torstai 19. kesäkuuta 2014

Liisa Ihmemaassa - tyttö joka aikaan putosi / Ryhmäteatteri

Liisa Ihmemaassa - tyttö, joka aikaan putosi  / Ryhmäteatteri, Suomenlinna

Ensi-ilta 18.6. 2014, kestoi noin 2h 30min väliaikoineen

Ohjaus ja dramatisointi Juha Kukkonen

Rooleissa : Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen, Eino Heiskanen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Sirja Sauros, Juha Suihko, Sanna Warsell, Verneri Lilja ja Sonja Salminen

 Reissuni Suomenlinnaan alkoi lokkien väistelyllä Helsingin Kauppatorilla. Suomenlinnan kesäteatterireissu on aina omanlaisensa kokemus - on lauttamatkaa ja linnaketta, joka suorastaan kutsuu seikkailuun niin nuoret kuin vanhatkin. Tämä on niitä harvoja paikkoja, jossa minunlaisellenikin hukkapätkälle huomautetaan, että "Varo ettet lyö päätäsi!" muurin aukoista sisään kompiessä. Ensi-illassa oli lämmin tunnelma, siellä sitä istuttiin viltteihin kääriytyneenä sulassa sovussa.

Kaalimato ja Alice / (c) Johannes Wilenius

 Liisa Ihmemaassa on monelle tuttu tarina tytöstä, joka uinahtaa hetkeksi lukemansa kirjan ääreen ja seikkailu on valmis. Liisa seuraa kiirehtivää valkoista kania, putoaa kaninkoloon ja sitä kautta outoon maahan, joka on täynnä toinen toistaan kummallisempaa väkeä. Tutut elementit ja hahmot ovat tässäkin versiossa mukana, tosin mukaan on saatu mainintoja hobitteista, Narniasta ja Alice Cooperistakin. Herttakuningatar hallitsee maata pää poikki-tyyliin ja luonnonvarojen tuhlailusta on aiheutunut ilmastonmuutosta ja muita ikävyyksiä. Aika tuntuu vinksahtaneen ja on kuulemma ottanut nokkiinsa jostakin. Vanhan tarinan mukaan Ruskeaa Rusakkoa seurannut tyttö on Wendy, joka tulisi joskus kukistamaan Japperwokki-hirvityksen ja lopettamaan Herttakuningattaren hirmuvallan. Liisa/Alice (Anna-Riikka Rajanen)  lähtee etsimään sisäistä Wendyään ja tulee siinä samalla löytäneeksi jotain vielä tärkeämpää.

 Näytelmän visuaalinen ilme on huikea, puvut ja lavasteet lumoavat. Valtava koneisto pyörittää ajan rattaita, savun ja varjojen lomasta näyttämölle putkahtelee melkoinen hahmogalleria. Alicen putoaminen kaninkoloon saa katsojat haukkomaan henkeään ihmetyksestä, pienimmät katsojat painautuvat vierustoverin kylkeen mörmökin muristessa tai ilkeämielisten kukkien piirittäessä Alicea. Näytelmää ei suositella alle 7-vuotiaille, jännän äärellä ollaan useampaankin otteeseen ja etenkin näytelmän jälkipuolisko sisältää vähän pelottaviakin elementtejä.

Herttajätkä ja lemmikkinsa mörmökki / (c) Johannes Wilenius

 Irvikissa ( Mikko Penttilä) ja Ruskea Rusakko (Juha Pulli) ovat kerrassaan mainio parivaljakko! Varikset ovat nokotelleet osan kissan aivoista ja tällä onkin "konehuone huollossa" omien sanojensakin mukaan. Ohessa kuullaan, miksi rusakot ovat ruskeita. Rusakko etenkin riimittelee puheensa erikoisella tyylillä, joka tuntuu tarttuvan. Väliajalle mennessä kuulen takaani monenlaista loppusointuista lausetta, ja riimittely on innostanut yhden bloggaajankin kirjoittamaan esityksestä lennokkaalla tavalla. Rakastan sanoilla ja lauseenparsilla kikkailua ja makustelua - ilmiannostelua, ouraakkeleita, raakastamista, muistikuvitusta. Niin, ja matkatessa jos on tauon paikka, se on tietenkin menopaussi, mikäs muukaan.

Edessä Norppa, takana Alice, Irvikissa ja Ruskea Rusakko / (c) Johannes Wilenius

 Tittelitom ja Tittelityy (Juha Suihko ja Sanna Warsell) ovat myös melkoinen temppukaksikko. Juha Suihko saa kunnian esittää myös tupruttelevaa Kaalimatoa (toimii myös pikkuruisena piipittävänä matosena) ja hillitöntä norppaa, jonka kilpikonnaliemi-biisi tempaa yleisönkin mukaan laulamaan. Warsell vakuuttaa fyysisyydellään. Goottihenkinen Herttajätkä (Eino Heiskanen) lienee nuorison suuri suosikki ja olisi valmista kamaa rock-idoliksi. Alicessa on potkua. Hän ei luovuta, vaan haluaa sinnikkäästi suorittaa tehtävänsä loppuun ja siinä ohessa laulaakin kauniisti.

 Japperwokin kohtaaminen on teatterin taikaa parhaimmillaan! Kovasti mieleeni oli myös hidastettu taistelukohtaus ja moninaiset yllättävätkin efektit ja äänimaailmat. Perhosia ja ufoja lenteli ilmassa tämän tästä, kriipeistä puhumattakaan. Vähän jäin kaipaamaan hullumpia teekutsuja! Pöpinää piisasi, ehkä vähän liiankin kanssa ja hitusen pitkäksi tuntui esitys venähtävän, mutta muuten Ryhmiksen porukka kaikkineen on loihtinut meille melkoisen maailman, jota suosittelen vinksahtaneisuudessaan ihan kaikille. Samalla voi löytyä se sisäinen Wendykin itse kultakin...

Liisa Ihmemaassa saa vahvat neljä tähteä ****

Ps. Kuinka moneen mahdottomaan asiaan sinä uskot?

7 kommenttia:

  1. Esityksen jälkeen tavoitteeksi olen ottanut uskoa vähintään kahteen mahdottomuuteen ennen aamiaista, jos ei ihan kuuten pysty!

    Itse en antaisi ihan neljää tähteä kyllä tälle esitykselle. Puvut ja lavastus olivat aivan upeat, ja Herttajätkän hahmo mahtava! Komppaan sinua myös Irvikissan ja Ruskean Rusakon kehuissa. Kuitenkin esitys oli turhan pitkä, ja etenkin alkupuolella oli paljon turhaa huutamista, mikä latisti omaa tunnelmaani. Muutamia muitakin huonoja puolia itse löysin. Uskon kuitenkin että monet näistä paranevat kesän mittaan, ja toisaalta ehkä nämä tälläiset satunäytelmät eivät vaan ole niin minun juttuni. Iloinen olen kuitenkin, että menin katsomaan ja suosittelen kyllä muillekin ihan vain jo tuon lavastuksen ja puvustuksen takia.
    + Tämä on hyvä syy tehdä retki Suomenlinnaan!

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin visuaalisen puolen lisäksi eniten siitä sanoilla leikittelystä, välillä harmitti kun pöpinää oli niin paljon, että suurin osa unohtui samantein. Kesto oli ehdottomasti liian pitkä.

    VastaaPoista
  3. Pöpinä oli kyllä hauskaa kuunneltavaa, etenkin Rusakon ja Irvikissan. Herttajätkä ajeli pyörällään myös erittäin taitavasti, itse olisin varmaan römäyttänyt päin katsomoa. Jännä oli myös toinen puoliaika, Jappervokki oli vau-huikea! Samoin Sanna Warsellin kieppumiselle pitää nostaa hattua.

    Me menemme heinäkuun lopulla uudelleen, odotan kiinnostuksella millainen ihmeellisyys esityksestä on siihen mennessä kasvanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jää nyt tähän yhteen kertaan. Kirjoita parhaita pöpinöitä sitten ylös, harmitti niin kun parhaat lausahdukset unohtui heti kättelyssä.

      Poista
  4. Joo, olis tosiaan pitänyt kirjoittaa jotain parhauksia ylös saman tien, kun niitä sanahelmiä oli pöpinöissä niin paljon.

    VastaaPoista
  5. "Minkäs teet, jos on rusakot niin syntyneet." "Posket punasina helottaa, sydän hakkaa, pelottaa." Pitäis mennä kattoo uudestaan ihan vaan rusakon juttujen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, rusakko riimitteli tiensä katsojien sydämiin näköjään :)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).