maanantai 10. kesäkuuta 2013

Fiftari!-esittelyssä Miku Huttunen

Lisää Fiftari!-porukan haastatteluita toivottiin ja niitä tuleman pitää, tässä ensimmäinen niistä. Miku Huttunen nähtiin Jukkiksen roolissa, ja Mikun tapasin kesäkuun alkupuolella Robert´s Coffeen terassilla Hämeenlinnassa kesäisenä lauantaina.

Käytännössä koko ikänsä Hämeenlinnassa asunut Miku on syntynyt 1994 ja horoskooppimerkiltään hän on vaaka.

Mitä harrastat ja onko sinulla jotain erityistaitoa? ”Oon ollu mukana erilaisissa SPR:n nuorisotoiminnan jutuissa, oon mm. Hämeen piirin nuorisotoimikunnassa mukana ja lasten leireillä oon ollu ohjaajana myös. Se on kyllä mukavaa puuhaa! Teatterinkin voisin sanoa harrastukseksi, sitä on tullut tehtyä muutama vuosi. Sitten tietty piirtäminen ja maalaaminen kiinnostaa mua, niitä tulee tehtyä aika paljon vapaa-ajalla myös. Joskus pienenä olin kuvataidekoulussa ARXilla, mutta sitten se jäi ja siitä asti oon sitten ihan itsekseni piirrellyt just sitä mitä huvittaa. Siitä asti kun kynä on pysynyt kädessä mä oon ollut kova piirtämään kaikkea. Se piirtäminen taitaa kyllä olla se mun vahvin puoleni”, kertoilee Miku.

Mikä olisi sellainen taito, jonka ehdottomasti haluaisit osata? ”No laulutaito, olisihan se tosi siistiä osata laulaa kunnolla. Tai sitten kitaransoitto, se olis vielä hienompaa!”

Miku / kuva Teatterikärpänen

Milloin olet kiinnostunut teatterista ja mitkä asiat tai henkilöt ovat vaikuttaneet siihen kenties? ”Kun olin 7. luokalla, niin mun kaveri oli Miniteatterissa, oli ollu itse asiassa jo muutaman vuoden, ja se pyysi mua mukaansa sinne. Olin kuullut, että siellä on tosi kivaa ja hauskaa, ja sit mä menin. Niissä ryhmissä tuli käytyä sitten ja olihan se kyllä tosi nastaa! Miniteatterissa mä en tosin uskaltanut mennä yhteenkään näytelmään vielä mukaan, aattelin että mä en oo vielä niin hyvä, että uskaltaisin. Jännitti kovasti. Sai onneksi ite päättää, että meneekö mukaan niihin näytelmiin, ja jos haluut olla vaan niissä opetusryhmissä, niin sekin on ihan ookoo. Sitten 9. luokalla, kävin siis yläasteeni Hämeenlinnan Yhteiskoulussa, mun äidinkielenopettajani pyysi mua mukaan yhteen näytelmään ja mä suostuin. Siinä sit lopullisesti tuli se, että tää on tosi siistiä ja mä haluun tehdä tätä jatkossakin niin paljon kuin vaan pystyn. Kuusi vuotta olen siis nyt harrastanut teatteria. HYKin teatteriporukkaan pääsee myös entisetkin oppilaat, eli peruskoulun jälkeen mä oon ollut siellä vielä kahtena vuonna mukana.”

”Koulussa olin ala-asteella jossain joulujuhlajutuissa mukana, ja sit kuudennella oli sellainen ”Paluu kouluun”-juttu, jonka mun kaks luokkakaveria oli käsikirjoittanu ja me esitettiin sitä sitten”, Miku muistelee.

Haluaisitko teatterista tulevaisuudessa kenties ammatin, vai onko se vaan hyvä harrastus? ”En mä oikeen osaa sanoa...onhan se kyllä hyvä harrastus, mutta mietityttää se, että olisko sitä tarpeeksi hyvä. Kyllä mä varmaan aion esim. Teakiin hakea jossain vaiheessa. Olishan se tosi hienoa päästä tekemään tätä työkseen, mutta jos ei, niin miksei sitten harrastuksenakin, onhan tätä kiva tehdä. En ole sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että joskus yrittäisi oikeesti päästä tekemään tätä työkseen, mutta on mulla muitakin vaihtoehtoja mielessä. Oon sitä mieltä, että mitä enemmän eri juttuja tekee niin siitä on aina enemmän hyötyä, ja teatterissakin on se, että vaikkei olis käynyt mitään kouluja, niin silti saattaa päästä johonkin pieneen juttuun mukaan ja näkeen sitä kautta sitä teatterimaailmaa. Teitä on paljon!”

Mitä muita vaihtoehtoja sinulla esimerkiksi on? ”Jotain taiteeseen liittyvää varmaankin, graafinen suunnittelu kiinnostaisi myös ja ehkä vanhempana vois olla kiva vetää jotain kuvataidekoulua nuorille vaikkapa.”


Onko sinulla omia esikuvia? ”Ei tuu mieleen ketään tiettyä sillai, mutta välillä näkee jonkun tekevän jotain hienoa, huippu näyttelijäsuoritus tai hieno maalaus. Kyllä niistä tulee sellainen ”wow”-olo. Hei toihan osaa ja tietää mitä tekee, sellaisia ihmisiä mä ihailen!”

Miten päädyit Fiftariin mukaan? ”HYKin teatterin valomies Veikko Pulli tuli kysyyn multa 2012 keväällä, että kiinnostaisiko mua tulla mukaan musikaaliin. Mä aattelin ensin että EI, mä oon aina sanonut, että ikinä en mee kyllä musikaaliin. Kaikki tollanen musikaalinen puoli on mulla niin surkeeta, että ei tuu onnistuun kyllä. No, Veikko kysy mua mukaan ja sanoin, että kun ei toi tanssiminen ja laulaminen oo kyllä ihan mun juttuni eikä ne oo mun vahvuuksiani. Veikko sai mut kuitenkin käännytettyä siihen mukaan ja sanoi, että tehdään kuule niistä sun vahvuudet, et ei oo sooloja joita joutuisit laulamaan. No niin...ja sit mä vedän musikaalin loppupuolella soolon ja mut jätetään vielä yksin lavalle. No, menihän se, ja hyvä että Veikko kysyi, sillä en kadu yhtään. Oli kyllä huippujuttu!”, kertoo tyytyväinen Miku.

Nyt kun esitysten päättymisestä on reilu viikko, mitkä ovat fiilikset tällä hetkellä eli kliseinen kysymys ”miltä nyt tuntuu”? ”Ihan hyvältä tuntuu. Siinä vaiheessa kun päästiin sinne Hämeenlinnan teatterin tiloihin ja nähtiin ne lavasteet kokonaisuudessaan ja valot ja muut, niin siinä vaiheessa ekan kerran aattelin, että hei tästä oikeesti tulee tosi hyvä juttu. Esitykset meni koko ajan paremmin ja paremmin, ja sen vikan esityksen jälkeen olikin sit aika hieno olo kun tajusi, että hei tää onnistui! Ihan mieletön juttu! Nyt tällä hetkellä on ehkä vähän sellainen haikee olo, kun siihen kuitenkin meni paljon aikaa ja oltiin niin paljon yhdessä siellä etenkin loppuvaiheessa. Se ihan viimeinen esityshän oli tilausnäytös ja sali oli ihan täynnä, siinä oli kyllä ihan erilainen fiilis vielä kun tiesi, että on niin paljon katsomossa väkeä. Voin kyllä sanoa, että paras energiaboosti mitä voi saada! Oli kyllä fiilikset tosi korkeella siinä”, Miku iloitsee.

”Vaikka tälleen lopuksi nyt numeroita on vaihdeltu ja on luvattu, että pidetään yhteyttä edelleen, niin onhan se niin, ettei niitä kaikkia varmaan tuu kyllä näkeen, mutta Fiftari jää kaikille varmasti mieleen sillai tosi hyvänä yhteisenä muistona ja hienona juttuna.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Hyvä musiikki, ja ei oo oikein edes väliä että mikä, vaan tilanteeseen sopiva. Ja tietysti ihmiset inspiroi mua ja nimenomaan erilaiset ihmiset, kun mäkin oon ollu just teatterissa ja sit Punaisen Ristin jutuissa missä tutustuu tosi paljon erilaisiin ihmisiin, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Mun mielestä on hienoa se, että tapaa uusia ihmisiä ja oppii tuntemaan heitä. Jokainen ihminen antaa itsestään toiselle jotain, ja sen kun ottaa vastaan, niin saa itsekin uusia näkökantoja asioihin ja uusia ajattelutapoja. Se on jotenkin hirveen inspiroivaa. Sitä kautta voi saada uusia ideoita.”

Podetko ramppikuumetta ja jännittikö esityksissä nyt? ”Jos oli katsomossa jotain tuttuja, niin silloin kyllä jännitti vähän enemmän. Luulin, että mua olisi jännittänyt näissä Fiftari-esityksissä jotenkin enemmän. Joskus oli niin, ettei jännittänyt yhtään, mikä oli huono juttu, koska sä et silloin saa sitä latausta siihen ja on vähän löysä olo. Vähän tuli sellainen pieni jännitys aina silloin kun tuli se kuulutus, että ”esitys alkaa hetken kuluttua”. Loppuvaiheessa tiesi mitä piti tehdä ja tiesi, että muutkin osaa hommansa hyvin ja sit siitä pystyi vaan nauttimaan.”

Käytkö itse seuraamassa teatteria? ”Tosi harvoin, oon sitä miettinytkin että miksi niin harvoin tulee käytyä, mutta en mä kyl leffoissakaan käy kauheen usein. Kävin mä talvella kattomassa ton Hair-musikaalin Lahdessa, tykkäsin siitä tosi paljon. Vois käydä useemminkin, kyllä ne usein on aika hienoja.”

Haluaisitko tulevaisuudessa kenties käsikirjoittaa tai ohjata itse jotain? ”Ehkä ohjaamista voisi olla kiva kokeilla, en mä varmaan käsikirjoittamaan lähtis kyllä, siitä ei välttämättä tulis mitään. Ohjaaminen voisi olla mielenkiintoista, tehdä jollain porukalla jotain pientä.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Joskus mulla oli motto, että ”jos ei yritä mitään niin ei voi epäonnistua”. Sit mä tajusin, että se on vähän huono motto ja lopetin sen käyttämisen. Nyt mulla ei oo kyl mitään.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Näkymättömäksi muuttuminen voisi olla hienoo, mutta Superhessullahan on ihan mahtava asema, koska vaikka se ei käytä mitään naamaria, niin silti kukaan ei älyä sen todellista henkilöllisyyttä. Eli olisin Superhessu!”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Shoppailisin koko päivän ja kokeilisin niin monta vaatekappaletta kuin vaan pystyisin ja sit ehkä ostaisin kuitenkin vain yhden. Ja kyllä mulla oman kehon tutkiskelemisessa menisi aamusta vähän aikaa kans...”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Kannettavan tietokoneen, sit kuntosali siellä voisi olla ja jääkaappi täynnä hyvää safkaa. Varmaan ihan perusruokaa, kotiruokaa. Ja paljon kevytmaitoa ottaisin!”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin hetkeen, minne menisit? ”Mä menisin siihen hetkeen kun ihminen keksi, että lihaa voi grillata, tai se hetki kun tulen käyttö keksittiin.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Anajöö (oli kysyttävä että mitä ihmettä, tarkoittaa kuulemma olutta.)
Mistä sanasta pidät vähiten? – Vittu
Mikä sytyttää sinut? - Se, kun joku tekee jotain todella hienoa
Mikä sammuttaa intohimosi? - Oksennus
Suosikkikirosana? - Perkele!
Mitä ääntä rakastat? - Pienen puron solina
Mitä ääntä inhoat? - Hyttysen ininä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Konseptitaiteilijana jossain suuressa leffassa
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Rakennusmaalari
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Miten voi ihmisellä kestää näin kauan!


1 kommentti:

  1. ...Hyvä haastattelu...noin nuori ja kuitenkin ehtinyt harrastaa ja toimia...tästä on hänen hyvä jatkaa eteenpäin... :)

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).