lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ilosofian oppitunti / UIT

Ilosofian oppitunti / UIT, Arena-näyttämö

Ensi-ilta 24.4. 2014, kesto noin 2h 5min (väliaikoineen)

Ohjaus ja koreografia Reija Wäre

Kapellimestari Antti Paavilainen

Lavalla : Puntti Valtonen, Heikki Hela, Kaisa Mattila, Sari Siikander, Mikko Rantaniva ja Jean S

Tanssijoina : Kiira Kilpiö, Suvi Salospohja, Katrin Vaskelainen ja Kalle Lähde

 UIT:n mainio revyy on aina varma varhaiskesän merkki ja harvinaista herkkua siinä mielessä, että UIT:n iloittelut toimivat hyvin myös television välityksellä. Kaikista esityksistä kun ei voi sanoa samaa... Ihme ja kumma on se, että olen aiempina vuosina yhtä poikkeusta lukuunottamatta tyytynyt katsomaan tämän kotosalla mukavasti olohuoneessa. No, nyt sitten olin oikein ensi-illassa mestoilla ja ilmassa oli suuren tapauksen tuntua jo ennen ensimmäistäkään tahtia. Paikalla oli ns. kaikki ja siellä minäkin salamavalojen räiskeessä ihmettelin menoa ja mietin suoraan töistä matkaan lähteneenä, että olenko nyt ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja kyllä, olinhan minä! Olin paikalla siksi, jotta voin tässä nyt kirjoittaa ja levittää tätä ilosanomaa eteen päin.

 Parastahan tämä on ihan paikanpäällä, sehän on selviö. Hävettää tosin tunnustaa, että lavastuksen kikat tajusin vasta käsiohjelmaa tutkaillessani... kirjojahan siellä oli pötköllään siellä sun täällä. Tietysti, ilosofian oppitunnista kun on kyse. Noh, parituntiseen mahtuu kaikenlaista ja muutamissa ohjelmanumeroiden yhteydessä huomasin vain tuijottavani lavan tapahtumia vain pienehkö hymynkare suupielessä. Hitler-imitaatiot (irtoviiksistä huolimatta) alkaa olla jo loppuunkaluttu juttu, samoin parisuhdekurssin kuvioille en kauheasti lämmennyt. Sekin tuntui jotenkin kovin tutulta ja jo kertaalleen nähdyltä. Enemmän nauratti vieressäni istuneen sangen tunnetun mieshenkilön spontaanit reaktiot yhden jos toisenkin hahmon edesottamuksiin. "Ponsorit" tuli esiteltyä sangen erikoisella tavalla, ja vaikka olenkin murrefani ja hurahtanut etenkin savolaistyyppeihin, pitikö oma ohjelmanumero tälle oikein saada? Ilmeisesti piti.

 Mutta sitten... koko työryhmä ensinnäkin veti sangen mainion ja ammattitaitoisen shown, nautin musiikista ja koreografioista ja siitä, että jokainen sai oman huippuhetkensä. Huomasin kuitenkin, että jo alkumetreillä kiinnitin erityishuomioni herra Puntti Valtoseen. Moni on varmaankin nähnyt sen yhden YouTube-videon, jossa jonkun rantalomakohteen zumba-vetäjä jää toiseksi eräälle tuntemattomaksi jääneelle herralle, joka samalla tavalla vie huomion ja sympatiapisteet välittömästi. Kun on rytmi veressä, on rytmi veressä ja voi että miten se tekemisen ilo ja riemu näkyy ja kuuluu kauas! Pisteet Puntille ehdottomasti illan viihdyttävämmästä ja jollain tavalla liikuttavimmasta ohjelmanumerosta heti alkupuolella. Pariskunta tutkii "aarrekarttojaan" (tiedättehän nämä kartat, jokainen voi askarrella leikkaa ja liimaa -tyylillä kuvia unelmistaan ja haaveistaan) ja mies alkaa haikeana muistella lapsuuttaan, jolloin näki hurmaavan balettiesityksen. Upea Kalle Lähde siinä vielä tanssimassa, ja  tuli sellainen Billy Elliot -hetki kyllä. Mutta mitäs sitten kävikään! Bändi alkaa soittaa "Moves like Jagger"-biisiä ja hetken kuluttua Puntti liitää sulavasti pitkin ja poikin lavaa muina jormauotisina. Ei huono! Yleisökin oli ihan liekeissä, ja illan kovimmat aplodit ja hurraukset taisi tulla jo tässä kohtaa. Totesin seuralaisellenikin, että vaikka esitys lähtisi alamäkeä tästä, talletan tämän muistini arkistoihin ja palaan tähän hetkeen. Oli se sen verran komeaa! Haluan muuten nähdä äijäbalettia! Missäs sellaiseen olisi mahdollisuus? Jostain syystä tuli tämmöinen ajatus nyt mieleeni...

Puntti liitää / (c) Markku Ojala 

Kuten jo mainitsin, koko poppoo veti erittäin hyvin ja kokonaisuus oli siis sangen onnistunut. Mukanahan on aina ajankohtaisia juttuja, politiikkaa ja muuta. Osansa sai perussuomalaisten huumorimielessä tehdyt jännät tempaukset, työhyvinvointiasiat ja parisuhteen kiemurat. Arto Nyberg (Mikko Rantaniva) haastatteli Jutta Urpilaista (Sari Siikander) ja avautui siitä, että sana-assosiaatiotestiä ei ole kukaan vieraista osannut tehdä oikein. Kaksi tamperelaispariskuntaa vieraili Musiikkitalossa ja vähän takakireän oloinen opas ei meinannut oikein lämmetä Kummeli-imitaatioille. Heikki Hela oli mainio myös miehenä, joka ei oikein osannut ilmaista tunteitaan ja saikin itselleen tunnestuntin käyttöönsä. Naiset irroittelivat Erinin biisin tahdissa ja Kaisa Mattila sai kolmen miehen täydellisen huomion, ja miehet lurittelivatkin kaikki mahdolliset rakkauslaulut ja muutkin tilanteeseen sopivat biisit piirittäessään naista. Ja entäs se Jean S:n veto! Suomalaiset miehetkö muka jäykkiä ja kielitaidottomia...ehei!

Arto jututtaa Juttaa / (c) Markku Ojala

Lopuksi voisin todeta, että erittäin viihdyttävä Ilosofian oppitunti! Tekisi mieleni mennä ihan uudestaankin katsomaan, oli siinä niin verrattoman hienoa menoa useampaankin otteeseen. Suosittelen siis lämpimästi, ja esityksiähän on muuallakin kuin Helsingissä. Lisätietoja esityksistä UIT:n sivuilta. 

 Annan neljä tähteä **** . Erikoismaininnat Puntille, tunnestuntin kehonkielelle ja Kalle Lähteelle.

(näin esityksen kutsuvieraana)

4 kommenttia:

  1. Kuka oli esityksen skenografiasta vastannut? Mainitsit lavasteet, muttet lavastajaa.

    VastaaPoista
  2. Lavastussuunnittelusta vastaa Jyrki Seppä.

    VastaaPoista
  3. Tuleeko tää siis televisiosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän, joka vuosi on tullut aina uusin juttu telkusta myöhemmin.

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).