Fiftarin läpimeno - raportti

 Toukokuun toisella viikolla minulle ja muutamalle muullekin tarjoutui tilaisuus päästä seuraamaan Fiftarin läpimenoa Ahveniston yläasteelle, samaan paikkaan, jossa harjoituksetkin ovat olleet pariin otteeseen viikottain. Kiiruhdin paikalle suoraan töistä ja saavuin juuri ennen h-hetkeä, ehdin vaihtamaan muutaman henkilön kanssa pari sanaakin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua (vai pitäisikö sanoa suuren kulttuurijuhlan?) ja pientä jännitystä, olihan paikalla ensimmäistä kertaa ”oikeaa” yleisöä ja läpimeno on aina läpimeno, siinä on oma tunnelmansa aina.

Ensimmäistä kertaa näin porukan roolivaatteissaan! Hyvältä näyttää. Tähän vielä sitten kunnon kampaukset ja meikit, niin kyllä lähtee!

Parin tunnin kuluttua suurin jännitys oli ohi. Läpimeno sujui kohtuullisen hyvin ja pidin paljon näkemästäni. Muiden katsojien kommentit olivat myös hyvin positiivisia. Tanssit ovat mainioita, musiikki ja laulut suorastaan loistavia. Tarinassa on potkua, se on tullut todettua jo aiemminkin. Tarina naurattaa ja liikuttaa juuri sopivassa suhteessa. Ja tässä porukassa on potkua, jestas!

Seuraavaksi väki siirtyy Hämeenlinnan teatterin päänäyttämölle ja mukaan saadaan valot, äänet ja lavasteet. Ja bändi! Ensi-iltaan ei ole enää kahta viikkoakaan... Jännitys tiivistyy!

Ennen ensi-iltaa tulossa vielä muutama tekijähaastattelu : ”Raunon” roolissa oleva Matvei Ojansuu, ”Tapio” Riku Laine, ”Aliisa” Minna Helkiö ja säveltäjä-kapellimestari Osku Paappanen.

Täytyy myöntää, että minuakin vähän jännittää tämän porukan puolesta, positiivisella tavalla. Mitä ovia tämä projekti kaikenkaikkiaan voikaan aukaista? Kiehtova ajatus.