Pikainen päivitys jälleen

Tähän väliin pikainen päivitys.Jälleen olen ollut katsomassa muutamaa esitystä viime aikoina ja niistä lyhyet arvioni seuraavassa :

S.O.S. Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä oli hieno elämys.Loistavaa näyttelijäntyötä kaikilta kolmelta (Santtu Karvonen,Pertti Sveholm ja Elina Knihtilä),intensiivinen ote säilyi koko esityksen ajan ja yhtään ei osannut aavistaa miten tarina tulee päättymään.Näytelmä kertoo kolmesta ihmisestä samassa kerrostalossa.Äiti asuu poikansa kanssa ja kellarissa häärää leskimies omia puuhiaan,kaikki omalla tavallaan hukassa elämänsä kanssa ja "uppoamisvaarassa".Olin oudon sanaton esityksen jälkeen,tarina jäi mietityttämään pitkäksi aikaa.Täydet viisi tähteä!!

Ain´t Misbehavin´ Vantaan teatterissa oli erikoinen,mutta ihan mielenkiintoinen kokemus.Olisin toivonut enemmän "teatteria",vaan esitys olikin pelkkää laulua.Ihtohimoa,huumoria ja räiskyvää menoa oli kyllä koko rahan edestä.Tarttuvia lauluja ja hieno bändi ja laulajat Meiju Suvas (yllätti positiivisesti),Anne Nielsen,Rinna Paatso,Mikko Rasila ja Tatu Siivonen.Hyvä mieli jäi esityksestä!:) Kolme tähteä.

Kaupunkiketut Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä oli aivan mielettömän koskettava ja unohtumaton kokemus.Näytelmä kertoo kolmesta nuoresta,jotka äiti on jättänyt yksin kotiin.Toivo elää,mutta mitä pitemmälle päivät kuluvat,sitä epätoivoisemmiksi lapset käyvät.Loppu jäi hienosti avoimeksi,jäi katsojan päätettäväksi miten lopulta kävi.Upeita nuoria näyttelijöitä,Antti Holma etenkin jäi mieleeni,mikä läsnäolo ja millä asenteella veti,huh!Anna Paavilainen ja Tuomas Kiiliäinen vakuuttivat myös.Yksi parhaista näkemistäni näytelmistä,ehdottomasti täydet viisi tähteä!!

Parasta ennen

Parasta ennen / TTT:n Vanha päänäyttämö

Ensi-ilta 7.10. 2010,kesto noin 2 tuntia

Ohjaus Riku Suokas

Lavalla Ilmari Saarelainen

Taustaa: monologi yli kuusikymppisistä miehistä ja ikääntymisestä,mutta sopii kyllä kaikenikäisille

Plussaa: Kaikki plussaa!Alusta lähtien Ilmari Saarelainen sai yleisön sympatiat puolelleen omalla uniikilla tyylillään ja olemuksellaan.Ihan tuli vatsa kipeäksi nauramisesta,välillä yleisö lähes ulvoi naurusta.Hyvä kontakti oli yleisöön koko ajan,eturivin tyttöjä nauratti kahta enemmän kun joutuivat silmätikuiksi...On olemassa vain yksi ja ainoa Ilmari Saarelainen,lopuksi yleisö nousi aplodeeraamaan seisaaltaan :) Esityksen kesto oli vallan kompakti myös.

Parasta ennen saa minulta neljä tähteä ****

Inspiraatio kateissa

Blogin päivitykseen inspis kateissa hetken aikaa.Olen tässä käynyt kuitenkin katsomassa kolme esitystä lyhyen ajan sisällä,niistä lyhyt arvio:
Mielipuolen päiväkirja -monologi Martti Suosalon esittämänä oli mielettömän hieno kokemus ja vierailu Tampereen teatterissa.Takana pyörivät kuvat olivat oikeastaan ihan turha lisä;lamppu,tuoli ja Martti Suosalo riittivät aivan mainiosti.Loistavaa seurata noin mahtavaa näyttelijää kuin hän.Mikä kehonkieli,ilmeet,eleet.Täydet viisi tähteä!!
Wicked-musikaali Helsingin kaupunginteatterissa oli jotenkin pettymys.Isoa ja näyttävää,muttei niin "maagista" kuin odotin.Musiikki ja laulut eivät kolahtaneet.Maria Ylipää oli kyllä mielettömän hyvä ja wau mikä ääni,Anna-Maija Tuokko oli huikea blondina ja pidin kovasti myös Tuukka Leppäsen työskentelystä.Mukavia tanssikohtauksia!Kokonaisuus jäi kuitenkin kauaksi siitä mitä odotin.Siitä syystä vain kolme tähteä.
Isä,poika ja tärykalvo Hämeenlinnan ensi-illassa (aiemmin esitetty jo Tampereella ja Espoossa) oli mukavan kompakti paketti,ketoltaan sopiva.Puntti Valtonen isänä ja Arttu Kapulainen poikana hienosti toisiaan täydentävä parivaljakko,huumoria ja vakavempaakin sopivassa mittasuhteessa.Lauluja olisin toivonut olevan enemmän.Neljä tähteä.
Aiemmin koeyleisönä nähty Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö tuli nähtyä uudestaan ja edelleen hyvin vaikuttavaa työskentelyä kaikilta.Lopussa ollut omituinen laulu oli onneksi poistettu lopullisesta versiosta!Menkää ihmeessä katsomaan :)

Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö

Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö / Hämeenlinnan teatterin Päänäyttämö

Ensi-ilta 16.9. 2010 , kesto noin 2h 15min

Käsikirjoitus Heikki Salo

Ohjaus Sirkku Peltola

Rooleissa mm. Aku Hirviniemi,Ilkka Koivula,Jani Koskinen,Lasse Sandberg,Liisa Peltonen,Katariina Kuisma,Johanna Reilin,Raimo Viitanen,Harri Ekonen,painijoita,breakdance-tanssijoita ja musiikista vastaa Safka Pekkonen

Taustaa : Ilmari Jauhiainen on 12v poika,joka keräilee pulloja.Pojan äiti on kuollut ja isä halvaantunut liikenneonnettomuudessa vuosia sitten.Ilmari löytää sattumien kautta painin maailman,tutustuu menneiden aikojen painijalegenda Lauri Koskelaan ja kokee monenlaista elämäänsä mullistavaa lyhyen ajan sisällä.

Plussaa : vauhdikas,energinen näytelmä joka pistää myös ajattelemaan vakavasti.Erilainen mihin on moni tottunut,mikä on pelkästään positiivista.Tapahtumat tempaavat mukaansa heti alusta alkaen,painikohtaukset rytmittävät hienosti.Näyttelijöistä pidin etenkin Aku Hirviniemen Ilmarista,miten pienillä eleillä ja ilmeillä saakaan ilmaistua niin paljon.Samoin iso plussa Liisa Peltoselle,joka painijatyttö Eduna tekee hienon roolin.Ilkka Koivulan jämäkkä painivalmentaja ja Lasse Sandberg legendaarisena Lauri Koskelana olivat myös mieleeni,kuten myös pyörätuolissa istuva,katkeroitunut Ilmarin isä Jani Koskinen.Takaumat menneisyyteen olivat hienosti toteutettuja,uusi näyttämö pääsi heti oikeuksiinsa.Plussaa myös vanhoista filmeistä ja Safkan taidokkaasta musisoinnista,loi tunnelmaa moneen suuntaan.

Miinusta : ei juurikaan moitittavaa,ihmettelen vain sitä miksi Katariina Kuisman hahmo oli tehty niin "tyypilliseksi" entiseksi alkoholistiksi.Lopun laulu oli hiukan outo myös...

Muuta : olin katsomassa esitystä koeyleisössä viikkoa ennen ensi-iltaa,silloin jo oli aivan valmis paketti.Myöhemmin menen katsomaan uudestaan ja näen kenties jotain vieläkin parempaa?Niin,ja se teräksinen takavyö on muuten eräs painiote,johon pätee sama vinkki kuin elämään yleensä ,"Täytyy varoa ettei itse jää alle".

Teatterikärpänen antaa Ilimari Jauhiaaselle täydet viisi tähteä *****

Elling

Elling / Riihimäen teatteri

Ensi-ilta 28.8. 2010,kesto noin 1h 45min väliaikoineen

Ohjaus Jani Johansson

Rooleissa Esko Rissanen,Severi Saarinen,Maija Siljander ja Katja Peacock

Taustaa : Elling ja Kjell Bjarne ovat entisiä mielisairaalan asukkeja,joille tarjoutuu tilaisuus muuttaa yhteiseen asuntoon ja alkaa elää "kuin normaalit ihmiset".Kauppareissut ahdistavat ja puhelimen pirinäkin pelottaa aluksi,mutta lopulta kummatkin miehet löytävät paikkansa yhteiskunnassa;toinen runouden ja toinen samassa talossa asuvan raskaana olevan naisen kautta.

Plussaa : lämminhenkinen komedia,jossa ei missään vaiheessa pilkata päähenkilöitä siitä,etteivät ole ns. tavallisia ihmisiä.Heidän kaltaisiaan on keskuudessamme paljonkin,kaikilla meillä sama tarve löytää paikkansa tässä maailmassa ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.Pidin miesten keskinäisestä sanailusta ja etenkin Kjell Bjarnen (Severi Saarinen) lapsenomaisesta ihmettelevästä katseesta ja "Voi helevettiiiiii!"-huudosta.Ellingin (Esko Rissanen) selostukset naisseikkailuistaan ja retkestä runoilijatapaamiseen olivat hulvatonta katsottavaa ja kuultavaa.Maija Siljander kaupungin sosiaalityöntekijänä oli myös nappisuoritus,samoin kuin Katja Peacockin kolme roolia.Lavastus oli toimiva.Kesto oli suht lyhyt,olisin katsellut miesten touhuja pitempäänkin!

Miinusta : ei moitteita

Muuta : olen nähnyt elokuvanakin Ellingin,pidin siitäkin paljon.

Teatterikärpäseltä Ellingille neljä tähteä ****