Ensi-ilta Teatteri Vantaan Silkkisalissa 5.10. 2012, kesto noin 2 tuntia (väliaikoineen)
Ohjaus Taneli Mäkelä
Rooleissa : Mikko Rantaniva, Anne Nielsen, Sara Paavolainen ja Hanna Lekander
Taustaa : "Gabriel, tule takaisin!" on Mika Waltarin kirjoittama näytelmä vuodelta 1945, ja se sai ensi-iltansa saman vuoden toukokuussa Helsingin Kansanteatterissa. Näytelmä saavutti heti suosiota, vaikka sitä pidettiinkin aluksi hyvin moraalittomana ja kyynisenä. Näytelmä kertoo kahdesta naimattomasta Angerin sisaruksesta, Kristiinasta ja Ulriikasta, jotka pyörittävät yhdessä paperikauppaa pikkukaupungissa. Samassa taloudessa asuu myös sisarentytär Raili (Hanna Lekander). Elämä on ollut hyvin tavallista, yllätyksetöntä ja kurinalaista vanhimman sisaren Ulriikan (Sara Paavolainen) tiukan komennon alla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Kristiina (Anne Nielsen) yllättäen ilmoittaa tavanneensa Helsingin-reissulla komean ja hurmaavan Gabriel Lindstömin (Mikko Rantaniva) ja on nyt korviaan myöten rakastunut. Maineesta ja muusta viis, ja kapteeni/johtaja/mikälie onkin jo matkalla tapaamaan rakastettuaan, ja pian ovikello soikin...
 |
| (c) Kare Bonsdorff |
Plussaa : Nyt ollaan ns. perusasioiden äärellä. Olen nähnyt yhden teatteriversion tästä näytelmästä ja molemmat leffaversiot, eli olin hyvinkin tietoinen siitä, mitä näytelmässä tulee tapahtumaan. Aina se vaan kuitenkin yllättää! Tässäkään ei mitään erikoiskikkoja käytetä eikä niitä edes odota, päinvastoin. Juuri tämänkaltaisena tämä pitääkin esittää ja nähdä. Hyvin pelkistetty lavastus, nasevaa dialogia ja loistavat näyttelijät. Ai ai sitä ikuista rakkauden janoa ja minkälaisiin tekoihin epätoivoiset ihmiset ovat rakkauden tähden valmiita. Raadollista, mutta ah niin hurmaavaa! Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu ja haluttu, ja kun polte syttyy, sitä ei pidättele sitten mikään. Ei edes kieroilu ja selkeä hyväksikäyttö... Raili napakkana tyttönä on ainut, joka huomaa Gabrielin todellisen luonteen ja tämä "villikissa" sitten vetääkin pidemmän korren. Hanna Lekander vetää roolinsa hyvin raikkaasti ja reippasti. Sisarukset ovat kerrassaan mainioita. Tyrannimainen Ulriika saa melkoista kyytiä Sara Paavolaisen käsissä, kiekuva puhetyyli etenkin on just eikä melkein. Pehmenee se kovakin kuori sitten lopulta, jos ei muuta niin ainakin punaviinin voimalla. Ihan sääliksi kävi Anne Nielsenin Kristiinaa! Miten ihanaa onkaan kohdata unelmien mies, joka sitten ilmoittaakin laittavansa suudelleessaan silmänsä kiinni, "koska olet niin ruma ettei sinua voi katsella" ja lirkuttelee avoimesti isosiskon kanssa. Gabrielista mieleni syvyyksiin on painunut ikuisesti Antti Litja tv-elokuvaversiosta, mutta kyllä nyt Mikko Rantaniva heitti melkoisen haastajan kehiin. Ihanan ja ärsyttävän niljakas tyyppi. Rantaniva taitaa kyllä tämän(kin) tyylilajin aika suvereenilla otteella. Kaikenkaikkiaan Teatteri Vantaan meininki oli erittäin hyvin toteutettua puheteatteria ilman sen kummempia krumeluureja. Katsomossa mummutkin tykkäsivät "vilkkusilmäisestä" johtajasta.
 |
| Kristiina ja Gabriel, ah nuorta lempeä! / kuva Kare Bonsdorff |
Miinusta : ei moitteita, tämä oli passeli juuri näin
Muuta : Vantaalla ymmärtääkseni tätä ei enää esitetä, mutta jos sattuu vierailuesityksenä paikkakunnalle, niin suosittelen lämpimästi. Ja ottakaa paljon rahaa mukaan...
"Gabriel, tule takaisin! Minulla on vielä rahaa!" ja neljä tähteä ****.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).