Ensi-ilta 5.7. 2018, kesto noin 50min (ei väliaikaa)
Alkuperäistarinat ja hahmot Mauri Kunnas
Dramaturgia Herra Hakkarainen -kirjojen pohjalta Patrik Drake
Sovitus ja ohjaus Minna-Stiina Saaristo-Vellinki
Koreografia Anna Hellstén
Pukusuunnittelu ja pukujen valmistus Susanna Pohjolainen
Äänisuunnittelu ja musiikki Jarno Saaristo
Tarpeiston suunnittelu ja valmistus Jutta Pantsu
Rooleissa : Veera Degerholm, Juha Antikainen ja Riitta Lindroos (sekä Rouva Kaupunginjohtajan äänenä Minna-Stiina Saaristo-Vellinki)
Huom. Näytelmä esitetään Mikko Saastamoisen suunnittelemissa Ehtoolehdon sankarit -komedian lavasteissa (työryhmä muokannut lavastusta vähän)
Tästä taisikin tulla vähän erilainen kesä sen suhteen, että Pyynikin "aikuistennäytelmä" Ehtoolehdon sankarit on minulla edelleen näkemättä (ja taitaa väliin jäädäkin, sillä ei nyt osu aikataulut ja työvuoroni kohdilleen sitten millään), mutta lastennäytelmää sentään pääsin katsomaan. Ja kuulkaas, ei ollenkaan hassumpi juttu se!
Herra Hakkarainen on vuosikaudet ollut suuri suosikkini, ja niskassanikin on muuten tatuoituna kyseinen hahmo. Mauri Kunnaksen tuotannon omistan lähes kokonaan (muutamaa vauvoille tarkoitettua kirjaa lukuunottamatta) ja aina tulee hankittua se uusin teos ja kilvan etsittyä niin Hakkaraisia kuin Heikki-hämähäkkejäkin kuvista mieheni kanssa. Viime kesänä visiteerasimme Herra Hakkaraisen talossa Sastamalassa ja lipunmyyjän sanoja lainatakseni "No, lapsille tämä lähinnä on tarkoitettu mutta kyllä täältä aikuisetkin katseltavaa löytävät".
Sama sopii lastennäytelmiinkin, ja niin lähti sitten kaksi rouwaa Pyynikille kera yhden piiperon, jolle tämä taisi olla peräti elämän toinen teatterireissu. Ensimmäiseksi tietysti nautittiin jäätelöt mukavasti varjossa ja sitten katsomoon. Pientä levottomuutta oli jo valmiiksi ilmassa ja eväitä nautittiin siellä sun täällä, oli kova helle ja nestetankkauksesta ainakin huolehdittiin riittävän hyvin. Minua jännitti, että kuinkahan mahtaa pikkuväki pysyä paikoillaan kun katsomo lähtee pyörimään... Huuli pyöreänä sitä menoa moni sitten ihmettelikin, onhan se nyt valtaisa elämys! Kuin huvipuistossa olisi, ja sattuneesta syystä näin seuraavana yönä unta, jossa menin iloisena ympyrää karusellissa.
 |
| Ja taas mentiin... |
Ensimmäisenä saimme tutustua Masa Marsuun (Veera Degerholm), tuohon mukavan pyöreään karvaiseen kaveriin, joka esitteli ensitöikseen meille Herra Hakkaraisen (Juha Antikainen) iltatoimet, elikkäs ison maitolasillisen juonnin ja hammaspesun (molempia toimia väritti hauska äänimaailma, joka kiherrytti kivasti etenkin pikkuväkeä). Ja sitten pötkölleen ja hyvää yötä? Turha toivo, sillä Hakkarainenhan on Tassulan kuuluisin unissakävelijä ja eipä herra tälläkään kertaa malttanut selällään kauaa pötkötellä. Ja eikun menoksi. HH toikkaroi kädet tanassa ja silmät ummessa pitkin ja poikin, ja meinaa törmäillä niin puihin kuin kallioihinkin. On siinä Masalla hommaa paimentamisessa, että edes jotenkuten pysyisi ukko reitillä kompastumatta tai putoamatta järveen. HH kulkee Neiti Kreekulan (Riitta Lindroos) luokse, ja siellä sitten täysin nukuksissa harrastetaan kaikenlaista numeroiden kanssa ja tanssitaan toki hiukan tangoakin. Apurit innoissaan huutelevat katsomosta oikeita tuloksia.
Tassulaa piinaa töhrijä, joka käy salaa tuhrimassa numeroilla kaikenlaisia pintoja. Me kyllä tiedämme kuka on asialla (Törky-Tane parin raggarikaverinsa kanssa), ja sukkiakin katoaa pyykkinarulta. Muu porukka ryhtyy sitten salapoliisihommiin, jotta suttaaja saadaan kiikkiin. Valtavan suurennuslasin kanssa heiluva Masa on aikamoinen näky, etenkin kun jostain pilkahtaa yllättäen Hämähäkki-Heikkikin ja lasten (sekä meikäläisen) riemulla ei ole rajaa! Sanoinko jo, että Heikki on suosikkini? Ja minulla on Heikki-muki ja heijastin, pitäisiköhän ottaa tatuointikin...
Onhan tämä nyt mainiota menoa. Poliisia, takaa-ajoa, lakana päällä seikkaileva Herra Hakkarainen, räppäävä töhrijä, piileskelyä ja pari karannutta pieruakin (toimii aina) ja välikommentteja huuteleva pyörivä katsomo, ja tietysti vähän laskuoppia kaikelle kansalle. Helle helli, jos nyt sattuu kuumuudesta tykkäämään.
 |
| Neiti Kreekula, MM ja HH sekä numerot |
Suun veti seurueemme pienimmällä mutrulle, kun katsomostapoistumisen jälkeen ei näkynyt enää liioin Herra Hakkaraista eikä Heikkiäkään. "Minne se Hakkarainen meni?" Riemulla ei ollut sitten rajaa, kun kiva vahtimestari kertoi, että porukka odottelee kyllä alueella ja kuvaankin halutessaan pääsisi suosikkiensa kanssa (hämähäkki tosin oli livistänyt jonnekin). Voihan jee! Kivaa oli myös se, että kahvila oli vielä esityksen jälkeen auki ja sinne moni suunnisti, kun alkoi jäde-ja sipsihammasta kolottamaan.
Mukavasti oli hyödynnetty Ehtoolehdon lavasteita, kiva että tämänkaltainen yhteiskäyttö oli mahdollistettu lastennäytelmään. Muutenkin esitys oli varsin antoisa, kesto juuri passeli ja itse esityksessä sopivassa suhteessa jännitystä, huumoria, vauhdikasta menoa ja pientä opetustakin. Mukavan iltapäivän vietimme. Vielä on pari viikkoa hyvää aikaa, joten eikun muksut mukaan ja Pyynikille. Lisäinfoa tästä. Samalla voi piipahtaa näkötornissa munkkeja popsimassa.
Esityskuvat (c) Karri Harju
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kiertueteatteri ja Pyynikin Kesäteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).