Kolme apinaa / Helsingin Kaupunginteatteri

Kolme apinaa / Helsingin Kaupunginteatterin Teatteristudio Pasila

Suomenkielinen kantaesitys 13.2. 2013, kesto noin 2h 10min väliaikoineen

Ohjaus Pentti Kotkaniemi

Rooleissa Jarkko Pajunen, Jouko Klemettilä, Oskari Katajisto, Miina Turunen, Emilia Sinisalo ja Inka Kallén

Taustaa : Ranskalaisen Laurent Baffien kirjoittama Kolme apinaa (Les Bonobos) sai kantaesityksensä Pariisissa Palais-Royal - teatterissa syyskuussa 2011. Tämä hulvaton komediahan kertoo siitä, että kolme kaverusta alkaa deittailemaan naisia oikein urakalla. Yksi miehistä perustaa alkuun deittisivuston, jonka kautta naisiin voisi tutustua paremmin; ilmassa kun on lievää kyllästymistä maksullisissa naisissa ravaamista kohtaan. Miksi maksaa seksistä, kun sitä voisi hyvässä lykyssä saada ilmaiseksikin? Idea on muuten loistava ja kolme naistakin rekisteröityy heti palveluun. Asiassa on vain yksi mutta... Yksi miehistä on sokea, yksi kuuro ja yksi mykkä. Näytelmän alkuperäinen nimi "Les Bonobos" viittaa sekä seksuaalisesti poikkeuksellisen aktiiviseen simpanssilajiin, että seksihulluun mieheen. Nimellä viitataan myös vanhaan japanilaiseen legendaan kolmesta viisaasta apinasta, jotka eivät näe pahaa, eivät kuule pahaa eivätkä puhu pahaa. Vanhemmillani on muuten sellainen pieni apinapatsas! No, miehet kehittelevät ovelan taktiikan, jolla luovia läpi hankalista tilanteista siten, että naiset eivät huomaa mitään. Käytetään korvanappia, videotekniikkaa huuliltalukuun ja ovelaa ranneketta, johon on tallennettu 12 käyttökelpoista lausetta. Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene ihan putkeen...

Alex, Dani ja Ben / kuva Tapio Vanhatalo, HKT

Plussaa : Alussa päästiin heti tuumasta toimeen, sillä suunnitelman kanssa ei turhia aikoja pähkäilty, vaan ovikello soi jo aika nopeaan. Homman virittelyyn ei siis kulutettu turhaa aikaa, vaan mentiin suoraan asiaan. Suoraan asiaan mentiin myös puheissa, sillä mitenkään hienovaraisesti ei kierrelty ja kaarreltu, vaan siitä puhe mistä puute ja paneminen oli tapetilla niin puheissa kuin eleissäkin. Joku takanani tuntui tästä kielenkäytöstä vähän närkästyvän, mutta minä en vähästä hätkähdä, joten eipä juuri haitannut. Kolmen miehen keskinäistä "juttelua" seuratessa välillä putosin kärryiltä, kun ei oikein tiennyt, että olisiko seurannut mykän Benin (Jouko Klemettilä) viittomia vai muiden kohkaamista. Heti en esimerkiksi kässännyt sitä, että kuuro Dani (Oskari Katajisto) luki puhetta huulilta myös. Miehillä oli heti alusta alkaen hyvä energia ja meininki, ja kukaan ei jäänyt missään vaiheessa paikoilleen ihmettelemään, vaan aina oli jotain pientä liikettä kehissä. Sokean Alexin (Jarkko Pajunen) ekat treffit olivat mainiot. Toiset antoivat siis korvanapin kautta ohjeita ja koordinaatteja, ja hiukan meni kättelyt ja skoolaukset "vähän sinne päin". Heti jäi mieleeni legendaarinen lause "Saisiko olla jotain juotavaa? Giniä, viskiä, vodkaa?", sillä sitä kyllä toistettiin useampaankin otteeseen. Miina Turunen oli huippu kenkäkauppias Léa, jolla biologinen kello tikitti pahemman kerran ja rakkaudenkaipuu oli valtava. Emilia Sinisalo oli ronski huumepoliisi Julie ja Inka Kallén viehättävä, mutta kovin varovainen Angélique. Miehistä ehdoton suosikkini oli Jouko Klemettilä, jonka kasvonilmeiden seuraaminen jo nauratti valmiiksi. Mykän miehen treffit meinasivat käräyttää naurusulakkeeni monta kertaa, en ole aikoihin nauranut niin paljon ja vaihteeksi tuntui, että katkeaa kohta joku verisuoni päästäkin. Se rannevekotin käyttökelpoisine lauseineen on kyllä huippu keksintö, kunhan muistaa painaa sitten oikeaa nappia oikeassa kohdassa. Lisähupia tarjosi sokean Alexin "hillitty valkoinen paita" ja tiskauspuuhat, kellojen tarkistus (taisi Oskarilla pettää pokka oikeasti kun huomasi, että kello olikin unohtunut ja nahkaranneke oli väärässä ajassa...) ja videokameran kanssa säätäminen. Loppupuolella tarjottiin vakavaakin pohdintaa toviksi, ja näin tällä hillittömällä farssilla oli ihan oikea sanomakin.

Inka Kallén ja Oskari Katajisto / kuva Tapio Vanhatalo, HKT

Miinusta : Saman vitsin toisto ei väliajan jälkeen jaksanut enää niin naurattaa, ja hiukan alkoi jopa ärsyttää esim. Julien äijämäinen meininki. Yhteistreffit menivät osittain aika sekavaksi ja jotenkin liian helposti miesten salaisuus selvisi.

Muuta : Ilahduttavan paljon oli miehiäkin katsomossa ja muutenkin tuntui tämä uppoavan yleisöön. Ja onhan se mukavaa huomata, miten hyvällä tuulella ihmiset poistuessaan olivat. Itselleni jäi päähän soimaan ne rannesysteemit lauseet ja äänenpainot. Pitäisikö viritellä joskus samanlainen ja vähän testata tuttuja? Tuli myös opittua pari viittomaa...

Kolme apinaa nauratti juuri sopivasti ja neljän tähden veroisesti **** .

Emilia Sinisalo, Miina Turunen ja Jouko Klemettilä / kuva Tapio Vanhatalo, HKT