Severi
Saarisen tapasin Turussa Pub Niskassa maaliskuun puolivälissä 2013
Turun Kaupunginteatterin Jekyll & Hyde-iltanäytöksen jälkeen.
Joensuusta
kotoisin oleva Severi on syntynyt 1984 ja horoskooppimerkiltään hän
on oinas. ”Tällä hetkellä mä asun Turussa, mutta muutan
toukokuun lopussa Helsinkiin. Pysyn täällä Kaupunginteatterissa
kuitenkin ainakin vuoden 2013 loppuun asti töissä.”
Mitä
harrastat? ”Harrastan oikeestaan kaikenlaista urheilua …
jalkapalloa, lätkää, sählyä, sulkapalloa, laskettelua. Sitten
tykkään soitella kitaraa ja rumpuja. Laulamista ei nyt voi enää
oikein harrastukseksi sanoa, kun se on myös osa mun työtäni”,
kertoo Severi.
Mitä
sanoisit ammatillisessa mielessä erityistaidoiksesi tai
vahvuudeksesi? ”Varmaankin noi mun musiikilliset taitoni ovat tällä
hetkellä mun valttikorttini, niillä olen saanut ainakin töitä.
Varmaan myös se urheilullisuus on mun vahvuuteni, tästä
ruumiinrakenteesta on kyllä ollut enemmän apua kuin haittaa töiden
suhteen. Koitan pitää liikkuvuuteni kuitenkin hyvänä, ettei
tulisi esteeksi nämä lihakset.”
Minkä
taidon haluaisit osata? ”Kun oon sitä kitaraa nyt soitellut, niin
haluaisin osata soittaa sitä hyvin. Se on tällä hetkellä yksi
projekti, ja lisäksi jossain vaiheessa voisi opetella englannin
kielen täydellisesti. Mä osaan sitä kyllä ihan hyvin, mutta
haluaisin osata sitä niin, että se kuulostaisi ihan ”viimeisen
päälle” englannilta. Sit voisi vanhempana tehdä jotain
kansainvälisempiäkin juttuja, jos sellaisia eteen sattuisi
tulemaan.”
Milloin
olet kiinnostunut teatterista? ”Pienenä mä yritin aina tunkea
itteeni koulussa kaikkiin näytelmä-ja musiikkihommiin, se oli
hauskaa. Lukiossa jo vähän harmitti, että tähänkö nämä
musikaalihommat nyt loppuu. Menin sitten inttiin lukion jälkeen ja
äiti sanoi mulle, että ”nyt sitten pitäisi sun keksiä jotain
tekemistä elämällesi”. Siinä kävi sitten niin, että hän
ehdotti mulle Lahden Kansanopiston teatterilinjaa ja se paikka
kuulosti kyllä kivalta. Menin sitten Lahteen ja sen vuoden aikana
tuli selkeäksi se, että siinähän yhdistyy kaikki ne asiat mistä
tykkään ja ajattelin hakea seuraavaksi sitten TeaKiin, jotta
pääsisin opiskelemaan näyttelijäksi.”
”Lapsena
en aatellut, että musta tulisi näyttelijä. Laulaja enemmänkin!
Lauloin tosi paljon omaksi huvikseni, niin kuin laulan vieläkin.
Tykkäsin tehdä tähän alaan liittyviä hommia paljon, mutta en
kyllä yhtään ajatellut, että joskus se voisi olla mun ammattini.”
Severi / kuva Teatterikärpänen |
Alan
opinnot? ”Kansanopiston jälkeen hain TeaKiin ja pääsin
nelosvaiheeseen. Samaan aikaan oli hakemassa Saartamon Joonakset ja
kaikki, ja sain Kati Outiselta palautetta siinä, että tanssi nyt
vähän, jotta nähdään sitä liikkuvuutta. Ymmärsin, että kun
vain kuusi jätkää vuodessa otetaan, niin kaikki ei mahdu mukaan.
Mulle itselleni jäi sellainen olo siitä, että mun kyllä
ehdottomasti kannattaa hakea uudestaan. Sit mä kävin laulutunneilla
ja viisi kertaa viikossa tanssimassa ja harrastajateatterissa
näyttelemässä, ja seuraavana vuonna pääsin kouluun. Valmistuin
keväällä 2012.”
Mikä
oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se käsitteli ulkonäköä
miehen kannalta tällä alalla. Naisillahan niitä ulkonäköpaineita
on ollut jo pitkään, ja halusin käsitellä sitä nimenomaan miehen
kannalta, että miten esimerkiksi lihaksista on haittaa vai onko
haittaa ensinkään, mikä nyt on tullut selväksi ettei ole. On
tullut paljon työtarjouksia, joihin en ole pystynyt tarttumaan kun
olen ollut täällä Turussa, mutta ilmeisesti munkaltaisia tyyppejä
ei ole alalla paljon, eli periaatteessa siitä on ollut vain hyötyä.”
Jos
et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit, eli
olisiko sinulla vaihtoehtoa B? ”Vaikea sanoa. Mä olisin varmaan
joku yrittäjä. Kaveripiiristäni on tosi paljon lähtenyt porukkaa
kulkemaan omia polkujaan ja ovat aika hyvin menestyneetkin. Luulen,
että saattaisin mennä heidän vanavedessään siihen suuntaan. Se
ei kyllä todellakaan olisi mun juttuni, haluan miettiä tämmöisiä
asioita aika vähän. Onnellisuus on mun tavoitteeni, mikä on
tietysti välillä aika vaikeaakin, mutta yritetään...”
Oletko
ollut ns. ”tavallisissa töissä”? ”Olen olen, 12-vuotiaasta
olen ollut raksalla kaikenlaisissa hanttihommissa, tein kaikkea
sellaista mitä ne ”oikeet raksamiehet” ei viitsis itse tehdä.
Siitähän jäi kyllä aika huono maku suuhun.”
Entä
Teatterikouluaikoina, mitä teit kesäisin silloin? ”Kouluaikoina
olin sitten vain siinä Hämeenlinnan Kesäteatterin Poikain
huvit-näytelmässä yhtenä kesänä. Se viimeinen kesä nelos-ja
viitoskurssin välissä meni kouluhommissa, jotta sain sen koulun
tavallaan alta pois, koska tulin Turkuun Kakola-musikaalin
harjoituksiin jo marraskuussa, ja kiinnitys alkoi sitten heti
seuraavan vuoden alussa.”
Entä
Riihimäen Elling, jossa sinut myös näin? ”Sen Ellingin tein
tosiaan Riihimäen teatterissa kandivaiheen työharjoitteluna. Ai
niin te ootte nähneet senkin! Seuranta on siis päällä, ties mihin
päädytte vielä katsomaan. Eteen päin on tässä tarkoitus mennä
koko ajan. Nähdään sitten New Yorkissa joskus 20 vuoden kuluttua
ja tehdään haastatteluun päivitys!” Severi visioi nauraen.
Miksi
olet näyttelijä? ”Varmaankin se on joku sellainen juttu, että
yritän kehittyä koko ajan itseni ilmaisemisessa ja yritän löytää
oman paikkani tässä maailmassa. Tää on jotenkin sekasortoinen
paikka elää, ja on mukavaa nähdä monia puolia tästä maailmasta
niiden roolitöiden ja ihmisten kautta, joita työssään tapaa.
Viettää hetkiä yleisön kanssa yhteisessä tilassa. Lavalla voin
olla ajattelematta sekasortoa, joka liittyy elämään ja samalla
pystyy ehkä puhdistamaan itteensä kaikesta sellaisesta ikävästä.
Näytteleminen vapauttaa mua tosi paljon. Mä en usko, että mä
missään muussa ammatissa pystyisin puskemaan ulos kaikkea
sellaista, mitä kasaantuu jokapäiväisen elämän mukana mun
sisälleni. Tää on mun mielestäni todella hieno ammatti. En
henkilökohtaisesti keksi ittelleni mitään muuta parempaa kuin
tää!” Severi summaa.
Miten
ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien
varrella, vaikkapa siitä hetkestä kun menit kouluun? ”On se
muuttunut sillä tavalla, että aika äkkiä on tullut selväksi se,
että tää on duunia. Glamour tästä on kaukana! Mä en oo
sellainen, että tykkäisin nostaa itteeni jotenkin esille.
Ennemminkin haluan vetäytyä syrjään ja mua alkaa hyvin nopeasti
ärsyttämään sellainen, jos joku ihminen nostaa itseään muita
ihmisiä korkeammalle, koska mun mielestä tällä planeetalla
tallaavat ihmiset on kaikki tavallaan samassa kusessa, eli ihan turha
on kenenkään ruveta mitään elvistelemään. Kuolema tulee
kuitenkin!”
Onko
sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Edelmannin Samuli on kyllä
ja Vesku Loiri. Se on jotenkin niin rosoinen äijä se Loiri, etenkin
nyt vanhemmalla iällä. Sieltä oikein huokuu se eletty elämä. Kun
jotain tulkitsee, niin käytännössähän siinä on kysymys siitä,
että sulla on joku kosketuspinta siihen mitä teet. Joillakin sitä
vaan on enemmän. Sellaista mä ihailen, saa tuntea itsensä jotenkin
vapaaksi, että ei tässä kenenkään tarvitse olla täydellinen.
Ulkolaisista Jack Nicholson on aina ollut sellainen, jota on ollut
mukava katsella. Ja sitten tämä uus, mikäs hänen nimensä nyt
olikaan.. Se on ollut noissa Tarantinon leffoissa. Christoph Waltz!
Siitä mä diggaan, koska sillä on niin tarkkaa se näyttelijäntyö.
Se on miettinyt sen todella tarkasti, ja mun mielestä sellaiseen
näyttelijäntyöhön kyllä kannattaakin pyrkiä. Koko ajan on
kuitenkin tietoinen siitä, että miten sä haluat tehdä asiat,
jotta se välittyisi ja sitten kun sä olet sen pohjatyön tehnyt
sinne, niin sitten vaan pistät menemään tunteiden kanssa ja luotat
siihen. Sillä tavalla syntyy mun mielestä jotain hyvin nerokasta,
ja hän tekee just niin.”
Tässä
välissä puhuttiinkin sitten todella pitkään Kunniattomista
paskiaisista...
Missä
eri teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama itsellesi tärkeä
roolityö? ”Hämeenlinnan Kesäteatterissa lähdettiin ekaa kertaa
ns. töitä tekemään ja seuraavana vuonna tuli Riihimäelle se
Elling ja siinä Kjell-Bjarnen rooli. Seuraavaksi tehtiin
Kansallisteatterin kanssa sellainen juttu, jossa kierrettiin
vankiloissa esittämässä monologeja, ja se oli ehkä sellainen
päräyttävin kokemus. Kyseessä oli monologi, joka mentiin
esittämään elinkautisvankien joukkoon. Oli sellainen olo, että
nyt on ekaa kertaa aika outo fiilis, tunsin jotenkin irtautuvani
itsestäni siellä. Sen jälkeen mä olin koulussa mukana kahden
ohjaajan lopputyössä, jotka oli myös tosi mielenkiintoisia. Kävin
sitten Kakolan koelauluissa, piti laulaa ja esittää jotain
rokkikeikkaa, hypin siellä katsomossa ja sekoilin pitkin lavaa, ja
sit mulle soitettiinkin, että tulisinko parin vuoden kiinnitykselle.
Selvä! Siitä lähtien oon ollut nyt täällä Turussa ja ihan
täyspäiväisesti tehnyt hommia, ja oon saanut tehdä erilaisia
rooleja.”
Onko
sinulla jotain roolihaavetta? ”Ei mulla ehkä mitään tiettyä oo.
Päärooli musikaalissa, jossa on hyvä musiikki, olisi hauska tehdä.
Siinä pystyisi yhdistämään kaiken osaamisensa ja ottamaan oman
tilansa. Mutta ei mulla ole mielessä mitään tiettyä, jokainen
juttu vähän yllättää kuitenkin, et mitä kaikkea sieltä sitten
voi löytää. Mä en sen takia just ala kuvittelemaan mitään ennen
kuin harjoitukset alkaa, koska se lähtee aina kuitenkin
muokkaantumaan eri suuntaan mitä on aatellut. Se on vähän sama jos
suunnittelisi elämänsä, että sen täytyy mennä nyt näin. Ei se
vaan mene niin, se on ihan varma! Kannattaa olla jonkunnäköinen
haarukka mihin tähdätä, mutta mitään tarkkoja juttuja ei kannata
elämässäkään lyödä lukkoon, koska hommat menee kuitenkin aina
jotain omia reittejään. Lopulta sä varmaan päädyt sinne maaliin,
mutta se miten sä sinne päädyt ei todellakaan ole mennyt niin kuin
olet sen suunnitellut”, Severi filosofoi.
Mitä ihmettä...? / kuva Teatterikärpänen |
Kuka
olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita kenet tahansa?
”Tähän on kyllä vaikeeta vastata. On niin paljon hyviä
näyttelijöitä, jotka pystyisi antamaan paljon mulle. Ehkä niitä
on turha lähteä erottelemaan. Hyvä näyttelijä osaa tukea kaveria
lavalla, sellainen!”
Kenen
kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Tapio
Rautavaaran kanssa ja kappale olisi On aivan sama.”
Mikä
on parasta teatterissa? ”Lyhyesti ja ytimekkäästi: ihmiset!”
Entä
miinuksia? ”Kilpailu varmaankin. Se liittyy aika vahvasti tähän
alaan. Tietysti kannattaa mahdollisimman vähän olla miettimättä
sitä eikä sillä tarvitse omia ihmissuhteitaan pilata, mutta se on
aika negatiivinen juttu mun mielestäni. Se ei loppujenlopuksi liity
mitenkään siihen, mitä tuolla lavalla tehdään.”
Mitkä
asiat inspiroivat sinua? ”Ehkä haasteet, niitä jos tulee vastaan
niin ne saa mut tekemään enemmän. Samalla mua ehkä inspiroi myös
muiden ihmisten tekeminen. Jotkut ihmiset kehittyy ja tekee hienoja
hommia, ja kun itse näkee jotain upeita juttuja mitä muut on
tehnyt, niin siitä saa kyllä sellaista lisäintoa itselleenkin.
Että mäkin haluan osata tehdä tuon!”
Kärsitkö
ramppikuumeesta tai esiintymisjännityksestä? ”En minkäänlaisesta!
Ei muuta kuin lavalle vaan. Se johtuu varmaankin siitä, että mä
otan tän elämän silleen, et tän ei pitäisi olla mitenkään
totista. Kuolema on pahin mitä voi eteen tulla. Sä meet lavalle
näyttelemään jotain, mikä on toki hienoa, mutta ei sitä tarvitse
sentään pelätä. Se menee miten menee, ja jos oot tehnyt hyvin
hommasi, niin se menee varmaankin aika hyvin. Viisi minuuttia ennen
ensi-iltaa mulle tulee sellainen ajatus, että mä tiedän että tämä
menee hyvin ja jos se siitä lähtee vielä nousemaan, niin sithän
se menee loistavasti!”
Onko
sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita huomaat toistavasi ennen
esitystä? ”Jos mulla on sellainen tunne, että mulla on keho
jotenkin jumissa, niin sit mä käyn salilla ja venyttelen ja juoksen
ja avaan sitä kehoa. Sitten on tietysti näytelmäkohtaisesti omia
rituaaleja, jotka syntyy aina matkan varrella. Tässä Jekyllissä
mulla on nyt sellainen vichypullojuttu, josta just tänäänkin
sanoin, että mua harmittaa kun mulla on nyt tää vichypullo, jonka
oon ostanut joka kerta ennen esitystä ja sit mä jätän sen sinne
monttuun mistä mä nousen lavalle. Mun on nyt sitten pakko ostaa se
pullo joka v*tun kerta, koska mä oon nyt tehnyt sen muutaman kerran
ja siitä on tullut nyt yksi rituaali tähän näytelmään!”
Severi nauraa.
Kerro
joku hyvä muisto! ”Eka muisto joka tulee mieleen on kyllä se kun
pääsi TeaKiin (2007). Olin Pariisin-lennolla ja kone laskeutui alas
kentälle ja en ollut mitenkään sen lennon aikana pystynyt mistään
saamaan tietoa valintatuloksista. Tiesin vaan sen, että lennon
aikana ne tiedot tulee sinne nettiin. Laskeuduttiin sinne kentälle
ja otin faijan communikaattorin siitä ja sanoin, että maksoi mitä
maksoi niin nyt tämä poika menee nettiin. Se latautui tosi hitaasti
se netti siellä Pariisissa enkä kunnolla osannut edes käyttää
sitä, ja sitten yhtäkkiä vahingossa mun nimi vaan tulee siihen
ruudulle. Mä oon päässyt sisälle! Faija huutaa siinä vieressä,
kaikki muut oli jo lähteneet koneesta ulos ja lentoemot ja stuertit
tuli halaamaan. Pidettiin pikku juhlat siellä koneessa! Tää on
kyllä tosi mukava muisto. Muistan vielä kun laskeuduin koneesta
pois, miten helpottunut olo mulla oli kun tiesi, että viisi
seuraavaa vuotta saa vaan tehdä eikä tarvitse miettiä.”
Tulevia
roolejasi? ”The Rocky Horror Showssa olen syksyllä Rocky Horror.”
Kiinnostaisiko
sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa jotain? ”Kiinnostaa
kyllä, mutta haluaisin ohjata vasta sitten joskus nelikymppisten
jälkeen, sitten kun mulla on tarpeeksi elämänkokemusta ja
kokemusta tältä alalta. Musta tuntuu siltä, että voisin nyt jo
ohjata jotain, mutta mä haluun vielä elää tätä elämää eteen
päin. Ohjaajalla pitäisi olla mahdollisimman paljon näkemystä
elämästä ja mä olen mielestäni vielä liian nuori ohjaajaksi.
Mihinkään ei ole kiire! Kaikilla tuntuu olevan kiire tällä
alalla, pitäisi päästä nuorena tekemään jo kaikkea. Mä en
ymmärrä sitä, että jos sun on tarkoitus tehdä tätä elääksesi,
niin kyllä sitä varmaan kerkee siinä 40 vuodessa tekemään kaiken
minkä jaksaa ja haluaa!”
Onko
sinulla jotain mottoa? ”Älä pelkää.”
Mikä
supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Just katottiin yksi leffa
(Watchmen), jossa mies (Comedian) kertoi sellaisen tarinan, että
”Mies menee psykiatrille kertomaan, kuinka masentavaa elämä on ja
hän ei löydä mitään iloa tästä maailmasta. Psykiatri sanoo
sitten, että kaupunkiin on juuri saapunut sellainen viihdyttäjä,
että mene katsomaan häntä niin tulet varmasti paremmalle tuulelle.
Sit se mies sanoo, että ”Tohtori, minä olen se viihdyttäjä!”
Kun näin tuon leffan, mä aattelin heti että tuo mä haluaisin
olla. Mä en oo mitenkään masentunut ihminen, mutta mä tykkään
tuollaisesta meiningistä. Turha valehdella itelleen!”
Jos
voisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Varmaan aika
samalla tavalla kuin nyt. Mä luulen, että mä oon aika miehekkäästi
feminiininen. Ehkä mun ei tarttis olla niin vahva läheisten takia.
Antaisin muiden palvella mua hetken aikaa ja olisin prinsessa.”
Mitä
ottaisit mukaan talviunille, jos jokaisella olisi oma talvipesä?
”Mexicana-tonnikalapurkkeja ja vichyä.”
Jos
voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn
ajanjaksoon tai hetkeen, minne matkaisit? ”Menisin johonkin
keskiajalle vaan tsiigailemaan sitä meininkiä, jos saisin
tosiaankin vaan olla siellä eikä tarvitsisi jäädä sinne
asumaan.”
Bernard
Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä
sanasta pidät eniten? - Toivo
Mistä
sanasta pidät vähiten? - Viha
Mikä
sytyttää sinut? - Nainen
Mikä
sammuttaa intohimosi? - Kahlitseminen
Suosikkikirosanasi?
- Perkele
Mitä
ääntä rakastat? - Viskinpolttamaa ääntä
Mitä
ääntä inhoat? - Joku liian tuotettu ääni, artisti
Mitä
muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Hornet-lentäjä
Missä
ammatissa et haluaisi olla? - Raksalla
Jos
Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut
Taivaan porteille? - Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).