(Mainos / ilmainen pressilippu saatu Tampereen Työväen Teatterista)
Että olinkin onnistunut hamstraamaan mielenkiintoisia menoja putkeen samalle, äärimmäisen vesisateiselle marraskuiselle viikolle... Oltiin vasta perjantaissa, viikon neljäs teatteriaiheinen riento ja toista päivää peräkkäin Tampereelle. Mutta minkäs teet, Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa pyörii Työviksen ja Teatteri Siperian yhteistuotantona syntynyt Poika ullakolla, poika kellarissa, joka perustuu Salla Simukan samannimiseen romaaniin. Olen kyllä lukenut Simukan kirjoittamia kirjoja aika monta, mutta juuri tämä teos on minulla vielä lukulistalla. Siinäkin mielessä oli mukava mennä katsomaan, avoimin mielin ja vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Miksi sitten valitsin juuri tietyn perjantain katsomispäiväkseni? Ennen esitystä Kellariteatterin yleisölämpiössä Väliaikapaloja-podcastin Inna Tähkänen ja Ida Riikonen haastattelivat kirjailija Simukkaa ja näyttelijä Tuukka Huttusta kirjan ja esityksen tiimoilta. Oikein kiintoisa oli haastattelutuokio ja vähän jo sain ennakkomaistiaisia siitä, että mitä kohta tulisin näkemään ja kokemaan. Jäi varsin mukava ja odottavainen olo.
![]() |
| Tuukka Huttunen |
Salla Simukan kirjoittama ja JP Ahosen kuvittama alkuperäisromaani oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana pari vuotta sitten 2024. Kirjoissa ja teatterissa on hienoa se, että eri-ikäiset ihmiset voivat tarttua samaan teokseen, tehdä omia tulkintojaan ja kokoontua saman asian äärelle yhdessä katsomaan ja kokemaan. Siellä minäkin istuin sujuvasti pienten lapsosten ja huoltajiensa keskellä, ja näissä lastenteatteriesityksissä nautin kovasti siitä jännittyneestä pulinasta, joka salissa raikaa ennen esityksen alkua. Moni saattaa olla elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa, ai että!
Muuttolaatikoita kanniskellaan. 10-vuotias Alexis (Tuukka Huttunen) on muuttanut uuteen kotiin. Äiti (Marika Heiskanen) suunnittelee heti leipomon perustamista alakertaan, unitutkijana toimivaa isää emme pääse kohtaamaan, hän puuhailee omiaan reissuillaan ja työhuoneessaan. Alexis on koulukiusattu ja yksinäisen ja aran oloinen, viihtyy mielellään omissa oloissaan ullakolla sijaitsevassa huoneessaan. Sänkyynsä uinahdettuaan alkaa tapahtua outoja... Mielettömän kaunis melodia soi, jossain toisaalla yksinäinen myös 10-vuotias Max (myös Tuukka Huttunen keltaisessa pipossa) asustelee kellarissa sinitukkaisen ja sinerkasvejaan hoitelevan äitinsä (Eriikka Väliahde) kanssa. Hyvän haltijattaren kaltainen hahmo (Kristiina Hakovirta) valoa hohtavassa hienossa asussaan laulaa tuttua melodiaa, jossa kerrotaan risteävistä X-kirjaimista ja kellonajoista. Mieleeni nousee jokin lapsena katsomani jännä ja mystinen sarja, jossa joka jaksossa tarjoillaan hiukan enemmän vihjeitä ja selvittääkseen salaisuuden tai mysteerin on odotettava seuraavaan viikkoon ja jaksoon, eikä millään malttaisi odottaa. Kirjoissa taas on se hyvä/huono puoli, että kaiken voi ahmaista yhdellä kertaa, kun janoaa tietää lisää ja enemmän. Kirjoissa voi myös aina palata aiemmin lukemansa pariin, jos tipahtaa kärryiltä. Teatterissa taas pidellään laidoista kiinni ja antaa mennä, takaisin ei voi kelata, jos herää "Heetkinen"-tyylinen ajatus.
![]() |
| Kristiina Hakovirta, Tuukka Huttunen ja Eriikka Väliahde |
Joka tapauksessa samassa talossa asuu kaksi poikaa, Alexis ylhäällä ja Max alhaalla. Samassa talossa, mutta kuitenkin eri. Samaan aikaan samassa tilassa on aivan toisenlainen maailma, jossa on kuitenkin paljon samaa. Poikain maailmat kohtaavat, ja pojat ystävystyvät, mikäs sen parempaa. Portti toiseen maailmaan on avoinna tiettyyn kellonaikaan. Miksi vain harvat ja valitut kuulevat kauniin melodian ja pääsevät pomppimaan maailmasta toiseen? Joku tarkoitushan tällä kaikella täytyy olla. X siellä ja X täällä. Joku suurempi tarkoitus. Sitähän minä en paljasta, se täytyy katsojan, kokijan ja lukijan itsensä selvittää. Itselläni jäi mietintämyssyyn aika paljonkin, mutta se on pelkästään hyvä asia. En saanut vielä kaikkea tyyliin "tämä oli nyt tässä kaikki". On otettava selvää tarkemmin ja luettava eräs kirja...
Itse toteutushan on mitä kaunein. Unenkaltainen, mielikuvitusta ruokkiva. Värit, musiikki, tunnelma. Välillä mietin, että onko mielikuvituksen tuotetta pojilla/pojalla koko homma. Katsomosta kuului ihastunut "Oooooooooh" kun toinen maailma yllättäen tuli näkyviin. Teatterin taikaa nerokkaan yksinkertaisin keinoin valoin ja varjoin. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Tuukka Huttuselta onnistuisi kahden 10-vuotiaan pojan nahkoihin asettuminen. Olen nähnyt Tuukan joskus esittävän kolmeakin hahmoa uskottavasti - ja lähes samanaikaisesti! Kaikkihan on mahdollista teatterissa, kun uskoo näkemäänsä.
![]() |
| Marika Heiskanen |
Kyllä kutkuttelee ajatus siitä, että mitäpä jos tässäkin talossa, missä tätä nyt kirjoitan, olisi jossain salainen portti toiseen maailmaan ja sieltä joku huhuilisi minua tiettyyn kellonaikaan öisin. Saattaapa huhuillakin, sen verran levotonta menoa unimaailmassani paikoin on. Mutta että jossain tässä ihan lähellä ja silti kaukana asustelisi toinen samanmoinen, melkein samanniminen tyyppi, ja mitä sitten tapahtuisikaan, jos joskus sattuisimme kohtaamaan.
Usein teatteriesityksessä kaikki tarjoillaan suoraan käteen ja nautitaan pureksimatta. Maku on jees, mutta unohtuu nopeasti. Parasta on silloin, jos kaikkea ei selitetäkään auki ja asioita jää miettimään. Jää vähän niin kuin vaivaamaan, silloin kaikki muhii mielessä kauemmin. Nyt minulle kävi näin, ja se on hyvä! Ja hei, ehkä jossain Työviksen alla olevan salaperäisen rakennuksen seinien sisällä Ullakkoteatterissa esitetään tätä samaa näytelmää!
Esitys on katsottavissa 6.2. 2027 asti. Lisäinfoa tämän linkin kautta.
~
POIKA ULLAKOLLA, POIKA KELLARISSA / Tampereen Työväen Teatteri
TTT:n ja Teatteri Siperian yhteistuotanto
Kantaesitys 22.10. 2026 TTT:n Kellariteatterissa, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)
Rooleissa : Tuukka Huttunen, Marika Heiskanen, Eriikka Väliahde ja Kristiina Hakovirta
Perustuu Salla Simukan samannimiseen romaaniin
Dramatisointi, ohjaus ja videosuunnittelu Miko Jaakkola, lavastus- ja pukusuunnittelu Marjaana Mutanen, valosuunnittelu TJ Mäkinen sekä musiikki ja äänisuunnittelu Kalle Nytorp
Esityskuvat (c) Kari Sunnari, TTT
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).