Kristian - idiootti iskussa / Linnateatteri

Kristian - idiootti iskussa / Linnateatteri, Aboa Vetus & Ars Nova-museon sisäpiha

Ensi-ilta 9.7. 2014, kesto noin 1h 35min (väliaikoineen)

Ohjaus Mika Eirtovaara

Käsikirjoitus Linda Wallgren

Rooleissa : Kalle Lamberg, Miska Kaukonen ja Tom Petäjä

Perustuu Juha Vuorisen klassikkoteoksiin Kristianin nuoruusvuodet, Kristianin teinivuodet ja Kristian siviilipalvelusmiehenä.

 Kesäteatterikauteni huipentui elokuun puolivälissä museon sisäpihalle. Kyllä vaan, Kristianin seikkailuista olen lukenut antaumuksella jo aikoja sitten ja muutamankin kerran nauranut suoraa huutoa julkisissa kulkuneuvoissa, kun olen onnistunut valkkaamaan matkalukemisekseni juuri näitä teoksia. Juha Vuorisen huumori osuu ja uppoaa meikäläiseen ja koskapa todistimme jo muutama vuosi sitten hillitöntä Juoppohullun päiväkirja-spektaakkelia samaisella sisäpihalla, oli Kristianinkin edesottamuksia pakko tulla katsomaan.

 Mitä sitä kiertelemäänkään; esitys oli juuri niin törkeän räävittömän hauska kuin odotinkin, ja ehkä vielä enemmänkin. Muutama kohtaus kärväytti melkein naurusulakkeeni. Eipä ole typerämpää näkyä kuin koko perhe hinkkaamassa ja raapimassa vehkeitään mitä erinäisimpiin paikkoihin, kun sattuneesta syystä Kristian oli onnistunut tartuttamaan äitiinsä satiaiset. Älkää kysykö miten tämä edes oli mahdollista. Ihan jokaiseen (kesä)teatteriesitykseen ei pysty myöskään lisäämään lisätehosteiksi joikaavaa pimppiä eikä peenisatrainta, ainakaan kovin luontevasti.

Pikku-Kristian ja äiskä / (c) Kristian Tervo

 Mitenkäs se juoni? Noh, Kristian (Kalle Lamberg) passitetaan jo nuorena psykiatrin luokse, koska haluaa isona Joulupukiksi. Myöhemmässä vaiheessa poika mm. ostaa ihkaensimmäisen Ratto-lehtensä, tulee yllätetyksi huoneestaan kesken käsitöiden (ja tästähän äitikulta ja isä riemastuivat), rakastuu koulun discossa Memmuun (parrakkaiden naisten invaasio tuntuu jatkuvan, tällä kertaa Miska Kaukosen toimesta), tutustuu Juha Bergiin, tulee hylätyksi ja riutuu rakkauden tuskassa, löytää uuden rakkauden Pikosta (seksikäs Tom Petäjä) ja passitetaan siviilipalvelukseen Santahaminaan.

 Takatukat heiluvat, kerma lentää, Duran Duran soi (Duraneista irtoaa heti pisteitä), yleisö tekee aaltoliikettä ja rohkeimmat näyttävät napansa, irvokasta teiniseksiä harrastetaan siinä silmäin alla kunnes Otto-isä (Tom Petäjä) keskeyttää hommat aina pahalla hetkellä. Luulin nähneeni jo kaiken mitä tulee parrakkaisiin naishahmoihin, nyt Miska Kaukonen pisti uuden vaihteen silmään tässäkin hommassa. Poskettoman hulluja hahmoja riittää ovista ja ikkunoista, melkein putosin penkiltä kun Kristianin ihanat työkaverit järkkäsivät pojalle yllätyksen ja alushoususillaan ryntäsivät estradille Thrillerin tahdissa.

Onni on ihanat työkaverit! (c) Kristian Tervo

 Muutenkin musiikkipuolella liikuttiin tietysti kultaisella 80-luvulla, hittiä hitin perään ja mielelläni minäkin olisin Lionel Richien Hellon tahdissa illan viimeiset hitaat nojaillut, jos joku olisi tullut hakemaan. Kirjojen perusteella Kristianista oli muotoutunut minulle tietynlainen mielikuva kommelluksesta toiseen kulkevasta vähän hömelöstä nuorukaisesta, nyt Kalle Lamberg toi omalla olemuksellaan tähän vielä ison symppislisän. Hurjan söpö Kristian, joka onneksi löysi sitten kavereita Juhasta ja Mikaelista.

 Esityksiä on museon pihalla vielä reilun viikon, jonka jälkeen näitä seikkailuita voi nähdä sisätiloissa Linnateatterissa. Liiallisesta nauramisesta voi tulla vatsalihakset kipeäksi ja pelkästä myötätunnosta Kristian-parkaa kohtaan saattaa jonkinlaista jomotusta tuntua takapuolenkin seutuvilla. Kun vedetään överiksi, vedetään sitten kunnolla eikä sinne päin. Extrapisteet törkeänkauheista vaatteista.

 Kristianille täydet viisi tähteä ***** ja hullunhauska päätös kesäteatterikaudelleni.

 Kristian on muuten Juoppis-kirjojen hahmoista ihan ehdoton suosikkini, permiksen kera tahi ilman!

Matti ja Teppo - The Turku Brothers / Samppalinnan Kesäteatteri

Matti ja Teppo - The Turku Brothers / Samppalinnan Kesäteatteri

Ensi-ilta 19.6. 2014, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus ja ohjaus Heikki Sankari

Rooleissa : Sami Hintsanen, Petja Lähde, Lauri Ketonen, Ismo Kallio, Inga Sulin, Saara Jokiaho, Elina Lähde, Hanna Silander, Anna Lipponen, Severi Saarinen, Heikki Mäkäräinen, Mikael Haavisto, Mikko Nuopponen, Timo Uusikylä, Jennie Storbacka, Sonja Sorvola, Mikko Jokinen, Juha Antikainen, Antti LJ Pääkkönen, Annina Rubinstein, Pauliina Saarinen, Sofia Arasola, Aino Paranko, Aki Haikonen, Anni-Maija Koskinen, Taru Still, Marika Huomolin ja Harri Helin

 Tunnustan heti alkuunsa, että alunperin minun ei pitänyt Matti ja Teppo - The Turku Brothersia tulla katsomaan ollenkaan. Itse aihe ei "puhutellut" laisinkaan ja vaikutti siltä, että esityksestä muotoutuisi melkoinen sillisalaatti Blues Brothers-teemoineen ja hahmogallerioineen. Noh, kesän edetessä sitten havaitsin, että tekijäjoukossahan on yllättäen aika montakin lemppariani ja koskapa elokuun puolivälissä olisimme Turun suunnassa joka tapauksessa, tuli liput sitten kuitenkin hankittua.

(c) Robert Seger

 Itse Matti ja Teppohan eivät halunneet olla missään tekemisissä tämän produktion kanssa. Pääpari on toki Matti (Sami Hintsanen) ja Teppo (Petja Lähde) ja osa kappaleista veljesten tuotantoa (tosin uusin sovituksin), mutta itse tarinassa käänteitä riittää tyylillä, mitä kaikkea olisikaan voinut näille tapahtua. Väliajalle mentäessä olin hämmentynyt näkemästäni. Loistava bändi, vauhdikkaita tanssikuvioita, pätevää laulantaa, ihana Ismo Kallio veljesten isänä ... mutta käsikirjoituksessa ei tolkun häivääkään. Isännän kanssa totesimme, että tämä on huonoudessaan niin loistava, että se pistää naurattamaan väkisinkin. Tehtävä siis suoritettu?

 Väliajan jälkeen vauhti kiihtyi ja muutaman kerran oikeasti naurattikin. Paikallisvitsit eivät osuneet maaliinsa sitten millään, en edes tiennyt mille pitäisi nauraa. Eniten pidin jälleen kerran Petja Lähteen svengaavasta tyylistä, veljesten alkupuolen kornin tyylikkäistä esiintymisasuista, Riverdance-henkisestä tanssista (ja muutenkin tanssiporukka veti mainiosti), Ranta-Juipin autokauppiaasta (Antti LJ Pääkkönen) ja levypomo Fat Serista (Mikael Haavisto). Inga Sulin (veljesten Laila-äiti) herkisti kaiken koohotuksen keskellä kauniilla Kuulut aikaan parhaimpaan-kappaleella.

 Loppukaneettina voisi sanoa, että näin ammattimaisesti tehtyä puskafarssia en ole aikoihin nähnytkään. Jos tarkoitus on heittää aivot narikkaan ja antaa mennä, eikä edes yrittää saada irti mitään sen syvempää analyysiä tästä, on esitys onnistunut täydellisesti. Mutta minä haluan esitykseltä muutakin, ehdottomasti. Kokemuksena Matti ja Teppo - The Turku Brothers oli varsin avartava ja opettavainenkin. Eli kannattaa luottaa intuitioonsa. En olisi menettänyt mitään, jos tämä olisi jäänyt näkemättä.

 Kaksi tähteä, joista toinen vauhdikkaalle menolle ja toinen Ismo Kalliolle **.

ps. missä on paahdetut mantelit? Ei tälläkään kertaa myynnissä...

(c) Robert Seger

HKT:n syyskauden avajaisissa 2014

Siinähän se kesätauko mennä hurahti ja teattereiden väki palailee pikkuhiljaa lomilta. Itselläni tosin alkoi tänään parin viikon kesäloma ja lomani alkajaisiksi suuntasin kohti Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden avajaisia. Paikalla oli runsaasti median edustajia sekä ryhmämatkojen vetäjiä tutustumassa tulevaan ohjelmistoon, jossa on luvassa taas monenlaista.

 Tuttuun tapaan kokoonnuimme ensin suuren näyttämön puolelle, jossa kuulimme syyskauden uusista ensi-illoista ja näimme otteita "Miten menestyä vaivatta liike-elämässä"-musikaalista, joka avaa näytäntökauden elokuun loppupuolella. Esittelyjen jälkeen yleisölämpiössä oli tarjolla kakkukahvit (unohdin mennä jonoon kokonaan kun olin jatkuvasti suustani kiinni jossakin...) ja lisäksi oli mahdollisuus ottaa valokuvia ja haastatella tekijöitä.

 Itse esittelytilaisuuden avasi teatterinjohtaja Asko Sarkola toivottaen vieraat tervetulleeksi, jonka jälkeen näyttelijä Antti Timonen toimi juontajana. (Vuosi sitten taisin kirjoittaa samanlaisen lauseen myös...) Syksylle on luvassa peräti 26 eri tuotantoa, joista 10 uutta ensi-iltaa ja niistäkin puolet uusia kanta-esityksiä. Ihan aluksi "Miten menestyä vaivatta liike-elämässä"-musikaalista kertoili tarkemmin ohjaaja Markku Nenonen. Suomenkielisen kantaesityksensä vuonna 1971 saanut teos (pääosassa oli silloin eräskin nuori Vesa-Matti Loiri) on ohjaajan mukaan "kevyt, nokkela, hauska ja positiivisella tavalla vanhanaikainen". Pääroolissa on Antti Lang, ja näimme musikaalin avauskohtauksen. Nuorukainen etenee bisneselämän tikapuilla salamavauhdilla, opaskirjan avustuksella. Muissa rooleissa ovat mm. Iikka Forss, Esko Roine, Kaisa Mattila ja Anna Victoria Eriksson. Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 27.8.

 Syyskuun lopussa Suurella näyttämöllä nähdään mustan huumorin helmi "Ladykillers - Sarjahurmaajat". Vähemmän välkky rikolliskopla majoittuu hiukan höpsähtäneen rouvan vuokralaisiksi suunnittelemaan täydellistä rikosta. Rouva luulee porukkaa klassisen musiikin soittajiksi, ja "keikkaa pukkaa" monenlaista. Höpsönä rouvana nähdään ensivisiittinsä HKT:n lavalle tekevä Pirkko Mannola ja "soittajapoikina" hääräävät Asko Sarkola, Risto Kaskilahti, Rauno Ahonen, Mikko Kivinen ja Sauli Suonpää. (Sauli jatkaa siis bändihommissa Hämeenlinnan Kesäteatterin The Everlastin jälkeen, rummut ovat vaihtuneet viuluun...)

 Pienen näyttämön avaa 18.9. Tsehovin klassikko "Vanja-eno", jonka nimiroolissa on Santeri Kinnunen. "Nimiroolistani huolimatta kaikki näytelmän roolit ovat päärooleja", summasi Kinnunen ja Anna-Maija Tuokko komppasi vieressä, että kyseessä on henkilökohtainen unelmien täyttymys. Muissa rooleissa mm. Esko Salminen sekä Martti Suosalo. Ei hassumpi kattaus... (kiintoisaa Vanja-enoon liittyen on myös se, että Kansallisteatterissa ensi-iltansa saa samainen Vanja-eno päivää aikaisemmin!)

 Marraskuussa Pienellä näyttämöllä nähdään "Einsteinin rikos", joka onkin varsin tuore näytelmä, sillä se on saanut ensi-iltansa Pariisissa kuluvan vuoden tammikuussa. Näytelmän on suomentanut Timo Torikka, ja sen ohjaa Kari Heiskanen. Ohjaaja ei työkiireidensä vuoksi paikalle päässyt, mutta nimiroolin tässäkin näyttelevä Santeri Kinnunen kertoi ohjaajan terveiset. Näytelmässä pohditaan tieteen moraalia ja sitä, pitäisikö meidän syyttää vai kiittää Einsteinia.

 Näiden lisäksi saimme Lilla Teaternin kuulumiset (sinne tulossa mm. Espanjassa Vuoden näytelmäksi valittu "Kredit", joka kertoo miehestä, joka menee hakemaan pankista lainaa ja sitten alkaa tapahtua. Rooleissa ovat Pekka Strang ja Sampo Sarkola), hurmaava Jemina käväisi kertomassa Helsinki Dance Companyn tulevasta ohjelmistosta (josko nyt vihdoinkin onnistuisin näkemään Jeminan monta elämää?) ja Arena-näyttämön "Otetaas toiset!"-komedian työryhmä kävi konttailemassa ja katkokävelemässä lavan poikki. Studio Pasilassa on luvassa "Pikavoitto", jota tähdittävät Mari Perankoski ja Miina Turunen. Komedian on kirjoittanut Marie Jones, joka tunnetaan mm. Kiviä taskussa-näytelmästä.

 Esko Roine juhlii pyöreitä "Mielensäpahoittaja ja poika"-vierailulla kuuden näytöksen verran Arena-näyttämöllä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Aimo Räsänen loisti esittelystä poissaolollaan...

 Ohjelmistossa jatkavat mm. Tarzan, Järki ja tunteet (pieniä miehistönvaihdoksia havaittavissa...sellaisia, että pitäisi varmaan käydä katsomassa kolmaskin kerta!), Vielä ehtii ja Huijarin muistiinpanot.

 Tarkempia tietoja ohjelmistosta, esitysaikoja ym. Kaupunginteatterin nettisivuilta, jonne pääset tästä.

 Kuten mainitsin, esittelyjen jälkeen lämpiössä saattoi kuvata väkeä. Minä bongailin "vanhoja tuttuja" ja muutaman uudenkin juttukaverin löysin. Ohessa hiukan kuvasatoa :

Eppu Salminen on mukana Otetaas toiset!-komediassa

Timo Torikka on suomentanut Einsteinin rikoksen.

Anna-Maija Tuokko nähdään Vanja-enossa.

Anna-Maija ja Santeri

Kaisa Mattila ja Tuukka Raitala musikaalitähtinä. 

Pekka Strang på svenska Lillanissa.

Antti Lang ja Esko Roine

Tampereen Teatterikesä 2014 / Jumalan rakastaja 2013

Jumalan rakastaja 2013 / Kokkolan kaupunginteatterin vierailu Tampereen Teatterikesässä, esityspaikkana Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö

Ensi-ilta 21.9. 2013 Kokkolan kaupunginteatterin päänäyttämöllä, kesto noin 2h 5min (väliaikoineen)

Ohjaus Sakari Hokkanen

Rooleissa : Mikko Virtanen, Jarmo Perälä, Pia Andersson, Seppo Merviä, Tuomo Kemppainen ja Irina Parviainen

 Jussi Parviaisen vuonna 1983 kirjoittaman näytelmän on sovittanut vuoteen 2013 Jussi Moila.

 Hämärästi muistan teiniajoiltani, millaisen kohun "Jumalan rakastaja" aikoinaan nostatti. Olin vielä niihin aikoihin täysin noviisi mitä teatterijuttuihin tulee, mutta jotenkin näytelmän nimi ja Jussi Parviainen Juska Paarmoineen jäi mieleni perukoille kummittelemaan. 30 vuotta myöhemmin (tosin TeaKissakin se on tässä välissä tehty tiettävästi) Kokkolan kaupunginteatteri tarttuu rohkeasti näytelmään päivittääkseen sen uudelle vuosituhannelle, pääroolissa Mikko Virtanen. Viime syksynä olin vakavasti sitä mieltä, että Hämeenlinnasta on suorastaan pakollista lähteä Kokkolaan asti katsomaan tätä spektaakkelia. Sopivaa ajankohtaa ei kuitenkaan löytynyt ja niin öljytty Juska Paarma liukui käsistäni ulottumattomiin...

 Vaan kuinkas kävikään! Tampereen Teatterikesä nappasi ansaitusti Jumalan rakastaja 2013:n pääohjelmistoonsa, ja niin minulle tarjoutui sittenkin mahdollisuus nähdä tämä teos. Samalla tuli sitten menetettyä teatterikesäneitsyyskin. Telakalla olen istunut hetkellisesti Teatterikesän aikoihin ihan muista syistä, mutta millään muulla tavoin en ollut aiemmin osallistunut. Nyt oli ainakin hyvä syy, enkä olisi antanut itselleni anteeksi sitä, että olisin taas missannut Jumalan rakastajan.

 Näytelmän päähenkilö Juska Paarma (Mikko Virtanen) ei ole oikein mihinkään tyytyväinen elämässään. Mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta. Juska saa päähänpinttymän siitä, että haluaisi muistuttaa täydellisesti Michelangelon kuuluisaa Daavid-patsasta kiharoineen kaikkineen ja pian kehonmuokkausprojekti lähtee niin sanotusti lapasesta. Pakkomiellehän siitä syntyy ja mikään ei tunnu riittävän. Kaikki keinot otetaan käyttöön ja seuraukset ovat armottomat.

"Jaksaa jaksaa!!" Mikko Virtanen ja Jarmo Perälä / (c) Päivi Karjalainen

 Frenckell-näyttämöllä oli hikinen meininki niin lavalla kuin katsomossakin. Helle oli tehnyt tehtävänsä ja moni yritti helpottaa oloaan käsiohjelmaa viilentävänä viuhkana heilutellen. Minua ei kuumuus haitannut, tunsin olevani vahvasti läsnä tässä kujanjuoksussa ja samalla salaa tirkistelemässä uhoa ja testosteronia pursuavia salitreenejä ja muuta pumppausta. Ihaillen ja suurta ylpeyttäkin tuntien seurasin silmä tarkkana Mikko Virtasen mieletöntä vimmaa, jolla hän roolinsa veti. Wohooo! Välillä tuntui, että itselläkin kohta revähtää joku lihas tässä ihan pelkästä myötätunnosta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joku totesi väliajalle mentäessä, että hikihän tässä tulee pelkästään katsellessa. Aikamoista rääkkiähän se oli kieltämättä.

 Osa näytelmästä meni täysin ohi hilseen, eli en ollut ihan kartalla jokaisessa käänteessä. Jotenkin se ei tuntunut minua suuremmin haittaavan edes!? Osa teemoista on auennut vasta näin jälkikäteen asiantuntevampia viimevuotisia arvioita (?) ja etenkin käsiohjelmaa lukiessani. Pidin kovasti tietynlaisesta symboliikasta (alttarimainen treenipenkki, jonka sylissä väsynyt Juska makaa) ja viittauksista nykyteknologiaan. Kyllähän siinä pieni ihminen vähemmästäkin ahdistuu, kun jatkuvasti pitäisi olla päivittämässä onnea ja autuutta Twitteriin ja naamakirjaan, ja olla siinä vielä muita parempi ja etenkin näyttää paremmalta kuin muut. Tulipa siinä mietittyä omaakin nettikäyttäytymistään... Ja se Mikon tuskainen katse.

 Myönnettävä on; olin niin Virtasen flown imussa, että muiden roolisuoritusten seuraaminen jäi hiukan vähemmälle huomiolle. Sangen positiivisena mieleeni jäivät etenkin Seppo Merviä sekä Jarmo Perälä. Myönnettävä on myös se, että enpä juuri ole aiemmin nähnyt vastaavaa määrää alastomuutta näyttämöllä. Ihan ensalkuun se hiukan hämmensi (en minäkään ole teatterin saralla vielä ihan kaikkea näköjään nähnyt), mutta tarinan edetessä ei enää. Näinhän tämä kuuluukin nähdä.

 Esityksen jälkeen olin hetken kuin pölkyllä päähän lyöty enkä osannut sanoa juuta enkä jaata, vain sen että "olipahan se...!" ja "Tosi kova!" Jussi Parviainenkin oli katsomassa, mielenkiintoista. Rockyn tunnari soi päässä.

 Iso kiitos ja kumarrus Kokkolan kaupunginteatterille. Tämä oli kokemus ja ihan "must" juttu. Ilokseni voin ilmoittaa, että Jumalan rakastaja 2013 on nähtävillä ensi viikolla Helsingin Juhlaviikoilla Korjaamon Vaunusalissa (pe 15.8. klo 18 ja la 16.8. klo 19), ja linkataanpa tähän blogikin, jossa Mikko Virtanen kertoo valmistautumisestaan Juska Paarman rooliin. Blogiin pääset tästä linkistä.

 Vaikken ihan kärryillä aina pysynytkään, napsahtaa Jumalan rakastaja 2013:lle neljä tähteä. ****

Teatterikärpäsen grillibileet vol 2

Perinteiseen malliin (eli jo toista kertaa ja Tampereen Teatterikesän kynnyksellä), aurinkoisessa säässä Aulangon Tekosaarilla vietettiin Teatterikärpäsen grillibileitä. Aluksi vaikutti siltä. että tapahtuma tulee kärsimään tänä vuonna pahasta osallistujakadosta, mutta loppujenlopuksi paikalle saapuikin varsin kattava porukka ja myös "uutta verta" (eli väkeä joita ei viime vuonna vielä paikalla nähty).

 Liiemmät löpinät sikseen, ohjelma koostui grillauksesta, uimisesta, erinäisistä "virvokkeista", imitaatiokilpailusta ja myös taikatempuista. Loppuillasta nähtiin myös pienimuotoinen improshow, ja myös perinteiseen malliin tavaroita keräiltiin hämärtyvässä illassa taskulampun valossa ja paluumatka kodalta Aulangon hotellille oli oikea Via Dolorosa. Muistutimme urheita sankareita kulkemassa läpi Mordorin. Sitkeimmät meistä istuivat vielä tovin keskustassa terassilla, aivan kuten viime vuonnakin.

 Antaapa kuvien puhua puolestaan ... Ohessa imitaatiokisan satoa :

Martti Manninen eli Cheek (Kuka muu muka?) 

Ilkka A Jokinen eli Hannibal Lecter 

Tatu Siivonen eli Jörn Donner

Riku Laine eli Klonkku löysi aarteen

Kimblenpelailun lopputulos ei kaikkia osapuolia tyydyttänyt...

Miikka teki melkoisen tempun, ja pojat onnistuivat saamaan lopputulokseksi vielä oikean päivämääränkin.

Yleistä tunnelmointia :

Vesipeto

Saska ja Markus :)

Krista

Antti ja isäntä

Kiitos kaikille mukanaolleille, ensi vuonna taas sama aika ja sama paikka. Perinteinen ryhmäkuva tuli napattua vähän liian varhaisessa vaiheessa, osa porukasta kun saapui vasta myöhemmin mestoille.