Antti
Kristian Hautamäki / Vankilamuseo, Hämeenlinnan Taiteiden yö 30.8.
2013
Ensi-ilta
Kainuun Runoviikoilla vuonna 2010, kesto 30min (ei väliaikaa)
Ohjaus
: Juha Hurme
Roolissa
: Tomi Alatalo
Taustaa
: Nälkäteatterin "Antti Kristian Hautamäki"-monologin
teksti perustuu kirjeenvaihtoon, jota ohjaaja Juha Hurme kävi
Kylmäkosken vangin Jere Niemisen kanssa. Kirjoitusprojekti kesti
kaikenkaikkiaan pari vuotta. Esityksessä kuultu musiikki puolestaan
perustuu Niemisen runoihin, jotka Tomi Alatalo on säveltänyt.
Monologi on kiertänyt mm. Suomen vankiloissa ja myös teattereissa,
ja tällä kertaa se nähtiin hyvin mielenkiintoisessa paikassa,
Hämeenlinnan Vankilamuseossa, osana Taiteiden yötä.
kuva Pekka Homanen |
Plussaa
: Aluksi näyttämöllä on vain tuoli ja kitara. Nuori mies lähestyy
hiljaa, vähän varovaisestikin, kuin tarkkaillen. Tarttuu kitaraan.
"Rakas ystävä", hän aloittaa ja alkaa kertoa tarinaansa
ja ajatuksiaan. Elämä ei ole helppoa kaltereiden takana,
tulevaisuus ei kovin ruusuiselta näytä. Onneksi on edes yksi asia,
joka tuntuu pelastajalta ja joka helpottaa ahdistusta ja pahaa oloa;
musiikki. Norjalainen death metal-bändi Burzum ja sen johtohahmo
Varg Vikernes. Tietämättömille valaistaan vähän tätä
musiikkigenreä ja maailmankuvaa, jota todellakaan kaikki eivät
sulata eivätkä ymmärrä. Teksti pitää otteessaan täydellisesti
ja Alatalo uppoaa rooliinsa melkoisella energialla, intensiteetillä
ja ennen kaikkea asenteella. Vaikeaa kuvitella ketään muuta tähän
rooliin! Miten paljon asiaa mahtuukaan puoleen tuntiin, miten
mieletöntä tunnelman vaihtumista mahtuu muutamaan sekuntiin. Ensin
näppäillään hiljaa kitaraa, silmänräpäyksessä tuoli lentää
seinälle. Räjähdysherkkä tunnelma on käsinkosketeltavissa, hyvä
kun muistaa hengittää! Kertojana on kuitenkin nuori poika
unelmineen ja haaveineen, rakkaine ihmisineen. Välillä kuin eksynyt
pikkupoika ja hetkessä kitaran takaa pakkopaidassa maanisesti
virnuileva psykopaatti. Unelma omasta levy-yhtiöstä, fantasia
Salkkareiden Paula Sievisestä...Muutama yleisössä kaiketi tuohtuu
kiroilusta ja välillä roisistakin tekstistä ja poistuu paikalta,
suurin osa kuitenkin jää. Teksti on paikoin rajuakin, mutta
rehellistä. Mitä sitä kaunistelemaan. ”Tämmöinen minä olen,
ota tai jätä!” Hyvin pitkälti kaikessa on kyse tarpeesta tulla
hyväksytyksi sellaisena kuin on. ”Ei tarvitse olla rikas eikä
kaunis, riittää kun on oma itsensä.” Riittää, että on joku
Oma Juttu, joka saa ajatukset edes hetkeksi muualle. Terveisin, Antti
Kristian Hautamäki. Syvä kumarrus. Hetken hiljaisuus ja valtaisat
aploodit, ansaitusti.
Miinusta
: ei moitteita
Muuta
: Olo oli kuin olisi ollut pienimuotoisella keikalla! Kiintoisa
työpari tämä Juha Hurme-Tomi Alatalo. Paljon on saatu
mielenkiintoista projektia aikaan yhdessä, mitä kaikkea vielä
tässä kehittelevätkään! Jos Antti Kristian Hautamäki sattuu
kohdalle, menkää ihmeessä katsomaan. Tässä ei mitään
kaunistella, tässä mennään eikä meinata! Tomi Alatalo on ollut
pitkään yksi lemppareistani ja tällä monologilla vain vankistaa
asemiaan. Tapahtuipa sekin ihme, että menin jälkikäteen
googlettelemaan netistä Burzumit ja muut. Ei kolahtanut, mutta tämä
kolahti ja kovaa.
Se
riittää, että on oma itsensä. Sitähän minä tässä olen
itsekin toitottanut jo pitemmän aikaa.
Täydet
viisi tähteä ***** .
Muut kuvat itse Vankilamuseon esityksestä, kuvat Jaakko Virtanen.
Esityksestä on kulunut jo aikaa, vasta nyt olen "toipunut" näkemästäni ja kuulemastani. Talle, olen kanssasi niin samaa mieltä, etten keksi mitään lisättävää tekstiisi. Esitys kolahti täysillä sisimpääni. Lyhyesti virsi kaunis: Tomi Alatalo kuuluu parhaimmistoon, mitä näyttelijöihin tulee!
VastaaPoista