Lokakuun loppupuolella 2013 olin
katsomassa West Side Storya Lahden Kaupunginteatterissa ja ennen
esitystä tapasin vähän yllättävässä tilanteessa Pekka Rädyn,
ja lyhyen mutta intensiivisen juttutuokion päätteeksi päätimme
lennossa tehdä haastattelun yleisölämpiössä ennen esitystä, 20
minuuttia oli aikaa...
Jousimiehen merkeissä 1954 syntynyt
Pekka on Pohjois-Karjalan miehiä. ”Olen kotoisin Enosta,
Rajakankaan kylästä. Nyt asun Imatralla ja Enossa, ostin
lapsuudenkotini itselleni ja myös pienen rantapaikan ja oman
kesäteatterin. Mulla on siis oma kesäteatteri siellä,
www.enonkesateatteri.fi.”
Mitä harrastat? ”Mä harrastan
harmonikansoittoa, laulua, urheilua, juoksua, maratonjuoksua, hiihtoa
ja elämän ilmiöiden tutkintaa. Mä tutkin elämän eri ilmiöitä
suurella mielenkiinnolla!”
Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä
vahvuudeksesi? ”Mun vahvuuteni on varmaankin erittäin hyvä ja
korkeatasoinen näyttelijänkoulutus ja Stanislavskin oppien mukaan
saatu koulutus niin, että ihmiskuvausten tekeminen näyttämöllä
kaikkine vivahteineen on mun bravuurini. Nyt sitten myöhemmin on
tullut musiikkiteatteri mukaan ja olen laulanut musikaaleissa myös.”
Minkä taidon haluaisit osata? ”Kyllä
teatterikoulusta jäi kaivelemaan kokovoltti eteenpäin ja kokovoltti
taaksepäin, mutta nyt kun tulee kohta 60v mittariin, niin kyllä ne
voltit on varmaan mulla tehty!” Pekka nauraa.
Milloin kiinnostuit teatterista?
”Vuonna 1970 tehtiin Enon kansalaisopiston näytelmäpiirissä
Tukkijoella-näytelmää kesäteatteriin ja mua pyydettiin Turkan
rooliin sillä verukkeella, että kesällä lähdetään sitten
käymään Kööpenhaminassa. Mua ei se teatteri niin hirveesti
kiinnostanut vaan se, että pääsi maalta Kööpenhaminaan, suureen
maailmaan.”
Oliko koulussa näytelmäkerhoja tai
vastaavaa? ”Ei, mutta kansakoulussa lauloin äitienpäivinä ja
lausuin runoja, ja ensimmäinen runo jonka opin meni näin:
”lentokoneenohjaaja, olen poika rohkea, koneessani taitavasti
lennän kaukomaille asti. Kuka teistä haluaa Amerikkaan matkustaa?”
Missä vaiheessa sitten pyrit
teatterikouluun? ”Olin siis Enon kansalaisopiston näytelmäpiirissä
ja siitä sitten pyrin teatterikouluun Tampereen yliopistoon vuonna
1973. Valmistuin 1977 ja sillä tiellä ollaan.”
Pekka ja tuttu mies taulussa / kuva Teatterikärpänen |
Jos et olisi tällä alalla, millä
alalla mahdollisesti olisit? ”Olisin varmaankin puurakentamisen
alalla rakennusmestari tai kirvesmies. Poliisin ammatista haaveilin
paljon, mutta se jäi sitten.”
Miksi olet näyttelijä? ”Minä
koen, että tämä on suuri lahja saada tehdä näyttelijän työtä,
kehittää omaa persoonallisuutta, omaa ajattelua, antaa oman itsensä
ja roolien kautta ihmisille uskoa elämään. Se on suuri lahja ja
suuri siunaus.”
Miten ajatuksesi näyttelijän työstä
ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Voisi sanoa sillä
tavalla, että se suurin muutos mitä on tapahtunut on se, että olen
oppinut olemaan näyttämöllä rauhallinen ja antanut ajatusten
virrata vapaasti, koska se ajatus kantaa. Ennen touhusin aivan
hirveesti, on mussa kyllä vieläkin sitä touhuujanvikaa, mutta
siitä on nyt kyllä sellaiset 70% pudonnut pois. Se on tuonut
laajuutta tulkintoihin, mikä on aika luonnollista, kun tulee
elämänkokemusta ja vuosia, niin virsu rupeaa kohta lipsumaan jo
toiseen suuntaan...”
Onko sinulla kenties omia esikuvia?
”Jack Nicholson on ollut semmoinen näyttelijä, jota edelleenkin
ihailen ja tietysti suomalaisista näyttelijöistä Esko Salmisen
tulkinnat Turun kaudella oli mulle kertakaikkiaan kova juttu.
Tietysti se osui mun teatterikouluaikaan, mutta ne oli erittäin
lähellä mun sydäntäni”, Pekka kertoo.
Missä eri teattereissa olet
näytellyt? ”Lahden Kaupunginteatterissa olin 26 vuotta, Seinäjoen
Kaupunginteatterissa 4 vuotta ja nyt olen ollut Imatran teatterissa
vuodesta 2008 alkaen.”
Mitkä ovat omasta mielestäsi
merkittävimmät roolityösi? ”Kyllä täällä Lahden
Kaupunginteatterissa ”Täällä Pohjantähden alla” ja Akseli
Koskelan rooli, kolme romaania dramatisoitiin viiden tunnin
näytelmäksi. Kyllä se Akseli on yksi tärkeimmistä. Seinäjoen
kaudelta jäi mieleeni se Artturi Leinosen rooli, sillä tehtiin
kaikkienaikojen draamaennätys ja sitten tietysti musikaaleista Sound
of Musicin kapteeni Von Trapp. Mä oon näytellyt sen myös
kesäteatterissa Samppalinnassa ja 52 000 katsojaa näki sen
Seinäjoella. Sain 128 pusua Arja Korisevalta”, intoilee Pekka
pilke silmäkulmassa.
Onko sinulla jotain roolihaavetta?
”Tällä hetkellä haluaisin tehdä Salierin roolin, mua kiehtoo se
Mozartin ja Salierin välinen kamppailu, mikä on näyttelijäntyössä
ja näyttelijöiden välillä erittäin konkreettista.”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä,
jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Meryl Streep!”
Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton
ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Nykyisen Oopperan
taiteellisen johtajan kanssa. Olemme nuoruudenystäviä ja silloin
piti päästä laulamaan yhteiseen konserttiin, mutta se sitten jäi.
Hän lähti ooppera-alalle ja minä jatkoin näyttelijäntyötä.
Laulutunneilla käyn edelleenkin. Just tänään muuten oli mielessä,
että otan Lilliin yhteyttä, että ”Kuulehan Lilli, meillä olisi
vielä se yhteinen aaria laulamatta.” Lilli Paasikivi on siis hän.”
Mikä on parasta teatterissa?
”Teatterissa on parasta se, että tämä taiteenlaji syntyy ja
kuolee samalla hetkellä. Tämän vaikutus katsojaan, sen
mielentilaan, sen ajatteluun, sen toimintaan ja se eläytymisen taso,
mitä näyttämöllä tehdään korreloituu hetkessä katsojan kautta
näyttelijälle, ja se on erittäin palkitsevaa. Sitä ei voi korvata
rahassa, koska se kiitos on tässä ja nyt.”
Mitä sinulle tarkoittaa ”teatterin
taika”? ”Se taika on siinä hetkessä, kun minä näyttelijäntyön
kautta sekunnin sadasosalla hallitsen 700 ihmistä niin kuin mä
haluan. Milloin ne nauraa, milloin ne itkee ja miten kauan ne sitä
tekee. Se on uskomaton voima. Esimerkiksi kun rakkautta kuvaa
näyttämöllä, niin kun sen kohtauksen saa oikeille urille ja
kaikki ne eri tasot siinä, aijai-jai. Just Sound of Musicissa on
hyvä esimerkki, kun se kapteeni ihastuu siihen tyttöön ja sitten
kun se onkin intohimoa, niin ne kaikki eri variaatiot ja sä tunnet
oikein iholla kun katsomo on mukana. ”No nyt se sai!” ilakoi
Pekka.
Mitkä asiat inspiroivat sinua?
”Minusta elämä kokonaisuutena inspiroi kaikkinensa mitä ikinä
ympärillä näen ja koen, koska se on sellainen pankki, josta voi
ammentaa koko ajan. Se tarkkaileva näyttelijän silmä on koko ajan
läsnä, tässä ja nyt.”
Podetko ramppikuumetta tai
esiintymisjännitystä? ”Kyllä, se vaan on tosiasia että se aina
tahtoo tulla, mutta vuosien saatossa sitä on ruvennut hallitsemaan
paljon paremmin ja pystyy pitämään sitä kontrollissa, mutta
esimerkiksi yksinesiintyessä, mä olen vajaalle 5000 hengelle
laulanut kirkkokonsertteja, se on jännä asia kun hetkessä saattaa
tapahtua, että ”mitäs seuraavaksi” ja sekunnin murto-osa
saattaa tuntua ikuisuudelta.”
Onko sinulla jotain omia rituaaleja
tai rutiineja, joita toistat ennen esitystä? ”Mä käyn lenkillä
oikeestaan joka päivä. Tänäkin päivänä oli lapsille Liisa
Ihmemaassa Imatran teatterissa, niin kävin aamulla juoksemassa yhden
8 km lenkin ja valmistauduin huolella, äänenharjoitukset ja
äänenavaukset kaikkineen ihan sinne viime minuuteille saakka.
Koitan koko ajan vain vapauttaa ja rentouttaa, että kun lavalle
menee niin valloittaa heti yleisön itselleen. Tietyt hassut
rituaalit muodostuu aina esityskohtaisesti, että ne tietyt jutut
pitää tehdä aina ennen jokaista esitystä, joka tietysti liittyy
myös ammattiin. Imatralla meillä ei ole tekniikkaa, joten joutuu
itse tarkistamaan tarpeiston, että kaikki on tietyssä asennossa ja
valmiina. Ainut oma rituaali mikä mulla sitten on on se, että mä
rukoilen hirveän paljon Jumalalta voimaa ja rauhaa joka esityksessä.
En ole rukoilematta aikoihin mennyt enää näyttämölle. En mä
mitenkään oo ”herännyt”, mutta sellainen kristillisyys mulla
on, äiti opetti mut jo pienenä rukoilemaan.”
Kerro joku hauska kommellus! ”Mulle
on käynyt kyllä niiiiin paljon kaikkea, niitä ei voi julkisesti
edes kertoa, mutta kyllä täytyy sanoa, että mä kerran tulin
vääriltä reissuilta suoraan töihin, en kerinnyt kotiin ollenkaan.
Näyttelin Akseli Koskelaa ja meillä oli rakkauskohtaus, jossa mun
ex-vaimoni näyttelee Leppäsen Aunea. Hän oli selin yleisöön ja
minä kasvot yleisöön päin. Mä näyttelen onnea kun se saa olla
Aunen kanssa saunassa ja aina kun se tuli mun lähelle, niin se
kerkes haukkumaan mut siinä välissä. ”Sä haiset pahalle, missä
helvetissä sä taas oot ollu”-tyyliin.”
Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Kyllä
erityisen hieno muisto on täältä Lahden Kaupunginteatterista, kun
Väinö Linna oli ensi-illassa. Kyllä se tuntui aivan
käsittämättömältä ja hienolta, että sai näytellä Akseli
Koskelaa Väinö Linnalle. Ja sitten vielä se, että äiti ja isä
istui tuossa edessä keskellä ja kun mä tulin ekaa kertaa
näyttämölle, kuulin kun isä sanoi ”Kato, tuolta tulloo minun
poeka!” Sisko istui sen vieressä ja sanoi, että ei teatterissa
saa puhua. Oli hienoa näytellä isälle, koska mä tavallaan koko
roolin rakensin hänelle. Hän oli raivaaja, sodankäynyt ja teki
ison perheen ja oikeestaan kaikki se, mitä Väinö Linna kuvaa siinä
teoksessa, oli myös siinä läsnä”, Pekka herkistyy.
Tulevia roolejasi? ”Nyt tuleva rooli
on mummo Viivissä ja Wagnerissa Imatralla, ja ensi kesänä
näyttelen omassa kesäteatterissa Enossa Olavin, eli
monologinäytelmän, jossa näyttelen Olavi Koskelan, tyttäret ja
äidin Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta
kukasta.”
Onko sinulla jotain mottoa? ”On vain
yksi elämä, elä se.”
Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja
miksi? ”Fantom! Siinä on jotain sellaista miehekästä ryhtiä ja
visuaalista komeutta ja kauneutta, jota mä ihailen.”
Jos saisit viettää päivän naisena,
mitä tekisit? ”Mä varmaan rakastelisin koko päivän. Antaisin
ihan kaikille!”
Jos ihminen vetäytyisi syksyisin
talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä
varalta, että heräät kesken kaiken? ”Kyllä mä varmaan ottaisin
harmonikan mukaan ja kitaran ja karjalanpiirakoita.”
Jos rakentaisit puuhun majan, mitä
sinne ottaisit mukaan? ”Kiväärin. Sieltä olisi hyvä ampua
hirviä ja karhuja. Mä oon kahdessa metsästysseurassa Enossa
mukana, mutta mulla ei ole vielä metsästyskorttia. Mä en vaan saa
aikaiseksi, että saisin sen luvan.”
Jos voisit palata menneisyyteen
aikakoneella johonkin tiettyyn hetkeen, minne menisit? ”Rooman
vallan kausi on sellainen mielenkiintoinen kokonaisuus ja mitä
kaikkea silloin tapahtui. Se koko valtakausi oli hurja prosessi!”
Muutama sana Simpauttajasta? "Harvalle sattuu kohdalle rooli, joka on niin lähellä itseä kuin Impan rooli oli minulle. Murre, ikä, tapa ajatella elämää..."
Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Aion
mennä katsomaan West Side Story-näytöksen.”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? -
Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? -
Perkele
Mikä sytyttää sinut? - Seksuaalinen
intohimo
Mikä sammuttaa intohimosi? - Tylsyys
Suosikkikirosanasi? - Voi vittu
Mitä ääntä rakastat? - Kevättuuli
Mitä ääntä inhoat? - Nalkuttava
akka
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi
haluaisit kokeilla? - Formulakuski
Missä ammatissa et haluaisi olla? -
Gynekologi
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot
Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Paljon
kestit, paljon kärsit, rauhan viimein saavutit!” (ja naurua
päälle)
Katsottiin elokuva Simpauttaja. Saipi itkeä ja nauraa. Hyvä oli kuva ja hyvät olivat näyttelijät. Suomalaiset elokuvat on iha parraita. Kiitosta vaan.
VastaaPoista