Irwin - Mies joka valitsi väärin / Hämeenlinnan Teatteri

 "Taas syksy on, on jo lokakuu, koivikon lehdet kellastuu..."

 Laskeskelin nähneeni ainakin neljä eri Irwin-aiheista näytelmää viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kaksi eri Irwiniä ja viidessä eri paikassa. Täytyy tunnustaa, että ensin huokaisin syvään nähdessäni ensimmäiset mainoskuvat Hämeenlinnan Teatterin syksyn toisesta kantaesityksestä. Ei kai nyt taas Irwiniä! Sitten kiinnostuinkin ja annoin mahdollisuuden, sillä tässähän tuntuisi olevan hiukan toisenlainen tulokulma hänen elämänvaiheisiinsa.

Lautturi ja Irwin 

 Alkutilanteessa ollaankin Chevy Vanin takapenkillä alkuvuodessa 1991. Olin muuten noihin aikoihin juuri aloittanut hotellivirkailijaopinnot Vaasassa ja muistan saaneeni äidiltäni postitse kortin, jossa kuulumisten päätteeksi kerrottiin ilmoitusluonteisesti Irwinin kuolemasta. Hämmentävää oli se, että hän oli kuollessaan vain 48-vuotias. Minä kun olin pitänyt häntä vähintään kuuskymppisenä! Raskas työ, raskaat huvit. Irwin (Lasse Sandbergin upean sielukkaasti tulkitsemana ja sisäistettynä) joutuu jonkinmoiseen välitilaan, josta mystinen Lautturi (Jyri Ojansivu) hänet kyytiinsä poimii. On toistaiseksi epäselvää minne Irwin/Antti on matkalla lopulta, ja Lautturin pestinkin pitäisi päättyä tähän kyyditettävään. 

 On kuumottavaa ajatella, että Tuonelan lautturin kyydissä saisit katseltavaksesi oman elämäsi käänteitä, niin riehakkaita kuin ikäviäkin, ja joutuisit miettimään, että olisiko käynyt toisin, jos olisit tietyissä tilanteissa toiminut eri tavalla. Irwin saa katseltavakseen niin lapsuusmuistot kuin Syksyn sävel -kilpailut, rakkaudet, verokikkailut, ryypiskelyt, pakkohuutokaupat. Hamppari (Petja Lähde aina yhtä mainion svengaavine jalkoineen) hyppää kehiin ja saa heti kättelyssä pikkupoikana Vexi Salmelta (kerrassaan verraton Johanna Reilin) köniinsä. Siitä saa alkunsa pitkä ystävyys ja yhteistyö. 

Vexi ja Umpivintti 

 Erittäin ansiokasta duunia on tehnyt Antti Paranko tuttujen biisien sovitusten kanssa, ja on mukava kuulla vähän toisenlaisiakin versioita. "Äiti" herkistää mieleni täydellisesti ja kuullaanpa myös yksi kappale, jonka kuulin ensimmäistä kertaa - "Maskin takana". Menevämpien rallien kohdalla yleisökin intoutuu taputtamaan rytmikkäästi mukana. Että niille ihmisille tiedoksi, jotka odottavat kuulevansa Irwinin tuotantoa - kyllä löytyy, ja bonuksena saa mukaansa kotiinviemisiksi paljon muutakin. Ja nähdäänpä hahmogalleriassa mm. Temusta tilattu Kerberos sekä Markut Veijalainen ja Aro. 

 Loppu tuli näytelmässä vähän yllättäen. Niinhän se on elämässäkin. 

  Olen kokenut poikkeuksellisen haastavaksi tästä musiikkinäytelmästä kirjoittamisen. Ei oikein tunnu lähtevän. Tekstiä nimittäin. Tarkempaa havainnointia. Arki on rullannut omalla painollaan, pieniä ja suuria ilonaiheita aika-ajoin toki, mutta välillä on iskenyt suunnaton haikeus. Reilu kuukausi sitten saimme todella surullisia uutisia, kun näyttelijä Tomi Alatalo menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Hänen oli alunperin tarkoitus olla nuoren Irwinin roolissa, vaan toisin kävi. Yritin parhaani mukaan olla ajattelematta häntä esityksen aikana - välillä onnistuin, välillä en. Kauniisti oli huomioitu Tomi käsiohjelmassakin ja kuulemma ensi-illan loppukiitoksissa, jossa en siis ollut katsomassa. Tänään sitten tajusin sen, että Tomia on lupa ajatella ihan milloin vain, vaikka kesken esityksen. Kukaan ei voi sitä minulta kieltää. Hän on varmasti työryhmänkin ajatuksissa läsnä. Elämä jatkuu ja show must go on. 

"Vain elämää, ei sen enempää, sun muistos koitan säilyttää"

~

IRWIN - MIES JOKA VALITSI VÄÄRIN / Hämeenlinnan Teatteri 

Kantaesitys 22.10. 2015, kesto noin 2h (väliaikoineen) 

Rooleissa : Lasse Sandberg, Petja Lähde, Natalil Lintala, Jutta Järvinen, Birgitta Putkonen, Jyri Ojansivu ja Johanna Reilin 

Käsikirjoitus ja ohjaus Petja Lähde, koreografia Elina Lähde, lavastussuunnittelu Oskari Löytönen, pukusuunnittelu Satu Suutari, kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Liisa Sormunen, äänisuunnittelu Sakari Kiiski, valosuunnittelu Immanuel Pax, videosuunnittelu Veikko Pulli sekä musiikin sovitus ja taustanauha Antti Paranko 

Esityskuvat (c) Eetu Keränen / Luala 

Näin esityksen kutsuvieraslipulla 24.10. 2025, kiitos Hämeenlinnan Teatteri!