Anna Liisa / Hauhon Kesäteatteri

Anna Liisa / Hauhon Kesäteatteri, Lautsia

Ensi-ilta 27.6. 2014, kesto noin 2h 30min

Ohjaus Anneli Heino

Sävellys Marjuska Santala

Sovitus Antti Lehtinen ja Anneli Heino

Laulujen sanat ja runot Eila Kivikk´aho

Rooleissa : Maria Mäki-Uuro, Timi Pitkänen, Jarkko Salmelin, Kristiina Lauttia, Erkki Virtanen, Nora Akselin, Anniina Latvala, Sara Meranta, Arto Salminen, Henri Rantanen, Jirka Messman ja Satu Vekama

Orkesteri : Veikko Muikku, Hanna Ollikainen, Antti Lehtinen, Pekka Verho, Sanni Messman ja Nora Akselin

 Minna Canthin Anna Liisa on ilmestynyt jo 1895. Hauhon versio on tuotu 50-luvulle ja mukana on ajankuvaa ja uudistuksia, joilla oli suurikin merkitys tuon ajan ihmisten elämänmenoon. En tohdi niitä tässä paljastaa, kuten en sitäkään, mikä on se suuri salaisuus jota Anna Liisa mukanaan kantaa. Kaikille tarina ei ole ennestään tuttu, eikä ole minun tehtäväni kertoa siitä. Antaa Hauhon Kesäteatterin kertoa siitä 10v-juhlanäytännössään. (Väliajalla Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit kajauttivat muuten komean laulun.)

Anna Liisa / (c) Jussi Nahkuri

 Alussa ollaan hyvinkin kepeissä tunnelmissa. Anna Liisa (Maria Mäki-Uuro) keinuttelee helmat ilmavirran mukana hulmuten, äiti ja isä viikkaavat lakanoita taustalla. Tanssiksikin pistetään. Joku selvästi painaa tytön mieltä, kepeä tunnelma tuntuu hämäävältä. Johannes (Timi Pitkänen) on jo pitkään katsellut tyttöä, joka ei ole kuin muut, ja rohkaistuu kosimaan mielitiettyään. Häitä tanssittaisiin jo kolmen viikon kuluttua. Lyhyt on riemu, hyinen viima puhaltaa järveltä ja tuo mukanaan Husson (Anniina Latvala). Naisella on uutisia, jotka eivät Anna Liisaa miellytä. Ne suorastaan pelottavat. Hussolla ja Anna Liisalla on yhteinen salaisuus, josta heidän lisäkseen tietää vain Mikko, Husson poika. Talon entinen renki on neljä vuotta sitten lähtenyt maailmalle ja palaa yllättäen takaisin. Mikon (Jarkko Salmelin) ainoana tavoitteena on saada Anna Liisa itselleen ja jatkaa siitä, mihin neljä vuotta sitten on jääty. Anna Liisalle ei juurikaan valinnanvaraa jätetä, ja hän tekeekin omat ratkaisunsa.

 Tämä ei todellakaan ole perinteistä kesäteatteria, sillä aihe on raskas ja täynnä dramaattisia käänteitä. Kesäteatterinäytelmäksi aika rohkea mutta hieno valinta. Irtovitsejä ei kalastella, ei lauleta reippaita ralleja, kukaan ei heilu humalassa lavalla (eikä sen puoleen katsomonkaan puolella). Esityksen suositusikärajakin on 12 vuotta. Perinteiden äärellä ollaan silti ja rohkenen suositella tätä kaikille niille, jotka haluavat tehdä teatterissa muutakin kuin nauraa sydämensä kyllyydestä. Itse istuin kaksi tuntia pala kurkussa ja nautin jokaisesta hetkestä. Erityisesti vaikutuin Eila Kivikk´ahon runoihin tehdyistä sävelistä ja orkesterin soittamista sulosoinnuista. Ne sopivat niin loistavasti mukaan, että tuntuu kuin ne olisi kirjoitettu ihan tätä varten ja suorastaan pakottivat kuuntelemaan tarkemmin ja herkemmällä korvalla koko tarinaa. Napakymppi!

Mikko, Anna Liisa ja Johannes / (c) Jussi Nahkuri

 Lautsian rannan miljöö on aika ainutlaatuinen ja tarjoaa jo itsessään sellaiset puitteet, että muuta lavastusta tai rekvisiittaa ei edes tarvita. Järvenselälle mietteliäänä tuijotetaan ja kaikki katsomossa tietävät, mitä kenelläkin mielessä liikkuu. Järvi myös antaa mahdollisuuden erääseenkin tapahtumaan, joka omissa silmissäni on yksi vaikuttavimmista näkemistäni kohtauksista ikinä missään, ja ihan ilman mitään extraa. Kaikki on siinä ihan silmien alla. Vastaavaa olen toivonut jo kauan ja mielessäni kävikin, että "Vihdoinkin! Juuri näin!"

 Roolitus on varsin onnistunut. Tämä oli vasta toinen kertani Hauhon kesäteatterissa, mutta kontrasti viimekesäiseen iloitteluun on melkoinen. Aikamoisia lahjakkuuksia on mukana tänäkin vuonna ja kukin saa olla ylpeä omasta suorituksestaan. Jokaisella roolihenkilöllä on myös selkeä oma paikkansa ja tehtävänsä tarinan kulussa, ja jokaiselle annetaan mahdollisuus kertoa oma kantansa. Näytelmä ei osoita sormella syyllisiä ja syyttömiä, katsoja saa itse muodostaa omat mielipiteensä siitä, kuka tekee oikein ja kuka ei. Päärooleissa Maria Mäki-Uuro, Timi Pitkänen ja Jarkko Salmelin tekevät kukin omalla tavallaan riipaisevan hienot roolityöt. Osa menee suoraan ihon alle. Erityisesti pidin myös Husson kävelystä laiturilla ja viattoman iloisen Pirkko-siskon (Nora Akselin) liehakoinnista. Myös Anna Liisan ja Reettan (Sara Meranta) kohtaaminen oli hienosti toteutettu.

 Tämä oli niin hieno näytelmä, että veti minutkin jopa hetkeksi ihan sanattomaksi, ja tämä oli ehkäpä koskettavin kesäteatteriesitys, mitä olen ikinä missään nähnyt. Tampereen Teatterin musiikkipitoinen Anna Liisa muutaman vuoden takaa teki minuun valtavan vaikutuksen ja se taisi olla vain alkusoittoa sille, mitä perjantain ensi-illassa koin ja näin. Tyhjänä heiluva keinu. Viimeinen laulu, joka loppuu kesken. Auringonlasku. Elämä jatkuu.

Kiitos. Täydet viisi tähteä Anna Liisalle *****.

ps. jotta ei menisi pelkäksi hehkutukseksi, pieni moitteen sana tähän loppuun : toivottavasti henkilökunta jatkossa muistaisi, että esityksen aikana ei pulista katsomon takana...