Hämeenlinna / Q-teatteri

Hämeenlinna / Q-teatteri

Kantaesitys 12.9. 2013, kesto 2h 15min väliaikoineen

Ohjaus Jussi Nikkilä

Käsikirjoitus Juha Itkonen

Rooleissa : Hannu Kivioja, Pirjo Lonka, Eero Ritala, Elena Leeve/Saara Kotkaniemi 2.10. alkaen, Lotta Kaihua, Sanna-Kaisa Palo ja Tatu Sinisalo

Taustaa : Kirjailija Juha Itkonen on käsikirjoittanut näytelmän entisestä kotikaupungistaan. Näytelmässä helsinkiläinen tähtireportteri Paula Peltonen (Sanna-Kaisa Palo) saa toimeksiannon lähteä tekemään Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kunnon syväluotaavaa raporttia Hämeenlinnasta. Kaiken glamourin ja julkkishaastattelujen jälkeen tavallisten ihmisten kohtaaminen tavallisessa arjessa on kauhistus, ja viiltävää analyysiä pikkukaupungin elämästä syntyykin. Suurin osa suomalaisista kun asuu näissä hämeenlinnoissa...

Sanna-Kaisa Palo, Pirjo Lonka ja Lotta Kaihua / kuva Pate Pesonius, Q-teatteri

Plussaa : Roolihahmoissa riittää kirjoa heti alkuun. On Martti Tamminen (Hannu Kivioja), vankilasta vapautunut surumielinen mies, joka yrittää saada epätoivoisesti kontaktia entiseen vaimoonsa ja lapsiinsa. Asiat on aikoinaan sössitty pahemman kerran, ja nyt olisi anteeksipyynnön aika. Kukaan ei kuitenkaan kuuntele, ketään ei kiinnosta. "Lindroosin sotkut" painavat mieltä. Toivo on kuitenkin herännyt, lusimiset on lusittu ja metrilakubisnes kukoistaa nyt. On Martin ex-vaimo Päivi Paukku (Pirjo Lonka), päivittäistavarakaupan hevi-osaston vastaava. Päivi on ollut naistenlehden muuttumisleikissä mukana ja kokee olevansakin muuttunut ihminen ja valmis uuteen rakkauteen. Päivillä on kaksi tytärtä, joista nuorempi Santtu (Lotta Kaihua) on mennyt vapaaehtoisena armeijaan. Santtu on lahjakas, Santusta on vaikka mihin. Vanhempi tytär Kati (Elena Leeve) elää onnellista kotiäidin elämää. On siisti koti, kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa, on ihana aviomies Jani (Eero Ritala), joka on vieläpä lääkäri ammatiltaan. Kaikki on siis kaikilla hienosti, eletään tavallista onnellista arkea. Haaveita on, tuleva risteily siintää mielessä ja yhteinen reissu Rossoon. Kaiken keskelle saapuu tähtireportteri Peltonen, joka suoltaa tekstiä sanelukoneeseensa sellaisella vimmalla, ettei voi kuin ihmetellä. Rajuhkoa analysointia hän kaupungista tekee, yleisö naurahtelee visioille tuulipukukansasta suhaamassa ostoskärryjen kanssa jättimarketin loputtomilla käytävillä. Vai analysoiko hän sittenkin omia asenteitaan kanssaihmisiä kohtaan? Hissuksiin sieltä takaa alkaa paljastumaan kaikenlaista, ihan jokaiselta. Pettymyksiä niin rakkauteen, elämään, ihan kaikkeen, ennen kaikkea itseensä. Mitä jos pysähdyttäisiin joskus oikeasti ja kuunneltaisi, mitä toisella on sydämellään? Unohdettaisi asenteet, omat pettymykset, katkeruus. Annettaisi anteeksi, niin muille kuin itselleenkin. Tavallinen ihminen ja tavallinen elämä onkin jotain ihan muuta, kun pintaa vähän raapaistaan. Istuttaisi yhdessä vaikka siihen Rosson pöydän ääreen, kun vielä on mahdollista. Näyttelijäntyö on kauttaaltaan hienoa. Mieleeni jäi etenkin kivikasvoinen Lotta Kaihua sekä surullisen hahmon ritari Hannu Kivioja. Hänenkaltaisiaan näkee kaupungilla liikkuessaan päivittäin ja välillä mietinkin, että mikäköhän lienee hänenkin tarinansa. Tämä oli pieni suuri kaunis tarina.

Hannu Kivioja ja Lotta Kaihua / kuva Pate Pesonius, Q-teatteri

Miinusta : Hämeenlinnalainen kun olen, korvaan särähti parikin asiaa itse tekstistä. Huvitti oikein kun huomasin tuohtuvani sille, että eihän Alko ole Prismassa vaan Citymarketissa! Onhan kaupungissa muitakin ravintoloita kuin Rosso! (itse menisin kyllä Popinon pöydän ääreen) Lavastus oli jotenkin liian tummasävyinen, mutta toisaalta, millainen sen sitten olisi pitänyt olla?

Muuta : Yöbussilla kotiin Hämeenlinnaan matkatessani mielessä pyöri kaikenlaista. "Kaikki tulee lähemmäksi, kun näyttämö on pieni". Joskus pitää lähteä vähän kauemmas nähdäkseen lähelle. Näytelmä herätti paljon ajatuksia. Katselen ehkä jatkossa kanssaeläjiäni toisin silmin. Kuuntelen, heitän ennakkoasenteet romukoppaan. Käsiohjelmassa näkyi jopa entinen työpaikkani...

Kirjoittamista rakastava kaupantäti ja teatterikärpänen antaa Hämeenlinnalle neljä tähteä ****.