Myrskyluodon Maija / Rovaniemen Teatteri

Myrskyluodon Maija / Rovaniemen Teatteri, Lappia-talo, Tieva-näyttämö

Yhteistyössä Rovaniemen Teatteri ja Tanssiteatteri Rimpparemmi

Ensi-ilta 10.2. 2018, kesto noin 2h 50min (väliaikoineen)

Alkuperäisteksti Anni Blomqvist
Musikaalikäsikirjoitus Jussi Helminen
Sävellys Matti Puurtinen
Ohjaus Seppo Välinen
Kapellimestari ja musiikin sovitus Minna Siitonen
Koreografia Matti Paloniemi
Lavastus Pentti Uimonen
Pukusuunnittelu Paula Varis
Valo-ja projisointisuunnittelu Miksa Koponen
Äänisuunnittelu Antti Lindholm
Naamioinnin suunnittelu ja peruukit Kaisa Mylläri
Orkesterin miksaus ja saliääni Taito Kantomaa

Rooleissa : Pirjo Leppänen, Kirsi Kärnä, Eero Ojala, Markku Köngäs, Helka Periaho, Onerva Kärkkäinen, Outi Nevanlinna, Markku Lukka, Marko Syysmaa, Jussi Jokinen, Paula Miettinen, Jonne Kaaretkoski, Anni Pilhjärta, Helmi Järvensivu, Lauri Pelkonen, Atte Herd, Laura Kallas, Nea Heikkilä/Vilma Päiveröinen, Mila Tossavainen/Iris Blanco Sequeiros, Karri Kallas/Niilo Angervo, Niila Kaukua/Samuel Heino ja Tuure Paksuniemi sekä Lapin urheiluopiston tanssiopiskelijat Tatu Aspelund, Vanessa Bagge, Saija Kotokorpi, Heli Lassila, Inka Leinonen, Riikka Manninen, Miina Mustonen, Eeva Rohiola, Veera Syvävirta ja Nea Waismaa

Maijan ja Jannen hääpotretti 

 Moni varmaan ihmettelee, minne Teatterikärpänen on hävinnyt, kun juttuja ei enää ilmesty samanlaiseen tahtiin kuin ennen... Ei täältä mihinkään ole kadottu, on tullut tehtyä vaan hiukkasen pitempi matka (ei tosin lentäen) ja sitä ennen talviloman kunniaksi maattu sängynpohjalla muutama päivä (jonka aikana jouduin perumaan kolme lyhyempää teatterireissua).

 Olen usein uhonnut, että nytpä lähden Ouluun/Kajaaniin/Vaasaan/Joensuuhun teatteriin tuosta noin pikavisiitille ihan vaan katsomaan jotain tiettyä juttua tai pikemminkin tiettyä henkilöä. Ajatuksen tasolle ovat uhoamiset kuitenkin kerta toisensa jälkeen jääneet, mutta sitten iski jo kesällä tajuntaani eräskin herra Eero Ojala selittämättömine lavakarismoineen ja se oli kirjaimellisesti menoa sitten - junalla. Rovaniemelle! Nyt jos koskaan. Talviloma napsahti sopivasti maaliskuulle ja ennen kuin koko loma-ajankohtaa oli edes virallistettu, oli minulla varattuna hotellihuone legendaarisesta Pohjanhovista ja junaliput ostettuna kahdelle henkilölle (isäntä halusi tietysti lähteä mukaan, eihän minua nyt niin kauas sovi päästää yksikseni) meno-paluuna. Ja tietysti yöjunalla, ja tietysti istumapaikoilla. Kuningasidea kerrassaan!

 Kuten arvata saattaa, meikäläinen ei nukkunut silmällistäkään ei meno- eikä paluumatkalla ja kovasta flunssasta toipilaana ei matkanteko muutenkaan ollut herkkua. Perjantaiaamuna olimme perillä kohteessa klo 11 pintaan, missään ei näkynyt torvisoittokuntaa, ei punaista mattoa eikä liioin kaupunginjohtajaa toivottamassa Teatterikärpästä tervetulleeksi pohjoiseen! Hiukan oli pettynyt olo ja saattoi siinä univajeellakin olla osuutta asiassa. Hornetin ylilento vähän kevensi tunnelmaa taapertaessamme kohti hotellia, se tuntui tosin jo vähän liioittelulta...

Kohteeseen on saavuttu...

 Myrskyluodon Maija Matti Puurtisen sävelillä on tullut nähtyä muutama vuosi sitten Jyväskylän Kaupunginteatterissa ja viime syksynä näin Helsingin Kaupunginteatterissa Lasse Mårtensonin säveliin perustuvan teoksen. Liikaa en ole siis tähän aiheeseen perehtynyt ja olin jo tehnyt päätökseni tämän reissun toteutumisesta ennen kuin edes tiesin mitä keväällä olisi luvassa Rovaniemen Teatterissa - täältä etelästä käsin en ole ihan jaksanut perehtyä ohjelmistoihin, kun pitkien välimatkojen vuoksi jäisi näkemättä kuitenkin. No, kevään ensi-illaksi paljastui sitten "Myrskyluodon Maija" ja kieltämättä ensimmäinen ajatukseni oli vähän pettynyt "no niin...". Toinen ajatukseni olikin jo uteliaampi "No niin!" ja sittenhän sitä jo alettiin viritellä aamukampaa reissua varten.

Lappia-talo (c) kuva Rovaniemen Teatterin sivuilta 

 ... ja sen kerran kun Hämeenlinnasta lähdetään Rovaniemelle teatterivisiitille, silloin järjestetään hiukan extraa. Saavuimme Lappia-talolle (Alvar Aallon suunnittelema muuten) jo paria tuntia ennen illan esityksen alkamista, koska TA-DAA minulle ja seuralaiselleni oli sovittu pienimuotoinen kulissikierros ympäri taloa. Jo lipunmyynnissä jäimme suustamme kiinni kunnolla heti kättelyssä ja siinä olisimme varmaan tunnin saaneet aikaamme kulumaan sujuvasti. Kierroksen oppaanamme toimi teatterin myyntipäällikkö Maria Mänty, ja kävimme tutkailemassa kaikkia kolmea erikokoista ja -tyylistä näyttämöä (joiden nimet ovat suurimmasta pienimpään Tieva, Kero ja Saivo). Minulle tuli yllätyksenä se, että kaikkia näitä tiloja käytetään ahkerasti myös muussa kuin teatteritoiminnassa - niin hoituvat isommat kokoukset kuin intiimit juhlatkin tarpeen mukaan. Isäntä innostui lausumaan pätkän Hamlet-monologista suurella näyttämöllä ja hiukan myöhemmin hänellä meni totaalisesti pasmat sekaisin, kun käytävällä tuli vastaan suuresti ihailemansa näyttelijä Pirjo Leppänen - ja pääsi vielä juttusille ja halaamaankin. Tästä kohtaamisesta toivuttuamme piipahdimme myös puvustamossa, lavastamossa ja "tarpeistonhoitajan pyhimmässä" sekä tutkailimme pukuhuoneita ja näyttelijälämpiöitä. Ilahduin siitä, että oikeastaan kenenkään ei tarvitse tuhertaa pimeässä, vaan ulkoatulevan valon määrä oli melkoinen, ja tilat olivat muutenkin ainakin minun silmiini varsin asianmukaiset ja tilavat. Kokeilin piruuttani yhtä afroperuukkiakin tulevasta lastennäytelmästä "Pate aarresaarella". Tunti siinä hurahti että heilahti ja oli kyllä mukavaa ja antoisaa päästä ihan privaattikierrokselle. Kiitos kovasti Maria kun jaksoit meitä kierrättää! Kivasti jäi vielä aikaa istahtaa kahvion puolelle ennen illan esitystä. Pulla maistuu aina, tosin ensin otin porkkanaleivoksen...

 Ja nyt päästään itse asiaan (olinkin jo vähän huolissani aiemmissa kirjoituksissani, että yllättäen olen oppinut tiivistämisen taidon, mutta vanha tuttu jaarittelija on nostanut päätään, onneksi ja valitettavasti). Maija (Kirsi Kärnä) se viettää huoletonta nuoruutta ja juhannusta, mielitietty Magnuksen (Jonne Kaaretkoski) kanssa on hupaisaa harrastaa vähän sokkoleikkejä ja vielä ei ole huolta huomisesta, koskapa avioliiton satamaan takuulla purjehtisi ensimmäisenä vanhempi sisko Fia (Onerva Kärkkäinen). Mukava musiikin poljento saa nuorison pyörittämään toinen toisiaan, helmat ja letit heiluvat ja meikälikka teputtaa jalalla tahtia lattiaan. Eipä aikaakaan kun sana kiirii, että Maijan kotiin on saapumassa kosioretkelle vanhempi herra Erker (Markku Lukka) kera poikansa Jannen (Eero Ojala). Nytkö Fiaa sitten viedään? Janne ponkaisee tuolilta ylös kuin vieteri ja sehän on selvä, että Maijaan tässä on silmät isketty. Nuori nainen on kauhuissaan, hänhän on menossa Magnukselle eikä millekään tuntemattomalle häiskälle ja muutenkin aviohommat pelottaa ja hirvittää. Niin nuorikin vielä! Päätös on kuitenkin tehty ja siinä ei mikään auta. Yksi suosikkihetkistäni oli se, miten Janne ja Maija astelivat vihille ja Maija yrittää useampaan otteeseen riuhtaista itseään käsikynkästä irti, mutta ilmeenkään värähtämättä Janne nykäisee tulevan vaimonsa takaisin vierelleen varmoin ottein ja askel vakaana ja suoraselkäisenä eteen päin, katse kohti yhteistä tulevaisuutta. Maijaa jo vähän hymyilyttää kun valssin pyörteisiin taipuvat, ja luulisi jo siinä silmien avautuvan, että kas tässähän on varsin oivallista aviomiesmatskua pyörittäjänä ja kukas se Magnus nyt sitten mahtoi ollakaan. Yhdessä sitten veneillään Myrskyluodolle ja niin yhteisen elämän rakennus saa kirjaimellisesti alkaa. Itsekin eläydyin pesänrakennuspuuhiin siihen malliin, että Jannen kysäistessä vaimoltaan, että "oletkos jo oppinut tykkäämään minusta?" melkein avasin jo suuni vastatakseni "kyllä, enhän minä tässä katsomossa muuten istuisi!"- ainakin nyökkäsin itsekseni. Kaikkea sitä.

Vanhempi Maija, nuorempi Maija ja Janne 

 Näyttämöllähän taisi koko ajan olla myös vanhempi Maija (Pirjo Leppänen), joka sivusta heitteli välillä omia huomioitaan ja kommenttejaan. Välillä sitä olisi toivonut itsekin, että oma viisaampi/asioista tietäväisempi versio kulkisi siinä rinnalla sanomassa, että kyllä me tästäkin selvitään, älä sinä huoli. Perheen kasvaessa ilonaiheet lisääntyvät mutta niin myös huolen määrä, kun ikkunasta katsellessa aallot iskevät rantakiviin ja tulevatko kaikki lapset leikeistään kotiin ja missä se Jannekin viipyy. Högbergille on noustava tämän tästä (ja aina huomaamattani odotin, että juuri tässä kohtaa lähtee Mårtensonin sävelet soimaan) ja otsa on täynnä huoliryppyjä, vaan Janne se ojentaa kätensä, katsoo ja koskettaa lempeästi ja taas sitä jaksaa, yhdessä tätä kaikkea. Ah. Ja "Myrskyluodon Maijan rakkauslaulu" soi haikeansuloisesti. Lempparikappaleeni tästä.

 Tokihan tarvitaan jyhkeä-äänistä pastoria, keekoilevaa ruustinaa laahuksineen, nyrpeää äitiä ja suutari-Olleakin tuomaan vähän huumoria joukkoon, ettei mene liian murheelliseksi, kun tästähän nyt ei ilman surullisia kohtauksia selvitä. Kuvaelmaa puna-asuisista tyypeistä en ihan sulattanut, missä lie Högbergillä ajatukseni siinä vaiheessa liihottelivat vai joko huuteli väliaikapulla. Ihmettelin myös sitä, että missään ei näkynyt silakoita, kun etenkin HKT:n versiossa niitä vilisi silmissä muutamassakin kohtauksessa. Ja lokkeja. Ehkä lokki oli liidellyt jo etukäteen Pieksämäelle (Eero Ojalan ja Ella Mettäsen esitys kun vieraili siellä viikonloppuna).

 Lavastus ei mitään suurempaa wau-efektiä tarjonnut (toisaalta, jos on karua luontoa luvassa, mitä sitä oikein odottaa?), ja bändihän veivasi sujuvasti siellä taustan kalliolla projisointien edessä. Kekseliäästi syntyi Maijan ja Jannen yhteinen koti, saattaisi olla noilla kädentaidoilla Jannelle ollut pesti myös nikkarihommissa jossain Strömsö-henkisessä lifestyle-ohjelmassa jo aikaa ennen Strömsötä. "Ja tänään valmistamme kirnun".

 Olihan tämä nyt varsin lämminhenkinen ja suurella sydämellä tehty Myrskyluodon Maija. Muistelen lämmöllä lyhdyt käsissä täriseviä tummapukuisia hahmoja, helmoissa kirmailevia kirkassilmäisiä lapsia, Maijan raikasta olemusta ja lauluääntä, Jannen rakastavia katseita, "Heinillä härkien kaukalon"-säveliä jouluna. Rakkautta niin myötä - kuin vastatuulessakin. Toivoa, joka säilyy menetyksistä huolimatta. Katsetta kohti tulevaa.

Esityskuvat (c) Kaisa Sirén

(Näin esityksen vapaalipulla, suurkiitos Rovaniemen Teatteri! Oli suuri ilo ja kunnia vierailla!)

                                                                         ***

 Eihän tämä visiitti pelkkään teatterireissuun jäänyt. Melkein pääsin todistamaan Rovaniemen keskustassa porosprinttikisoja (harmillisesti esitys oli juuri samaan aikaan), mutta näin hotellihuoneen ikkunasta sentään muutamia poroja ja seuraavana päivänähän satuimme keskelle moottorikelkkakisoja! Olipahan pärinää! Kävimme myös visiteeraamassa Arktikum-museossa, jossa katselin suurella mielenkiinnolla Vuoden luontokuvia ja vietin hupaisia hetkiä "Kuumaa kyytiä - Hot stuff"-näyttelyssä, joka käsitteli arktista pariutumista ja parittelua. Siinä vaiheessa oli poistuttava paikalta, kun turistiryhmä yritti kilvan lausua oikeaoppisesti verbiä "kuksia", ei enää pokka pitänyt. Suhautimme myös Joulupukin Pajakylään komiasti taksilla ja kävin kertomassa terveiset Hämeenlinnasta Joulupukille. Myös Rovaniemen yöelämässä tuli nopeasti pyörähdettyä ja tietysti Lordi-aukiolla! Ja Pohjanhovissa kävimme syömässä poronkäristykset. Sangen onnistunut visiitti siis, univajeesta ja puolikuntoisuudesta huolimatta.

Itse nappasin kuvan