Saara Lehtosen tapasin syyskuun
puolivälissä Kulttuurikahvila Kivessä Tampereella, kahden
Veriveljet-musikaalinäytöksen välissä tauolla.
Vilppulasta kotoisin oleva Saara on
syntynyt 1980 ja on horoskooppimerkiltään kalat. ”Olen tosiaan
ihan maalta kotoisin, Vilppula sijaitsee 80km luoteeseen Tampereelta.
Tällä hetkellä minulla on asunto sekä Tampereella että
Helsingissä, sillä avopuolisoni Lauri aloitti juuri koulun
Hesassa”, Saara kertoilee.
Mitä harrastat? ”Itse asiassa tässä
on käynyt niin, että kaikki mun harrastukset on muuttuneet työksi.
Viulua ja pianoa soitin jo pienenä ja olin teattereissa ja lauloin,
ja mietin miten mahtavaa olisi, jos kaikki nää sais yhdistettyä …
niin tadaaaa! Tässä nyt ollaan!” iloitsee Saara.
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi?
”Viulunsoitto on varmaan sellainen, sitä ei oo ihan kaikilla. Ja
sitten dubbaus, eli äänenkäyttö ja monipuolisuus. Mä oon
dubannut vaikka mitä, vuodesta 2004 lähtien. Nyt menee esim. Pikku
Kakkosessa sellainen ohjelma kuin ”Franklin ja ystävät”, mä
olen siinä sellainen pieni kilpikonnatyttö ja sellainen pieni
nalletyttö, ne on ystäviä keskenään ja myös laulavat yhdessä.
Olen siis esittänyt duon itseni kanssa, hih! Leffoissa olen dubannut
myös, esim. viimeisimmässä Ice Age-leffassa olin se
piraattikenguru.”
kuva Teatterikärpänen |
Minkä erityistaidon haluaisit osata? ”No siihen viuluun liittyen vielä sellainen taito, että pystyisin laulamaan ja soittamaan samalla. Oon sitä tässä pikkuhiljaa ruvennut treenailemaan. Viime kesänä mulla oli tavallaan pieni debyytti sen homman kanssa, kun Housut pois-musikaalin enskaribileissä tehtiin sellainen potpuri, missä otettiin soittimia ja laulettiin. Se on hyvin vaikeaa pitää se viulu siinä vireessä ja yrittää vielä laulaa! Ja vitsi kun osais vielä tanssia! Osaanhan mä kyllä tanssia siis sillai, mutta että olisi siinä ihan tosi huippu! Tanssi on niin kaunista katsottavaa, oon nyt sitä Danceakin seurannut...” Saara hehkuttaa.
Löytyykö suvustasi muita tällä
alalla olevia? ”Näyttelijöitä ei oo mun tietääkseni yhtään,
mutta muusikoita löytyy kyllä aika paljon, esim. mun serkkuni oli
tangoprinsessana ´90. Mun vanhemmat kyllä harrastaa näyttelemistä
ja mun veljeni on viulisti, ja just tän Tuire-serkkuni veli on Lahti
Sinfoniassa percussionistina, eli tämmöistä muusikkomeininkiä
löytyy kyllä!”
Missä vaiheessa itse kiinnostuit
soittamisesta ja näyttelemisestä? ”Viulun mä aloitin jo
6-vuotiaana ja laulanut ja tanssinut oon kyllä aina. Muistan kun
järjestin meidän takkahuoneessa aina esityksiä ja pakotin kaikki
katsomaan. Sitten Stravinskin Kevätuhrin tai Tulilinnun tahtiin
tanssahtelin ja improsin. Ne oli sellaisia ilmaismatineoita, heh.
Koulussa olin myös aika kova esiintymään, ala-asteella siihen ei
tosin ollut juuri mahdollisuutta. Muistan, että mulle oli aikamoinen
shokki kun mut laitettiin kuoroon, olin aiemmin laulanut vain
melodiaa. Yläasteella meillä oli sellainen lauluryhmä nimeltään
”Blue Moon” ja sen kanssa keikkailtiin, ja sithän mä olin
itseasiassa musikaalin pääroolissakin silloin yläasteella. Heh,
siinä musikaalissa oli sellainen poika, joka tuunasi mun mopoani ja
mä ihastuin siihen poikaan. Sit lopussa ne sai toisensa ja
loppulaulu oli ”Nothing´s gonna change my love for you”. Se oli
ihanaa sellaista teinimeininkiä kyllä! Sit lukiossa oli kanssa
kuorohommia ja sellainen ilmaisutaitoryhmä, siellä me tehtiin toi
Luulosairas. Balettiahan mä olen harrastanut myös kuutisen vuotta,
7-vuotiaana aloitin.”
”Äitini oli mukana siinä Teatteri
Onnimannissa ja itse olin varmaan 10-vuotias kun menin ekaa kertaa
lavalle. Meillä oli joku sellainen katuteatteriesitys, mentiin
markkinoille isolla porukalla ja meitä oli varmaan koko perhe siinä
mukana, esiinnyttiin omilla nimillämme ja me oltiin tietysti lapsia
siinä. Eka varsinainen näytelmäni oli Tuhkimo, vähän
tuntemattomampi versio siitä tutusta sadusta. Olin silloin
12-vuotias. Samaan aikaan Onnimannin kanssa olin myös sen saman
ohjaajan nuorisoteatterimeiningeissä mukana pari vuotta.”
Mitä alan opintoja olet suorittanut
ja milloin olet valmistunut? ”Lukion jälkeen mä jotenkin tajusin,
että mitä mä haluan tehdä. Paimiossa on sellainen kansanopisto,
ja mä olin siellä musiikkiteatterilinjalla 1999-2000. Sithän mä
pääsin Lahden Mute:lle opiskelemaan, tosin ensin oli välivuosi
siinä. Avoimessa yliopistossa silloin opiskelin jotain vähän...Sit
olin täällä Tampereella Legioonateatterissa työharjoittelussa
työmarkkinatuella, myin jäätelöä ja siivosin ja kaikkee
sellaista, ja vahingossa satuin työkkärissä näkemään
ilmoituksen tuosta Lahden koulusta ja aattelin, että toi on just se
mitä mä haluun ja tuonne on ihan pakko päästä! Ja pääsin,
jeee, ihan ekalla yrittämällä! Viulu oli ekan vuoden mulla
pääaineena siellä kun ajattelin, että laululla en olisi päässyt
sisään. Valmistuin 2006 ja siitä asti olen ollut hommissa. Nätylle
olen hakenut kerran, mutta en päässyt edes näyttäytymään
siellä. Teakissa olen ollut kerran ykkösvaiheessa.
Maisteripuolellehan mä voisin nyt hakea, mutta musta on tosi kiva
tehdä töitä just nyt! Silloin kun teatterissa on hiljaisempaa niin
dubbaukset pitää mut kyllä hyvin leivänsyrjässä kiinni.”
”Lahden jälkeen mä hain vielä
kameranäyttelemisen kurssille, mutta en päässyt. Vähän on
haaveissa, että jos pääsisin Savonlinnan lähelle Suvirantaan
kursseille ensi kesänä.”
Miksi olet näyttelijä tänä
päivänä? ”Kyllä se tuolla lavalla usein tulee mieleen, että
”hitto kun on kivaa hommaa”. Eilen just tultiin laulamasta
stemmoja siitä lavan vierestä ja todettiin, että me ollaan aika
etuoikeutetussa asemassa tässä, et saadaan tehdä tätä ja meille
maksetaan siitä vielä palkkaakin! Samoin kuin se dubbaushommakin,
ei se tunnu edelleenkään työltä!”
Jos et olisi tällä alalla, millä
alalla mahdollisesti olisit? ”Jos tapahtuisi sellainen
kauhuskenaario, että mä menettäisin vaikka ääneni, mikä olisi
tietysti ihan kamala paikka, niin mä luulen että se olisi jotain
kauneuteen liittyvää. Mä tykkään ihan hirveesti meikata, mä
luulen että mä olisin varmaankin joku maskeeraaja tai kampaaja.”
Oletko ollut muissa töissä aiemmin?
”Olen ollut porrassiivoojana ja Turussa mä olen siivonnut koulun
ohella mm. apteekkia ja pankkia. Täällä Tampereella olen ollut
Tullintorilla kioskissa myymässä jäätelöä. Sit mun exän äiti
oli päiväkodinjohtajana ja Lahdessa mä tein sellaisia pieniä
lomituksia, olin vauvoja hoitamassa ja 4-5-vuotiaita ja
eskari-ikäisiäkin. Kyllä siellä kummasti oppi!”
Onko sinulla omia esikuvia?
”Laulullisesti ja äänenkäytöllisesti mä ihailen Celine Dionia,
se on ihan käsittämätön nainen! Musikaalipuolella on sitten
sellainen kuin Idina Menzel, samoin Kristin Chenoweth. Nää oli
Wicked-musikaalin alkuvaiheen castingissa, noi Broadwayn
musikaalistarbat on kyllä melkoisia, ne tekee kaikki täydellisesti!
Laulaa, tanssii, näyttelee. Huuoookaaausss! Suomesta ihailen Paatson
Rinnaa, se on kyllä aikamoinen pakkaus myös! Tein hänen kanssaan
ekan kerran töitä Turussa ”All shook up”-musikaalissa kolme
vuotta sitten ja hän on kyllä tosi taitava. Kauheeta kun ei tuu nyt
muita nimiä mieleen, kyllähän mä tietysti ihailen moniakin.
Näyttelijöistä Judi Dench on aika tykki, ja täältä tietysti
Kinnusen Heikki ja Roineen Eila esimerkiksi, näitä ”vanhan
polven” kunnon näyttelijöitä.”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä,
jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Ehkä joku Brad Pitt tai
Johnny Depp, niiden kans olis varmaan kiva päästä vähän
pussailemaan. Sean Connerykin olis tosi makee, se on niin
karismaattinen äijä”, Saara innostuu.
Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton
ja mikä olisi kappale? ”On sellainen ihana musikaali kuin
”Spelling Bee” ja siinä on sellainen triobiisi nimeltään ”The
I love you Song”, ihan mielettömän kaunis. Perheen äiti on
jossain Intiassa ja isä yrittää pitää kotia pystyssä ja tytär
on tosi yksinäinen. Ehkä toi Rinna voisi olla äitinä, tai Julie
Andrews, ja isänä voisi olla Kurt Elling. Siinä on kova jätkä!”
Missä eri teattereissa olet näytellyt
ja omasta mielestäsi onnistuneimmat roolityösi? ”Isoin juttu
silloin opiskeluaikoina oli Lahden Kaupunginteatterin Leyla ja
Daniel, mä tein siinä sen Leylan roolin. Se on jollain tavalla tosi
tosi tärkee juttu mulle. Lahdessa olin koulun ohella aika monta
vuotta. Sitten mä tein Patukkaoopperan tuossa Työviksessä, sit
tulin tänne Tampereen Teatteriin tekemään Cabaret´n ja
Eläkepommin. Täällä olin kaksi vuotta ja sitten menin Teatteri
2000:een ja tein siellä Aladdinin. Kolmena kesänä olen ollut
Heinolan kesäteatterissa, silloin kun asuin Lahdessa. Hämeenlinnan
kesäteatterissa olin kahtena kesänä. Albatrossi ja Heiskanen oli
siinä mielessä tärkeä juttu, koska mä tapasin Laurin siellä ja
ollaan siitä asti hengattu yhdessä. Samppalinnassa olen ollut myös.
Samppiksessa oli tää Housut pois ja se oli kiva rooli ja musta oli
tosi makeeta, että ohjaaja-Heikki otti mut siihen tekemään isoa
roolia eikä aina niitä pikkurooleja. Se oli eka sellainen aikuisen
naisen rooli, että täältä pesee! Viime vuoden mä olin Ahaa
Teatterissa, tein ”Ella ja kaverit juhlatuulella” ja se oli kans
tärkeetä kun olin Ella ja oikein nimiroolissa!” Saara kertoilee
iloisena.
Freelancer vai kiinnitys, ja miksi?
”Olen ollut freelancer koko ajan ja ehkä siksi kun mulla ei oo
sitä Nätyä tai Teakia taustalla, niin multa ei muuta edes kysytä
kun oletetaan vaan, että tuo osaa vain laulaa ja tanssia... Ottaisin
ihan mielelläni kiinnityksen, se olisi aika hyvä koulu olla
vaikkapa vuosi ja tehdä sitä tahtia mitä nää tekee täällä
laitosteatterissa. Tuolla Ellassa oli vähän sitä meininkiä,
siellä tehtiin todella tiiviiseen tahtiin hommia. Olihan se rankkaa
mutta oli se myös makeeta! Kiinnitys olisi myös taloudellisesti
stressitöntä. Nyt mulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että mä
olen ensi syksynä tuossa Les Misérablesissa mukana, teen Eponinea
ja olen myös Fantinen understudy.”
Onko sinulla jotain roolihaavetta?
”Jos olisin tiennyt tuosta Veriveljet-musikaalin Lindan roolista
aikaisemmin, niin se olisi varmaan se, toi on niin ihana rooli ja
siitä tulee varmaan yks tärkeimmistä töistäni, mä tykkään
ihan hirveesti tehdä sitä! On hauskaa päästä kasvamaan lapsesta
aikuiseksi. Jos saan sanoa ihan mitä tahansa, niin mä haluaisin
olla Wicked-musikaalin Elphaba, mutta mä en oo riittävän pitkä
siihen. Ja sitten toi Spring Awakening-musikaali olisi kiva tehdä,
mä hain siihen silloin kun se tuli Helsinkiin ja olin siinä
viimeisessä vaiheessa, mutta ei mua valittu kuitenkaan.”
”Vuodesta 2001 mä oon saanut työni
auditioneiden kautta ja koko ajan oon hakenut kaikkiin mahdollisiin
produktioihin mukaan, ja se on jotenkin tosi raskasta jos saa koko
ajan pakit. Tän Veriveljet-roolin mä sain sitten niin, että
kapellimestari oli suositellut mua teatterinjohtajalle ja mä kävin
sit näyttäytymässä ja vähän laulamassa, se oli mahtavaa. Nyt on
ihanaa kun tietää, että mulla on kahdeksi vuodeksi töitä täällä
luvassa!”
Mikä on parasta työssäsi? ”Kyllä
se varmaan loppujenlopuksi on se, kun saa olla tuolla lavalla ja
sitten kun yleisö vihdoin ja viimein tulee ja huomaa, että tää
uppoo noihin! Se on se vuorovaikutus ja miten se siitä sitten lähtee
toimimaan. Ja kummallisesti tälle alalle hakeutuu ihmisiä, joiden
kanssa on tosi kiva tehdä töitä.”
Entä miinuspuolia? ”No kaksiosainen
päivä on välillä aika rankkaa ja sitten just se, että ennen
enskaria on aika väsynyt. Sitä ei tee mitään muuta kuin käy
töissä ja syö jotain ja menee nukkumaan ja taas töihin. Ja se,
että vaikka se mies olisi siinä vierellä, niin ei minusta sille
kyllä mitään iloa olisi! Hahhah! Työstä ei viikolla pääse
tavallaan irti ollenkaan. Sitten kun näytökset lähtee pyörimään,
niin se on tietysti eri asia.”
Mitkä asiat inspiroivat sinua?
”Luonto varsinkin. Vanhemmat asuu edelleen siellä omakotitalossa
järven rannalla, mä tarviin jotenkin aina sellaisen että on pakko
päästä johonkin lataamaan akut. Tällä hetkellä mä haluun esim.
sienimetsään ihan hulluna! Musiikki inspiroi mua myös, sillai jos
kuulee todella hyviä laulajia.”
Millaisessa roolissa koet olevasi
omimmillasi? ”Ehkä se olisi niin, että olis tavallaan oma itsensä
jollain tavalla aina siinä roolissa, pyrkimys olisi ettei
”näyttelisi.”
Kärsitkö esiintymisjännityksestä
ja jos kyllä, niin miten se sinulla ilmenee? ”Kyllä kärsin,
mutta en mitenkään sillai että se työtä häiritsisi.
Audition-tilanteissa mä olen vähän huono, niissä mä jostain
syystä jännitän aina ihan hulluna. Se on huono juttu kun se menee
jotenkin ääneen se jännitys. Sen myös tuntee milloin koelaulu on
mennyt tosi hyvin, esim. Patukkaoopperassa ja Les Misérablesissa mä
tunsin sen, että nyt meni hyvin ja nyt nää ostaa tän. Jotenkin
sen oppii, ettei jännittäisi niin paljoa. Kyllä se tavallaan aina
vähän jänskättää kun menee lavalle. Jos jännittää paljon,
niin sitten tietysti pitää hypätä vessassa koko ajan milloin
mistäkin syystä ja sit olo on levoton, ei pysty istumaan eikä
olemaan muutenkaan paikallaan. Aina kun tulee ensimmäinen yleisö
niin se on jännää ja sit tietty jos on jotain laulukeikkoja,
sellaisia joita tekee harvemmin. Pieni jännitys on aina ihan kivaa
ja se tuo sellaista potkua tavallaan siihen hommaan!”
Onko sinulla mitään omia rituaaleja,
joita teet ennen esitystä? ”No oikeestaan ne on valmistautumiseen
liittyviä, eli tulee tiettyyn aikaan paikalle ja sitten mä meikkaan
ja laitan tukan itse. Mä oon ollut muutaman kerran meikattavana ja
oon ollut tosi levoton, että haluun tehdä itse! Se on sellainen
homma missä mä rauhotun ja keskityn, olen vain itseni kanssa ja
olen epäsosiaalinen.”
Kerro joku hauska kommellus, mitä on
sattunut esityksessä! ”No kesäteatterihommissahan se on aina se
sää. Eiku hahahhahhahhaah!! Tää on paras! Housut pois-hommassa
kun niillä miehillä on se niiden herkkä duetto siinä aika
puolivälin paikkeilla, eli se Dave ja Harold laulaa sitä duettoa
naisille, niin katsomosta oli lähtenyt joku äijä kuselle sinne
yhden parakin taakse ja se oli jotenkin mennyt sinne takakautta kun
katsomo oli tietyssä asennossa. Ja sit kun Jani alkaa laulaa ”Siinä
oot, mun ruusunen” niin se tyyppi tulee jostain sieltä puskasta ja
laulussa laulettiin juoksemisesta niin se mies lähti juoksemaan. Oli
vielä sanonut, ettei hän varmaan näkynyt kun kävi niin nopeasti.
Se oli kyllä uskomatonta!”
Tätä sitten nauretaan tovi niin
ettei meinata päästä eteen päin ollenkaan!
Kerro joku hyvä muisto! ”No viime
kesänä vastanäyttelijäni Panu sanoi jotenkin niin kauniisti kun
oltiin kävelemässä jostain illanvietosta, että ”Näin pieni
hiominen ja se olis kameravalmista tavaraa!” Hän on niin hyvä
näyttelijä, sellainen läsnäoleva. Se oli lämmin muisto. Kaikista
jutuista jää sellainen jännä muisto, esim. All shook up ´issa
Sami Hintsanen lauloi yhtä biisiä ja mä vieläkin muistan sen
tunteen kun samassa kohtaa koko 900-päinen yleisö nauraa.”
Kiinnostaisiko sinua ohjata tai
käsikirjoittaa itse tulevaisuudessa jotakin? ”Dubbausohjaaminen
mua vähän kiinnostaisi, koska mulla on sen verran jo rutiinia
siihen hommaan. Luultavasti osaisin kyllä sen. Se olisi kyllä
mielenkiintoista, mutta ehkä sitten kun vähän tulee ensin ikää
lisää..”
Onko sinulla mottoa? ”Ei
varsinaisesti sillai mottoa, mutta yrittäis vaan elää elämäänsä
jotenkin sillai, että olisi ystävällinen ihmisille ja avoin eikä
puhuisi pahaa kenestäkään.”
Mistä haaveilet? ”Tietty siitä,
että saisi vakiutettua jalansijan, että rooleja tulisi sillai että
mulle soitetaan ja että mulla olisi joku päivä varaa valita, että
minkä mä niistä töistä otan. Nyt jos mä saan duunin niin mä
otan sen kynsin ja hampain vastaan, ja dubbaushommissa on käynyt
niin, että olen joutunut pari kertaa sanomaan EI sen takia, että on
niin kiire aikataulu. Ja sit kun on kipeenä, niin se on ihan hirveen
kova paikka jos joutuu sanomaan ettei pysty tekemään jotain hommaa!
Kerran on käynyt niin. Se oli vielä toi Ella ja se jouduttiin
perumaan ja ne lapset oli vielä tulossa yökouluun ja mulla itku
pääsi kun mua harmitti niin paljon se kun olin kovassa kuumeessa.”
Missä näet itsesi kymmenen vuoden
päästä? ”Toivottavasti tekemässä tätä työtä jossain ehkä
ja toivonmukaan freelancer-uran jättäneenä. Terveenä ja ääni
tallella, ehkä muutaman levyn olisin voinut väsäillä. Joku kiva
bändi voisi olla ympärillä ja voisi käydä keikoilla silloin kun
huvittaa...”
Mitä muuta haluaisit kertoa
itsestäsi? ”Mulla on polvi mennyt melkein sijoiltaan kerran ja se
on tähystetty!”
Jos saisit viettää päivän miehenä,
mitä tekisit? ”Tutustuisin siihen uuteen värkkiin ja miten se
toimii! Hehhhehhheeee!”
Jos ihminen vetäytyisi talviunille,
mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Punaviiniä ja
kynttilöitä ja ehkä jotain syötävääkin. Herkullista lammasta
ja jotain salaattimeininkiäkin, fetaa tai vuohenjuustoa.”
Jos saisit mennä aikakoneella
johonkin hetkeen menneisyydessä, minne menisit? ”Joku
Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen lukuhetki tai joku semmoinen.
Eikun se hetki kun Marilynistä otettiin se tuulikuva!”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? -
Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? -
Rievä
Mikä sytyttää sinut? - Hellyys
Mikä sammuttaa intohimosi? - Kiire,
ei oo hetkessä
Suosikkikirosanasi? - Jumalauta!
Mitä ääntä rakastat? - Lehtien
havinaa puissa kesällä
Mitä ääntä inhoat? - Kynnet
liitutaululla tai veitsi lautasella
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi
haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? -
Kaupan kassa tai 8-16 toimistolla
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot
Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).