Ensi-ilta 24.11. 2015, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)
Teksti Anton Tsehov
Suomennos Martti Anhava
Ohjaus Henri Tuulasjärvi
Sovitus ja näyttämöllinen konsepti Henri Tuulasjärvi, Ella Mettänen ja Eero Ojala
Puvustus Minna Harjuniemi
Rooleissa : Ella Mettänen ja Eero Ojala
Minulla on ollut Tsehovin Lokin suhteen enemmän tai vähemmän huonoa tuuria matkassani. Tampereen Teatterissa muutama vuosi sitten nähty Lokki ehti liihottaa ohjelmistosta pois ennen kuin ehdin aktivoitua. Toiveikkain mielin suuntasimme pari vuotta sitten Espoon Kaupunginteatteriin katsomaan Red Nose Companyn versiota. Ei sekään reissu mennyt ihan putkeen. Olimme lähteneet kotoa hyvissä ajoin liikkeelle, mutta ratkaisevalla hetkellä kuski kääntyi väärästä liittymästä, ajelimme täysin eri suuntaan minne piti, navigaattorikin sekosi eikä kuski suostunut ottamaan minulta minkäänlaisia ohjeita vastaan. Loppupeleissä olimme Louhisalin pihalla paria minuuttia ennen esityksen alkua, ja siinä vaiheessa toinen lähti vielä etsimään parkkipaikkaa. Minä juoksin lippukassalle ja selvisi, että pääsemme kyllä vielä sisään, mutta "muiluttamalla" yläovesta tietyn kohtauksen jälkeen. Huvittavaa oli se (vaikka sillä hetkellä ei kauheasti naurattanutkaan), että pääsimme katsomoon tismalleen samalla hetkellä, kun näyttämöllä huudettiin "Portaista kuuluu askelia!" Koko ensimmäinen puoliaika meni sitten katsellessa otsasuonet kiukusta sykkien näytelmää, jonka lähtötilanteesta ja roolihenkilöistä ei ollut mitään käryä. En ollut tutustunut Lokkiin aiemmin, pienestä alustuksesta ei olisi ollut haittaa. Väliajan jälkeen hengitys oli laantunut normaaliksi ja pääsin jotenkuten kärryille tapahtumista, mutta tämä teatterikokemus jäi ymmärrettävistä syistä turhan vajaaksi noin kokonaisuutena. Jälkikäteen on tälle Lokki-reissulle kyllä sitten naurettu ja navigaattorikin päivitetty.
Ella Mettänen ja Eero Ojala (c) Henri Tuulasjärvi |
Viime syksynä tämä "Lokki kahdelle näyttelijälle" vieraili useamman esityksen verran Teatteri Jurkassa, yhdessä lemppariteattereistani. Minulla oli tietysti varaus ja toiveikas oli jälleen mieleni, mutta sitten töissä joku sairastui ja jouduin edellisenä päivänä perumaan reissuni. Millainen epäonni minua tuntuu seuraavan! Kyllä harmitti, varsinkin kun luin bloggaajakollegoideni ylistäviä kirjoituksia esityksestä. Loput esitykset olivat loppuunmyytyjä, tietenkin. Minua juuri tässä esityksessä kiinnosti erityisesti se, miten runsas henkilögalleria tuotaisiin vain kahden näyttelijän voimin esiin. Ella Mettäsen olin nähnyt ensimmäisen kerran lavalla Nätyn "Näkijä/Tekijä"-jutussa vuonna 2012, vaikuttunut jo silloin ja myöhemmin usempaan otteeseen eri paikoissa, Eero Ojala sen sijaan oli minulle täysi kysymysmerkki. No, tässä vaiheessa voin todeta, että kysymysmerkki on muuttunut huutomerkiksi ja jos olisin nähnyt tämän jo vuosi sitten, olisi pihkaantuminen miehen meininkiin tapahtunut puoli vuotta aikaisemmin ja olisin kesällä viettänyt enemmänkin aikaa Suomenlinnan kesäteatterin veljeskartaan seurassa vaikka väkisin.
Onnekseni tämän Lokin lento on jatkunut jo vuodesta 2015 ja jatkuu edelleen, ja niin minulle aukesi jälleen kerran mahdollisuus, tällä kertaa Tampereella Kulttuuriravintola Kivessä. Eipä alkanut sekään reissu hyvin, bussi oli jo valmiiksi puoli tuntia myöhässä ja myöhästyin siten eräästä tapaamisesta samaisen puoli tuntia. Parisen tuntia tuli istuttua kahvilan terassilla hämärtyvässä ja salakavalasti viilentyvässä illassa, aika hurahti ja vilusta täristen riensin Kiveen, jossa oli onneksi lämpöinen vastaanotto. Väkeä oli paikalla jo paljon ja eturivin paikkoja olisi ollut runsaasti tarjolla. Minä vähän karsastan eturiviä (paitsi Jurkassa), joten en mennyt paraatipaikalle vaan vähän kauemmas istumaan. Jälkikäteen jäi sitten vähän harmittamaan, sillä kaikki nämä Linnean mainitsemat paljaiden varpaiden kipristelyt jäivät näkemättä, ja olisi saattanut käydä niinkin, että kirjailija Trigorinin pitelemätön, itsetietoinen karisma olisi tehnyt olon jotensakin vaivaantuneeksi ja saanut punastumaan...
Usein olen hehkuttanut näyttäviä lavasteita ja valoja, mutta kyllä minä olen pienten ratkaisujen ystävä enemmänkin. Näyttelijät luovat tunnelman, hyppysellinen teatterin taikaa - ja minä uskon kaiken. Olen siinä mielessä "helppo". Nyt lavalla on vain rantamaisemataulu, pari tuolia ja pieni patsas. Katossa roikkuu jotain. Luulin sitä ensin lokinraadoksi, mutta se olikin flyygelinmuotoinen pilvi. Tietysti!
Muuta ei sitten tarvitakaan, paitsi mustiinpukeutuneet näyttelijät ja tarina, josta on karsittu rönsyt ja muutamat hahmot pois. Näyttämöllä nähdään seitsemän eri hahmoa, joiksi Mettänen ja Ojala sulavasti muuntautuvat tuosta noin. Käsien asento, puhetyyli, ryhti, nenän kipristely (se tarttui, itsekin huomasin tekeväni samanlaista liikettä), askellus, katseet... siinä muutama oivallinen tehokeino. Yleisö hykertelee ja hyrisee tyytyväisenä, onhan tämä aika koomista mutta niin traagistakin. Lämpöisestä tunnelmasta huolimatta huomaan välillä taas hytiseväni, kun rakkaudentunnustukset ja toiveikkaat katseet eivät löydä kohdettaan, ja miten julmasti ja eri tavoin voi toisen hauraat unelmat polkea maahan, lokin lailla. "Ihmiset ovat jotenkin niin vauhkoja tänään!" No vähemmästäkin! Kaikki hahmot ovat varsin rakastettavia luomuksia, mutta suosikeikseni nousivat ujona kiemurteleva neitokainen Nina (Ella Mettänen) sekä jo mainittu kirjailija Trigorin (Eero Ojala), joka kyllä tiesi mistä naruista vedellä saadakseen kaikki yleisöä myöten pauloihinsa.
Lopussa suunnaton lämpö valtasi minut jälleen, kun valot sammuivat ja jäljelle jäi vain kynttilöiden hehku pöydissä. Moni näkemäni esitys tulee ja menee, muttei jätä muistijälkeä. Tämä sen sijaan jäi takuulla kutkuttelemaan ja poreilemaan mieleen pitkäksi aikaa. Hieno tunnelma. Tuli varsin etuoikeutettu olo. Minä olin yksi niistä onnekkaista, jotka tällä kerralla onnistuivat näkemään juuri tämän esityksen. Ei ihme, että esitys on aiheuttanut ihastunutta huokailua missä tahansa on vieraillutkin. Onhan tämä nyt ainutlaatuinen versio Lokista (muuta en itse asiassa enää kaipaakaan) ja molemmat näyttelijät niiiin älyttömän lahjakkaita ja muuntautuvaisia. Ah! Olen täysin myyty. Huomaa kyllä, että Ella ja Eero ovat tehneet tätä pitkään yhdessä - luottamus ja kemia toimii saumattomasti.
Jos mielit nähdä Lokin, Kulttuuriravintola Kiveen napsahti kaksi lisänäytöstä loka-marraskuun vaihteeseen. Kannattaa kuitenkin toimia nopeasti. Lokakuun alussa esitys vierailee Malmitalossa Helsingissä ja lisäksi lyhyempänä versiona (50min kesto neljällä hahmolla) eri palvelutaloissa Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön kautta.
Jos taas mielit nähdä Ellaa ja Eeroa lisää, löytyy siihenkin ratkaisu. Tällä hetkellä Ellaa voi nähdä Tampereen Teatterissa näytelmissä Katoava maa sekä Huojuva talo, ja keväällä näytelmässä 1918 Teatteri taistelussa. Eero puolestaan vetää vauva-ja taaperoteatteria Espoossa WeeGeessä, ja loppuvuodesta musikaalia "hiukan" pohjoisemmassa. Joutuuko sitä meikäläinen Rovaniemelle asti lähtemään...?
(Näin esityksen pressilipulla, kiitos Tampereen Teatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).