Vuosi 2012 on lähtenyt käyntiin aika "nihkeissä" merkeissä toistaiseksi, sillä olen helmikuun puoliväliin mennessä nähnyt vasta kolme esitystä ja se on harvinaista se...
Jatkuvaa kasvua Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä oli jatkoa aiemmin nähtyihin Päällystakkiin ja Euroopan taivaan alla-näytelmiin. Siinä käsiteltiin alati vaihtuvaa työelämää ja meno oli välillä sellaista, että putosin termistöpuolella jo kärryiltä. Perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Martti Suosalo) siinä pisti lopulta uusiksi koko maailmantalouden ja Suosalo käytti kyllä koko repertuaariaan, ehkä tuntui välillä jo liiankin tutulta hänen olemuksensa? Jännästi oli käytetty live-videotekniikkaa tässä, lavastus oli hyvin minimissä. Muut näyttelijät ahkeroivat useita eri rooleja ja parhaiten jäi mieleeni etenkin Tiina Lymin hahmot sekä Aku Hirviniemi (huikea Jeesus varsinkin). Downshifting ja Jukka-talot jäivät mieleeni pyörimään. Näytelmässä oli paljon asiaa, ehkä liikaakin ja siksi jäi vähän sekava mielikuva. Siitä miinusta ja tähtiä neljä ****.
Lainahöyhenissä Helsingin Areena-näyttämöllä oli tosi positiivinen yllätys. Tarinaa aiemmin tuntematta oli mukavaa vain keskittyä seuraamaan hienoa näyttelijäntyötä. Santeri Kinnunen oli mielettömän hyvä, samoin Pertti Koivula. Laulut eivät olleet minulle aiemmin tuttuja, mutta jäivät soimaan vielä seuraavaksikin päiväksi päähäni. Upeita tanssijoita kaikki miehet, mitä säihkysääriä! Tämä piristi sateista viikkoa ja poistuimme iloisin mielin esityksestä. Neljä tähteä **** ja Santerille täydet viisi *****.
Delilah-musikaali Hämeenlinnan teatterissa ja Vanaja-salissa tuli nähtyä ennakkoesityksessä päivää ennen ensi-iltaa. Aluksi koko esitys ei tuntunut lähtevän oikein lentoon ja olisi kaivannut enemmän vauhtia. Loppua kohti vauhtia sitten tulikin lisää ja ehkä hiukan liikaakin, tarina itsessään oli aika sekava ja tekohauskaa, minua ei juurikaan naurattanut. Ihmettelin kovasti esim. Turun murteella puhuvaa poliisia ja lavan puolelta toisella kohkaamista ja juoksemista. Musiikkipuoli sen sijaan toimi erinomaisesti, Arja Koriseva lauloi ja näytteli mallikkaasti mutta pisteet kotiin vie kuitenkin Jani Koskinen. Olipahan huikeaa kuultavaa jälleen miehen soolot ja nähtiinpä siellä muutamat kunnon tanssikuviotkin. Kiharoista vielä lisäpisteitä! Tanssijat olivat myös oikein hyviä, koreografiasta plussaa. Muita positiivisia asioita olivat etenkin museon lavasteet, karhut ja gorillat, "paha poliisi" hölmöine eleineen ja loistava bändi! Musiikkipuolen kannalta suosittelen oikein lämpimästi (tässähän siis Tom Jonesin musiikkia), tarina sen sijaan ei oikein sytyttänyt.Kaksi tähteä *** ja Janille ja Arjalle viisi *****.
lauantai 11. helmikuuta 2012
tiistai 20. joulukuuta 2011
Saiturin joulu / Kansallisteatteri
Saiturin joulu / Kansallisteatterin Suuri Näyttämö
Ensi-ilta 30.11. 2011, esityksen kesto 2h 10min
Ohjaus Kurt Nuotio
Rooleissa Kari Heiskanen,Harri Nousiainen,Ilja Peltonen,Petri Liski,Jouko Keskinen,Paula Siimes,Karin Pacius,Sari Puumalainen,Jani Karvinen,Olli Ikonen,Pia Andersson,Tero Jartti,Ville Seivo,Amos Brotherus,Johannes Brotherus,Robert Brotherus ja paljon lapsia
Taustaa : Charles Dickensin klassikkotarina itarasta ja itsekkäästä Ebenezer Scroogesta (Kari Heiskanen),joka ei voi sietää joulua lainkaan.Hänelle ilmestyy jouluyönä kolme joulun henkeä - Menneisyys,Nykyisyys ja Tulevaisuus - ja henget vievät Ebenezerin matkalle kurkistamaan menneeseen aikaan,nykyhetkeen ja tulevaan.Vanha saituri löytää joulumielen itsestään jälleen.
Plussaa : pelkkää plussaa koko esitys! Heti esiripun noustua tuli lämmin tunne,näkymä pikkukaupungin keskustasta,lumisadetta,ihmiset tanssimassa ja laulamassa. Kari Heiskanen Saiturina oli aivan huippu,pidän hänen puhetyylistään ja koko olemuksestaan kovasti. Karismaa kerrakseen!! Yhtiökumppanin ilmestyminen aaveena kahleissa oli hurja näky aikuisellekin ja samoin Tulevaisuuden henki (Tero Jartti) oli todella vaikuttava näky. Pidin erittäin paljon musisoivista Brotheruksen veljeksistä myös,tunnelmaa luomassa joka tilanteessa.Osuvasti oli sanottu,että kun kasvaa liian isoksi niin että varpaat ja pää on liian kaukana toisistaan,ei huomaa enää kaikkea pientä ja kaunista kuten maton raitoja tai tassujaan pesevää pientä kissaa :) Lavastus oli toimiva ja sadunomainen, itse palasin pariksi tunniksi lapseksi jälleen ja tunne jatkui vesisateisesta säästä huolimatta vielä pitkään.Loppulaulu myös jäi soimaan päähän ja tuntui sitä moni muukin rallattelevan poislähteissä - ja nimenomaan aikuiset :)
Miinusta : ei moitteen sanaa
Lumoava Saiturin joulu sopii koko perheelle.Tämä pitäisi nähdä joka vuosi ennen joulua ja nimenomaan tämä versio!!
Täydet viisi tähteä ***** ja plussat vielä päälle.
Ensi-ilta 30.11. 2011, esityksen kesto 2h 10min
Ohjaus Kurt Nuotio
Rooleissa Kari Heiskanen,Harri Nousiainen,Ilja Peltonen,Petri Liski,Jouko Keskinen,Paula Siimes,Karin Pacius,Sari Puumalainen,Jani Karvinen,Olli Ikonen,Pia Andersson,Tero Jartti,Ville Seivo,Amos Brotherus,Johannes Brotherus,Robert Brotherus ja paljon lapsia
Taustaa : Charles Dickensin klassikkotarina itarasta ja itsekkäästä Ebenezer Scroogesta (Kari Heiskanen),joka ei voi sietää joulua lainkaan.Hänelle ilmestyy jouluyönä kolme joulun henkeä - Menneisyys,Nykyisyys ja Tulevaisuus - ja henget vievät Ebenezerin matkalle kurkistamaan menneeseen aikaan,nykyhetkeen ja tulevaan.Vanha saituri löytää joulumielen itsestään jälleen.
Plussaa : pelkkää plussaa koko esitys! Heti esiripun noustua tuli lämmin tunne,näkymä pikkukaupungin keskustasta,lumisadetta,ihmiset tanssimassa ja laulamassa. Kari Heiskanen Saiturina oli aivan huippu,pidän hänen puhetyylistään ja koko olemuksestaan kovasti. Karismaa kerrakseen!! Yhtiökumppanin ilmestyminen aaveena kahleissa oli hurja näky aikuisellekin ja samoin Tulevaisuuden henki (Tero Jartti) oli todella vaikuttava näky. Pidin erittäin paljon musisoivista Brotheruksen veljeksistä myös,tunnelmaa luomassa joka tilanteessa.Osuvasti oli sanottu,että kun kasvaa liian isoksi niin että varpaat ja pää on liian kaukana toisistaan,ei huomaa enää kaikkea pientä ja kaunista kuten maton raitoja tai tassujaan pesevää pientä kissaa :) Lavastus oli toimiva ja sadunomainen, itse palasin pariksi tunniksi lapseksi jälleen ja tunne jatkui vesisateisesta säästä huolimatta vielä pitkään.Loppulaulu myös jäi soimaan päähän ja tuntui sitä moni muukin rallattelevan poislähteissä - ja nimenomaan aikuiset :)
Miinusta : ei moitteen sanaa
Lumoava Saiturin joulu sopii koko perheelle.Tämä pitäisi nähdä joka vuosi ennen joulua ja nimenomaan tämä versio!!
Täydet viisi tähteä ***** ja plussat vielä päälle.
Murhaloukku / Tampereen Teatteri
Murhaloukku / Tampereen Teatterin päänäyttämö
Ensi-ilta 30.11. 2011, kesto 2h 15 min
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Rooleissa Heikki Kinnunen,Tomi Alatalo,Marjut Sariola,Ritva Jalonen,Ilpo Hakala
Taustaa : kuuluisan dekkarikirjailijan (Heikki Kinnunen) ura on ollut pitkään laskusuunnassa ja sattumalta hän saa postissa nuoren kirjailijanalun (Tomi Alatalo) tekstin "Murhaloukku" ,mikä saattaisi nostaa uran uuteen nousuun.Hän saa loistavan idean ... eikä siitä sitten sen enempää,sillä näytelmässä kielletään katsojia paljastamasta juonta sen enempiä (ja hyvä niin).
Plussaa : upea ja toimiva lavastus,valaistus,takkatuli,penkkejä tärisyttävä pelottava musiikki.loistavat näyttelijät.Täynnä piinaavaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä,kerran pelästyin niin että sydän hakkasi täysillä vielä pitkään.Pidin kovasti etenkin Tomi Alatalosta ja Heikki Kinnusesta.Mukana oli myös huumoria sopivassa suhteessa.
Miinusta : ei moitittavaa
Muuta : ei heikkohermoisille,mutta thrillereistä pitäville KYLLÄ !!
Neljä tähteä Murhaloukulle ****.
Ensi-ilta 30.11. 2011, kesto 2h 15 min
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Rooleissa Heikki Kinnunen,Tomi Alatalo,Marjut Sariola,Ritva Jalonen,Ilpo Hakala
Taustaa : kuuluisan dekkarikirjailijan (Heikki Kinnunen) ura on ollut pitkään laskusuunnassa ja sattumalta hän saa postissa nuoren kirjailijanalun (Tomi Alatalo) tekstin "Murhaloukku" ,mikä saattaisi nostaa uran uuteen nousuun.Hän saa loistavan idean ... eikä siitä sitten sen enempää,sillä näytelmässä kielletään katsojia paljastamasta juonta sen enempiä (ja hyvä niin).
Plussaa : upea ja toimiva lavastus,valaistus,takkatuli,penkkejä tärisyttävä pelottava musiikki.loistavat näyttelijät.Täynnä piinaavaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä,kerran pelästyin niin että sydän hakkasi täysillä vielä pitkään.Pidin kovasti etenkin Tomi Alatalosta ja Heikki Kinnusesta.Mukana oli myös huumoria sopivassa suhteessa.
Miinusta : ei moitittavaa
Muuta : ei heikkohermoisille,mutta thrillereistä pitäville KYLLÄ !!
Neljä tähteä Murhaloukulle ****.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä
Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä / Teatterikahvila Kivi,Tampereen teatteri
Ensi-ilta 29.11. 2011, kesto väliaikoineen 1,5 h
Ohjaus Mika Eirtovaara
Rooleissa Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Taustaa : poistettuja kohtauksia,vaihtoehtoisia loppuja ja yllättäviä käänteitä,mukana ainakin 73 elokuvaa...
Plussaa : no tämähän oli pelkkää plussaa koko spektaakkeli!Ville ja Risto kun pääsevät kunnolla irti ja vauhtiin niin huh huh.Käsiohjelmalappusen mukaan mukana tosiaan 73 leffaa ainakin,itseltäni tosin meni aika moni ohi mutta ne jotka bongasin olivat aika hervottomia.Parasta antia Huuliharppukostaja ja Hyvät,pahat ja rumat.John Wayne ja Clint Eastwood kohtasivat kohtalokkain seurauksin.Myös Anonyymien pahisten kokoontuminen oli aika mieletön.Hannibal Lecter oli alkanut karppaamisen ja sai siten kaipaamansa elämänmuutoksen,Darth Vader vielä tutkiskeli omia tuntemuksiaan.Hakuna Matata-asenteella sekin sitten lähti selviämään...Huh huh,Yleisö ulvoi naurusta ja pojat pistivät parastaan!Aika velikultia.
Näitä lisää!!Ehdottomasti täydet viisi tähteä *****
Ensi-ilta 29.11. 2011, kesto väliaikoineen 1,5 h
Ohjaus Mika Eirtovaara
Rooleissa Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Taustaa : poistettuja kohtauksia,vaihtoehtoisia loppuja ja yllättäviä käänteitä,mukana ainakin 73 elokuvaa...
Plussaa : no tämähän oli pelkkää plussaa koko spektaakkeli!Ville ja Risto kun pääsevät kunnolla irti ja vauhtiin niin huh huh.Käsiohjelmalappusen mukaan mukana tosiaan 73 leffaa ainakin,itseltäni tosin meni aika moni ohi mutta ne jotka bongasin olivat aika hervottomia.Parasta antia Huuliharppukostaja ja Hyvät,pahat ja rumat.John Wayne ja Clint Eastwood kohtasivat kohtalokkain seurauksin.Myös Anonyymien pahisten kokoontuminen oli aika mieletön.Hannibal Lecter oli alkanut karppaamisen ja sai siten kaipaamansa elämänmuutoksen,Darth Vader vielä tutkiskeli omia tuntemuksiaan.Hakuna Matata-asenteella sekin sitten lähti selviämään...Huh huh,Yleisö ulvoi naurusta ja pojat pistivät parastaan!Aika velikultia.
Näitä lisää!!Ehdottomasti täydet viisi tähteä *****
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Metsä & Gabriel,tule takaisin
Joulukuu pamahti käyntiin parilla klassikkoteoksella.
Metsä Helsingin Kaupunginteatterissa on näyttelijöiden juhlaa.Tästä venäläisestä klassikkoteoksesta ei minulla ollut hajuakaan ennen tätä,mutta näyttelijäkaarti sai minut kiinnostumaan ja eipä tämä ollutkaan turha reissu lainkaan.Näytelmähän kertoo ensinnäkin parista työttömästä näyttelijästä (Asko Sarkola ja Esko Roine),jotka sattumalta törmäävät toisiinsa metsässä.Toisen täti on rikas kartanonrouva (Tiina Pirhonen) ja miehet lähtevät rouvaa tapaamaan rahojen toivossa.Kartanon mailla tavataan myös nuori neitokainen (Kreeta Salminen),joka on palavasti rakastunut nuoreen mieheen Tuukka Leppänen),nuorilla rakastavaisilla ei kuitenkaan ole rahaa myötäjäisiin.Metsäkauppoja hierotaan ja raha vaihtaa omistajaa moneen otteeseen,mutta kuka lopulta saa rahat??Pidin esityksestä todella paljon.Lavasteet olivat upeat,taustan joki siltoineen ja taivaineen oli mielettömän hieno.Näyttelijät olivat kaikki mainioita,koomisuutta löytyi pienistäkin eleistä ja ilmeistä.Tosin välillä tuntui,että etenkin Pertti Koivulalla ja Eppu Salmisella koomisuus löi jopa hieman yli.Eniten pidin Asko Sarkolan teatraalisuudesta,miten hän käytti käsiään ja ääntään.Lasse Pöysti täytti karismallaan koko lavan saavuttuaan paikalle palvelijana,miehen ei tarvinnut aina edes sanoa mitään ja katsomo oli jo polvillaan.Kesto oli aikamoisen pitkä (liki 3 h) ja paikoitellen puudutti.Teatterikärpäseltä neljä tähteä Metsälle.
TTT:n Gabriel,tule takaisin oli varsin perinteinen versio tutusta tarinasta,jossa komea kapteeni Gabriel saapuu sekoittamaan sisarusten,Kristiinan ja Ulrikan (Jaana Oravisto ja Soili Markkanen) pasmat totaalisesti.Pentti Helin Gabrielina on juuri passelin lipevä ja auervaaramainen,lisäksi paikalla häärää naisten sisrentytär Raili (Emmi Kaislakari),joka ainoana tietää totuuden Gabrielista ja on jopa askeleen edellä huijaria.Gabrielhan sotkee valheidensa verkkoon molemmat siskot ja rakkauden kohteet vaihtuvat sitä mukaa,kenellä onkaan eniten rahaa.Sisaret ovat valmiita jopa murhaamaan saadakseen miehen ja rahat itselleen.Pidin kovasti etenkin Soili Markkasen muutoksesta tiukan moraalin tädistä rakkauden pauloihin heittäytyvään pikku-Uuveen,ja lopun haikeus on sydäntäraastavaa."Tekisin kaiken sen uudestaan,jos hän vain tulisi takaisin". Hassua,mutta pidin näytelmästä kyllä mutta liika tuttuus häiritsi.Helppo seurata,liiankin helppo?Kun tiesi mitä tuleman pitää.Pidän enemmän näytelmistä,joiden loppuratkaisusta ei ole harmainta aavistustakaan.Siksi vain kolme tähteä itse näytelmälle,näyttelijöille sen sijaan täydet viisi!
Metsä Helsingin Kaupunginteatterissa on näyttelijöiden juhlaa.Tästä venäläisestä klassikkoteoksesta ei minulla ollut hajuakaan ennen tätä,mutta näyttelijäkaarti sai minut kiinnostumaan ja eipä tämä ollutkaan turha reissu lainkaan.Näytelmähän kertoo ensinnäkin parista työttömästä näyttelijästä (Asko Sarkola ja Esko Roine),jotka sattumalta törmäävät toisiinsa metsässä.Toisen täti on rikas kartanonrouva (Tiina Pirhonen) ja miehet lähtevät rouvaa tapaamaan rahojen toivossa.Kartanon mailla tavataan myös nuori neitokainen (Kreeta Salminen),joka on palavasti rakastunut nuoreen mieheen Tuukka Leppänen),nuorilla rakastavaisilla ei kuitenkaan ole rahaa myötäjäisiin.Metsäkauppoja hierotaan ja raha vaihtaa omistajaa moneen otteeseen,mutta kuka lopulta saa rahat??Pidin esityksestä todella paljon.Lavasteet olivat upeat,taustan joki siltoineen ja taivaineen oli mielettömän hieno.Näyttelijät olivat kaikki mainioita,koomisuutta löytyi pienistäkin eleistä ja ilmeistä.Tosin välillä tuntui,että etenkin Pertti Koivulalla ja Eppu Salmisella koomisuus löi jopa hieman yli.Eniten pidin Asko Sarkolan teatraalisuudesta,miten hän käytti käsiään ja ääntään.Lasse Pöysti täytti karismallaan koko lavan saavuttuaan paikalle palvelijana,miehen ei tarvinnut aina edes sanoa mitään ja katsomo oli jo polvillaan.Kesto oli aikamoisen pitkä (liki 3 h) ja paikoitellen puudutti.Teatterikärpäseltä neljä tähteä Metsälle.
TTT:n Gabriel,tule takaisin oli varsin perinteinen versio tutusta tarinasta,jossa komea kapteeni Gabriel saapuu sekoittamaan sisarusten,Kristiinan ja Ulrikan (Jaana Oravisto ja Soili Markkanen) pasmat totaalisesti.Pentti Helin Gabrielina on juuri passelin lipevä ja auervaaramainen,lisäksi paikalla häärää naisten sisrentytär Raili (Emmi Kaislakari),joka ainoana tietää totuuden Gabrielista ja on jopa askeleen edellä huijaria.Gabrielhan sotkee valheidensa verkkoon molemmat siskot ja rakkauden kohteet vaihtuvat sitä mukaa,kenellä onkaan eniten rahaa.Sisaret ovat valmiita jopa murhaamaan saadakseen miehen ja rahat itselleen.Pidin kovasti etenkin Soili Markkasen muutoksesta tiukan moraalin tädistä rakkauden pauloihin heittäytyvään pikku-Uuveen,ja lopun haikeus on sydäntäraastavaa."Tekisin kaiken sen uudestaan,jos hän vain tulisi takaisin". Hassua,mutta pidin näytelmästä kyllä mutta liika tuttuus häiritsi.Helppo seurata,liiankin helppo?Kun tiesi mitä tuleman pitää.Pidän enemmän näytelmistä,joiden loppuratkaisusta ei ole harmainta aavistustakaan.Siksi vain kolme tähteä itse näytelmälle,näyttelijöille sen sijaan täydet viisi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)