Teatterikärpäsen vuosi 2017

On taas kliseisesti perinteisen vuosikatsauksen aika. Tadaa!

 Nyt voisi aluksi vetäistä ruksin seinään, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen onnistunut vähentämään teatterissakäyntejäni! Joka vuosihan tähän samaan aikaan on tullut uhottua, että "ensi vuonna kyllä vähennän". Nyt se onnistui! Vuoden 2016 saldohan oli eri teatteriesitysten osalta 122 ja tänä vuonna 101. Huomattava vähennys! Aika maltillisesti mentiin, enkä mitään esitystä hurahtanut katsomaan hirveän montaa kertaa. Kokonaissaldokin pysyi siis kohtuumäärissä. Pari kertaa näin Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin, Miniteatterin Hamletin (jonka näin jo viime vuonna ensimmäisen kerran), Ryhmäteatterin Seitsemän veljestä, Salon Teatterin Jekyll & Hyden (tässä oli hurahdusvaara, mutta "onneksi" esitykset myytiin loppuun ja muutenkin oli vaikeuksia päästä Saloon), Puhtaana käteen -farssin Hämeenlinnan Teatterissa ja Suomen hauskin mies itketti ja nauratti Helsingin Kaupunginteatterissa pariin otteeseen. Kolme kertaa kävin sitten keväällä katsomassa Kirkaa Peacockissa, ja pääsyyllinen näihin kolmeen reissuun oli kyllä yhdistelmä Heikki Ranta-Sami Hokkanen-Unto Nuora ja etenkin kappale "Neidonryöstö", josta voisi jonkinmoisen erikoismaininnan antaa Unto Nuoran kapellimestarille. Kappale aiheutti sitkeän korvamadon, mutta on nykyään laantunut ja kaksi ratsua yli virran käy nyt jossain ihan muualla kuin minun päässäni.

Naisia hermoromahduksen partaalla, HML (c) Tapio Aulu 

 Mopo lähti käsistä sitten lukemisen suhteen (aina jotain...). Tavoitteenani oli lukea vähintään 70 kirjaa ja tällä hetkellä luettuna on 156 teosta, ja vielähän sitä ehtii muutaman. Teatterireissuillani istuin bussissa kirja kädessä mennen tullen, välillä kuuntelin äänikirjoja (erikoismaininta Dan Brownin "Alku"-teokselle, jonka nimensä mukaisesti aloitin uusiksi noin kuuteen kertaan, koskapa aina nukahdin kesken kaiken) ja lainasin kirjastosta mm. Roald Dahlin lähes koko tuotannon kerralla. Jaakko ja jättipersikka aiheutti niin valtavan hepulikohtauksen, että isäntäkin hermostui.

 Elokuvissa kävin muutaman kerran, siellä kovimmin kolahtivat kolme kotimaista Tom of Finland, Ikitie sekä Tuntematon sotilas.

Päämäärä Tuntematon (c) Peero Lakanen 

 Takaisin teatterin pariin. Tänä vuonna tuli opittua muutama asia.

* Kaikkea ei tarvitse todellakaan nähdä. Voi suorittaa karsintaa roimalla kädellä hyvällä omallatunnolla! Oman jaksamisen ja ajankäytön mukaan mennään.
* Kaikesta näkemästään ei ole pakko kirjoittaa, jos tekstiä ei synny eikä esitys puhuttele.
* Ei ole maailmanloppu, jos joku kovin kiinnostava juttu jääkin näkemättä (esimerkiksi Teatteri Siperian Die Hard Tampere meni täysin ohi, samoin KOM-teatterin MyBaby).
* Jos alkaa tympiä koko touhu, pitää reilusti vähän taukoa ja kyllä taas jaksaa, ainakin hetkellisesti. Kannattaa joskus myös lähteä vähän kauemmas kulttuurin pariin. Itse löysin itseni Iisalmesta kesällä.

 Tuohon viimeiseen viitaten, usein loppuvuodesta iskee totaalinen teatteriähky. Tänä vuonna huolestuttavaa on ollut se, että olen miettinyt pitkin vuotta useampaan otteeseen sitä, että lopetan koko blogin (onhan tätä jo kahdeksan vuotta pidetty). Tästäkin oli vielä muutama viikko sitten tulossa eräänlainen jäähyväiskirjoitus, mutta ei. Ette te minusta niin vaan pääse! Haluan jatkossakin nostaa esiin minua kiinnostaneita esityksiä ja tekijöitä. Tänä vuonna moni tyyppi on kolahtanut ja kovaa, ja omalla seurantalistallani on ollut kuhinaa. Pari "vanhaa suosikkia" on pitänyt pintansa, mutta monta uutta on noussut ihan sinne kärkeen (tästä lisää myöhemmin).

Ella ja Eero, Lokki 

 Olen hirmuisen tyytyväinen tämänvuotiseen teatterisaldooni. Erittäin monta todella loistavaa esitystä tuli nähtyä, ja niistä on hankalaa valita parasta. Aiemmin on joukosta noussut esiin selkeä kärki, nyt on mahdotonta nimetä vain muutamaa. Turun Tom of Finlandista pidin kovasti ja Viimeinen laiva upposi kivasti, Työviksen katolla oli sekä kissaa että viulunsoittajaa, Tampereen Teatterissa oli Tuttiritarissa mm. laulavia piimäpurkkeja ja Catsissa menoa&meininkiä joka suuntaan, myös Huojuva talo kolahti. Tuntematon sotilas jyrisi niin Porissa kuin Iisalmessakin, Puhdistus Kotkan Kaupunginteatterissa, Ryhmiksen Peer Gynt, KOM-teatterin Mustarastas, Eräs Teatterin Metsänpeitto, Tampereella nähty Ella Mettäsen ja Eero Ojalan Lokki, Salon Teatterin Jekyll & Hyde, Kansallisteatterin Mestari ja Margarita, Tampereen Komediateatterin Päämäärä Tuntematon ja ikisuosikkini Tuukka Huttunen, HKT:n Palkkamurhaajan painajainen, Teatteri Jurkan Kikka Fan Club, Kapsäkin Eva W, LauKesin Hyvät siskot, Pyynikin Niskavuoren nuori emäntä... Lista tuntuu loputtomalta!

Jonas Saari Laurina, Turun Seitsemän veljestä (c) Otto-Ville Väätäinen 

 Eniten kuitenkin minuun vaikuttivat esitykset, joissa korostui yhteistyön voima ja joista on hankalaa nostaa mitään yksilösuorituksia esiin. Teatteri on yhteispeliä ja siitä oivallisia esimerkkejä ovat Seitsemän veljestä niin Ryhmäteatterin Suomenlinnan versiona kuin Turun Kaupunginteatterissakin sekä Lahden Kaupunginteatterin Pohjantähdet I ja II. Jälkimmäinen näistä (ja etenkin ensimmäinen osa) vei minulta melkein jalat alta ja esityksen jälkeen tuntui, että nyt tuli lähtö. Vuoden viimeisten esitysten joukossa TeaKissa nähty Saatanan teatteri oli myös melkoinen pommi ja nousi takavasemmalta vuoden kovimpien joukkoon.

Pohjantähti (c) Robert Seger 

 Erikoismainintoja pitää jakaa muutama :

* Hämeenlinnan Teatteri - Kohtauksia eräästä avioliitosta, Arvoituksellisia muunnelmia, Pentinkulman naiset, Naisia hermoromahduksen partaalla, Puhtaana käteen (Erinomainen ohjelmisto tänä vuonna, saa olla ylpeä kotiteatteristaan!)

* Jonas Saari nousi hienosti esiin monipuolisuudellaan kaikissa Turun jutuissa (Tom of Finland, Viimeinen laiva, Seitsemän veljestä)

* Olli Rahkonen Touko Laaksosena Tom of Finland -musikaalissa, mikä karisma ja läsnäolo!

* Eero Ojala Simeonin roolissa Ryhmiksen Seitsemässä veljeksessä ja Lokissa, ja yksi syy siihen, miksi seurantalistallani on tuulista. Tämän miehen takia löydän itseni keväällä Rovaniemeltä, mikäli VR suostuu kuskaamaan.

* Pihla Pohjolainen hurmasi Jukolan pojat Suomenlinnassa Venlana ja vakuutti Suomen hauskimmassa miehessä. Pihlan lavasäteily valaisee synkimmänkin päivän ja mielen. Upea!

Pihla Venlana (c) Tanja Ahola 

* Merita Seppälä Salon Teatterin Jekyll & Hyden Lucyna, häntä näkisin missä vain ja milloin vain enemmänkin. Teki ison vaikutuksen jo viime vuonna Kaarina-teatterin Kurjat-näytelmän Fantinena.

* Musiikkiteatteri NYT ponnahti komeetan lailla teatterikentälle ja toi uusia biisejä sekä täysin uudenlaista tekemisen meininkiä.

* Heikki Ranta, takuumieheni nro 1 ja suurin syyllinen siihen, että teatterissakäyntejä ei noin vain lopeteta. Ainakin pitää nähdä kaikki ne jutut, joissa Heikki on mukana!

Kirka-Heikki (c) Tapio Vanhatalo 

 Jokuhan täältä on mainitsematta vielä ihan kokonaan. Tänä vuonna jäi parhaiten mieleeni yksi roolityö (ja kun oikein tarkemmin ajatellaan, kyseessä on yksi kaikkienaikojen mieleenpainuneimmista roolisuorituksista IKINÄ meikäläisen teatterihistoriassa. Toki se on nyt tuoreessa muistissa, mutta olen varma siitä, että muistelen tätä tietynlaisella lämmöllä vielä vanhainkodissakin ja silmiini varmaankin syttyy outo kiilto ja keinutuoli alkaa savuta...) ja tämä on loistava osoitus siitä, mitä tapahtuu kun pääsee näyttämään kunnolla, mistä aineksista on tehty. Unelmarooli kun napsahtaa harvoin kohdalle, silloin otetaan tilaisuudesta kaikki irti. Peter Nyberg tuplaroolissa Jekyll & Hydessa ansaitsee kaikki maailman hehkutukset ja kuumotukset ja muut, ja etenkin Hyde osui ja upposi aikas syvälle. Vuoden Pahis, kyllä! Vuoden Biisi (Elossa), kyllä! Vuoden saalistajan elkeet ja loikat ja äänenpainot ja eroottiset lataukset ja Vuoden Kostaja -titteli! KYLLLÄÄÄÄÄÄ! Silinterihattuinen vaanija seikkaili unissani jo kauan ennen kuin esitystä ehdin edes näkemään, ja arvatkaa vaan montako kertaa se seikkaili unissani esitysten jälkeen.

Hra Hyde (c) Mika Nurmi 

 Huh huh. Tämmöistä tänä vuonna. Nyt pientä huilausta. Teatterivuoteni käynnistyy uusintareissulla Näytelmä joka menee pieleen (Tampereen Teatteri) parissa tammikuun alussa (saas nähdä sohlaavatko yhtä pahasti kuin aiemmin, vai ovatko mitään oppineet esityskertojen myötä). Keväällä tuntuu olevan kovin kansalaissotapainotteinen ohjelmisto, mahtuupa sinne Rakastunut Shakespeare onneksi joukkoon ja Taru Sormusten Herrasta ainakin. Niitä odotellessa.

 Teatterikärpänen toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää joulua ja kulttuuririkasta uutta vuotta 2018!

ps. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä oli juuri Sinun suosikkisi tänä vuonna teatteriohjelmistosta! Kommenttia kehiin siis.