla muutaman muun tavoin, ja saimme onneksi odotella varsinaista sisäänpääsyä lämpöpuhaltimin varustetussa tuulikaapin kaltaisessa tilassa. Olo oli varsin orpo kun näytti siltä, että olen paikalla ainut joka on saapunut ilman seuralaista tai isompaa porukkaa. Pian meidät ohjattiin peremmälle ja kaikki saivat tervetulomaljan, jonka jälkeen pääsimme varsinaiseen saliin, jossa Murhaava illallinen tapahtuu. Istuin aika pitkään yksin pöydässäni, kunnes viereeni istutettiin toinenkin orpo piru ja aloimme siinä jutustella niitä näitä keskenämme. Pian pöytään istutettiin muutama pariskunta ja pari keskenään hölisevää toisilleen tuntematonta herätti heti epäilyksiä.

 Sisäänmennessä jännitti niin paljon, etten pöytään astellessani juuri silmäillyt ympärilleni. Pöydästäkäsin sitten tuli vilkuiltua vähän ympärilleenkin ja tuli havaittua se, että pöytäkuntien yläpuolella oli mitä mielikuvituksellisempia kattokruunuvirityksiä ja kattaukseenkin oli panostettu. Ovella sai myös napata arpalipukkeen, minä nappasin numeron 80.

Pikainen otos pöydästä (c) Teatterikärpänen 

 Salissa tunnelma tiivistyi. Mikä onkaan siis homman nimi ja miksi esityksen nimi on Murhaava illallinen? Pöytäkuntia salissa taisi olla peräti 18 ja jokaisessa 8 ruokailijaa, melkoinen määrä siis. Illan aikana meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen (marinoitua kuhaa ja sipulia, paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä sekä jälkiruuaksi karamellisoitu talviomena kera ruskistetun voin). Mielenkiintoisia makuelämyksiä kyllä, en ollut esimerkiksi maa-artisokkaa koskaan aiemmin maistanut ja hirvenlihaakin vain keitossa.

 Ruokailun lomassa olimme todistamassa maailmankuulun taiteilijan Hermes Mansun uusimman mestariteoksen julkistamista ja kesken puheidenpidon valot yllättäen sammuivat. Valojen sytyttyä selvisi, että pimeyden turvin on salissa tapahtunut murha, ja sitä sitten lähdettiin selvittämään. Pöytäseurueen jäsenistä saattaa paljastua ylläreitä...enkä haluakaan paljastaa enempää.

 Aika kului ihmeen nopeasti ja täytyy todeta, että kyllä olisi ollut perin tylsää jos olisin istunut täysin hissuksiin koko illan enkä rupatellut vierustoverini kanssa. Ruokapuoli oli sellaista, etten normaalisti ravintoissa vastaavanlaisia annoksia ole kokeillut ja epäilyksiä herättänyt maa-artisokka varsinkin yllätti maullaan. Mukava tapa viettää iltaahan tämä Murhaava illallinen oli, mikäpäs siinä. Itse ruokailu ei esityksestä huolimatta mitenkään häiriintynyt ja tarjoilijat osasivat kyllä hommansa.

 Ai niin, arpajaisten palkintona oli lahjakortti Dinner in the Sky-juttuun ensi kesälle ja arvatkaapa kuka voitti sen! No numero 80! Tattada-daa!

 Jos Murhaava illallinen kiinnostaa, käy kurkkaamassa Gurmee Teatterin nettisivuilta lisää.

(Näin ja koin elämyksen ilmaisella lehdistölipulla. Kiitos Gurmee Teatteri!)