Timo
Ruuskasen tapasin lokakuun alussa 2013 Helsingin Rautatieasemalla
sijaitsevassa ravintolassa.
Jyväskylästä
kotoisin oleva Timo on syntynyt 1973 ja horoskooppimerkiltään hän
on vaaka. ”Tällä hetkellä asun Helsingissä. Kaksi vuotta
asuttiin Joensuussa, mutta muuten olen aika pitkään asunut täällä.”
Mitä
harrastat? ”Lastenhoitoa lähinnä! Mulla on sellainen olo, että
mä harrastan tätä teatteria ja kaikkea siihen liittyvää. Musta
on jotenkin mahtavaa, että kun mä menen esiintymään johonkin
improklubille, niin sehän ei tunnu työltä lainkaan vaikka se
tietysti sitäkin on. Tosiaan kun on kaksi pientä lasta, niin ei ole
sillä tavalla vapaa-ajanongelmia tyyliin ”mitäpä tässä
harrastaisin ja tekisin”, naurahtaa Timo.
Mitä
sanoisit erityistaidoiksesi / vahvuudeksesi ammatillisessa mielessä?
”Mulla on tämä klovneria sellainen oma erikoisrakkaus ja se on
mulle ominta taiteellista työtä. Improvisaatiota olen tehnyt paljon
ja sitten sellaiset syvät tunneroolit. (jostain syystä naurua)
Hirveästi haluaisin ohjata lisää, se tuntuu myös sellaiselta
omalta paikalta.”
Minkä
taidon haluaisit osata? ”Haluaisin oppia moniakin asioita ja uskon
semmoiseen, että pitäisi jaksaa opetella ja harjoitella ihan
teknisiäkin asioita, jotka voi jatkossa sitten ihan yllättävälläkin
tavalla palvella sitä näyttelemistä. Musta se näyttelemisen ydin
on siinä, että se tapahtuu siinä hetkessä ja mulle klovneria ja
hahmometodi on tuonut siihen paljon, mutta siinä ympärillä on
paljon sellaista taitoa, jonka harjoitteleminen edesauttaa sitä,
että näytteleminen on helppoa. Haluaisin oppia miimiä eli lisää
klovneriaa. Sit musta olisi hirveen hienoa osata soittaa jotain
soitinta. Soitan montaa soitinta vähän, mutta jotenkin sitä
musiikkia haluaisin lisää.”
Milloin
kiinnostuit teatterista / näyttelemisestä? ”Mä en koskaan oikein
aatellut, että teatteria voisi tehdä työkseen. Kyllä mulla
kuitenkin teatteriin oli jonkinlainen veto, enkä mä oikein edes
tiedä, että mistä se on tullut , en osaa sanoa sitä yhtä hetkeä.
Koulussa käytiin katsomassa näytelmiä ja musta se oli aina todella
maagista. Mä olen jännittänyt esiintymistä, ja varmaankin sen
voittaminen on ollut se asia, joka mua sinne veti. Tulin yliopistoon
opiskelemaan Helsinkiin ja siellä menin sitten harrastajateatterin
pariin, mutta en kyllä silloinkaan aatellut, että siitä voisi
joskus tulla ammatti tai että se voisi johtaa mihinkään. Ajatus
sitten alkoi jotenkin kutkuttelemaan, että ”voisko se sittenkin
olla niin” ja muistan, että oli Ylioppilasteatterin pääsykokeet
ja ajattelin hakea sinne. Olin silloin 25-vuotias. Ne pääsykokeet
oli mulle sillai ratkaisevat. Muistan, että mulle tuli siellä
sellainen olo, että ”joo, mä oonkin aika hyvä tässä” ja
tiesin, että sieltä on päässyt ihmisiä usein TeaKiin, ja mulle
tuli taas sellainen fiilis, että mä voisin myös päästä.
Seuraavana keväänä mä sitten hain kouluun ja aattelin silloin,
että mun on nyt pakko päästä koska muuten alan olla liian vanha.
Olin silloin siis 26-vuotias ja se on kyllä aika vanha ikä
Teatterikoulun näyttelijälinjalle. Kaikki tuli siis näin
vanhemmalla iällä. Mulla ei koskaan teininä ollut mitään
sellaisia haaveita, että musta tulee isona näyttelijä. Kun
teatteria pääsi tekemään, niin sitten se vei kyllä mennessään.
Ja siitä sai mahtavia kicksejä kyllä, se liittyi varmaan hyvin
voimakkaasti siihen esiintymispelon voittamiseen”, Timo pohtii.
Oliko
teillä koulussa muinoin näytelmäkerhoja tai vastaavia? ”Käytiin
me luokan kanssa katsomassa teatteria ja ala-asteella taisi olla
jotain koulunäytelmiäkin, mutta ei oikein muuta. Muistan, että
ala-asteella, ehkä viidennellä luokalla, oli sellainen
koulunäytelmä, jossa mulla oli kohtaus, jossa esitin kalastavani.
Mä istuin pöydän päällä ja sit mä vaan siinä keksin sellaisen
jutun, että tuliskin niin iso kala, että se veisi mut mennessään.
Mä tipuin siitä pöydältä, se oli mun kouluaikojeni suuri
tähtihetki.”
kuva Teatterikärpänen |
”Vuonna
2000 pääsin siis TeaKiin ja 2005 valmistuin näyttelijäksi.
Tokalla hakukerralla pääsin sisään. Parikymppisenä hain sinne
kerran ja siksi oikeestaan, että kaikki hakee sinne, mutta sitten
tokalla hakukerralla hain sinne päästäkseni sisään. Samana
vuonna hain myös Nätyyn, sieltä tipuin aika loppuvaiheessa.”
Muut
opinnot? ”Alaan liittyen ei ole muuta, mutta mä olen myös
filosofian maisteri Helsingin Yliopistosta, pääaineena
ympäristötieteet. Sieltä olen valmistunut vuonna 2008. Mulla jäi
opinnot kesken kun pääsin TeaKiin ja yhtenä kesänä mä tein
gradun ja sitten tuli tää tutkintouudistus ja mulla oli hirmu
pienestä kiinni se valmistuminen, ja päätin että nyt se
suoritetaan loppuun.”
Jos
et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit eli mikä
oli vaihtoehto B? ”En osaa sanoa. Voi olla, että mä olisin
ympäristöasioiden kanssa jotenkin tekemisissä. Sille uralle mä
olin jo menossa, että tämä on tavallaan se mun B-vaihtoehtoni.”
Miksi
olet näyttelijä? ”Siksi, koska mä satuin pääsemään sinne
TeaKiin. Näin se on. Sit kun sinne kouluun pääsi, niin yhtäkkiä
se onkin niin, että tästähän tulee mulle ammatti. Se on minusta
etuoikeus, että saan tehdä teatteria ja mä oon onnellinen tästä
työstäni. Jotenkin se näyttelijän paikka on tuntunut mulle
luontevalta paikalta tulla tälle alalle, vaikka nyt mua kiinnostaa
myös se ohjaaminen ja käsikirjoittaminen. Tuottaminen kiinnostaa
myös. Mä olen näyttelijä varmaan siksi, että mä olen ollut ujo
ihminen ja mulla on ollut suuri tarve voittaa se ujous. Sellainen
henkilökohtainen syy mennä sinne lavalle ja kohdata se pelko, ja
sitten kun mä sen voitin, niin siinä samalla mä opin näyttelijäksi
ja siitä tuli mun tapani kertoa asioita.”
Miten
ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien
varrella? ”Kun mä aloitin, niin olin varmaan sellainen
tunnenäyttelijä, osasin tuottaa isoja tunteita ja sellaista
voimakasta ilmaisua, ja sitten on ollut halua ja kiinnostusta mennä
kepeämmäksi. Just tuo klovneria on tuonut itselle paljon ja
vaikuttanut paljon siihen, miten näyttelee muutenkin. Se hetkessä
läsnä oleminen on se kaikkein tärkein, jos se häviää niin
sitten häviää kyllä kaikki. Teatteri on myös sellaista
yhdessätekemistä, se ilmaisu syntyy siinä kanssanäyttelijöiden
ja ohjaajan kanssa. Samalla se on myös ajattelua siitä, että miten
se esitys pistetään pystyyn.”
Kerro
klovneriasta hiukan vielä lisää. Missä vaiheessa kiinnostus
siihen syntyi? ”Meillä oli TeaKissa kolmos-ja nelosvuonna
opettamassa klovneriaa herra nimeltä Philip Boulay, ja se kosketti
mua niin, että tätä on pakko saada tehdä lisää, ja sen jälkeen
me perustettiin Red Nose Club.” (linkki ohessa)
Onko
sinulla mahdollisesti omia esikuvia? ”Arvostan kyllä moniakin
näyttelijöitä, mutta en osaa kyllä nimetä ketään tiettyä. Kun
näkee hienoa työtä, niin sitä kyllä aina arvostaa. Joskus kun
menen YT:lle katsomaan jonkun jutun, niin jotenkin mä aina
haltioidun siitä nuorten energiasta siellä, et noinhan sitä
pitäisi näytellä. Ja tällä hetkellä mä arvosta hyvin paljon
Sini Saarelaa!”
Missä
eri teattereissa olet näytellyt? ”Kansallisteatterissa, Helsingin
Kaupunginteatterissa, Teatteri Avoimissa Ovissa, Espoon
Kaupunginteatterissa. Teatteri Hevosenkengässä olen näytellyt ja
viime syksynä myös ohjasin sinne Tohtori Sykerön. Joensuussa
vierailin sikäläisessä kaupunginteatterissa ja näyttelin
Rospuutto-ryhmän kanssa. Vapaalla kentällä olen myös toiminut, ja
kouluaikoina mä olin Kuopion Kaupunginteatterissa vuoden.”
Mainitse
yksi tai useampi itsellesi tärkeä roolityö urasi varrelta.
”Rospuutto-ryhmän kanssa tehtiin nyt tuo ”Selviytymistarinoita”,
se on ollut tosi tärkeä juttu. Mentiin sen kanssa tosi pieniin
paikkoihin Pohjois-Karjalassa ja esitettiin. Vaikka se oli kaukana
suurista lavoista, niin se oli mulle todella tärkeä juttu
henkilökohtaisesti.”
kuva Kimmo Tähtinen / reactorin sivulta |
Onko
sinulla jotain roolihaavetta? ”Kyllä mä Hamletin tietysti
haluaisin tehdä joskus, mutta alan vaan olla vähän vanha siihen.
Tää oli kyllä puoliksi vitsi... On kyllä sellaisia
klassikkorooleja, joita olisi hienoa joskus tehdä.”
Miten
sinulle ilmenee ”teatterin taika”? ”Just tuossa
Selviytymistarinoissa oli sellaista teatterin taikaa, et me tosiaan
mentiin kaikkiin sellaisiin pieniin kyläkouluihin, ja ihmiset tuli
sinne ja me esitettiin ja jotenkin kohdattiin siinä, ja kun se
kaikki tapahtui sellaisessa paikassa, missä yleensä ei teatteria
ole nähty. Se ”nyt”-hetki.”
Mitkä
asiat inspiroivat sinua? ”Sellaiset havainnot maailmasta, että
mitä on hyvä elämä ja miten tässä eletään ja on paljon
asioita, jotka askarruttaa itseä ja sitten kun joku kirjoittaa tai
havainnoi oivaltavasti, et kun ollaan sellaisen asian äärellä joka
jotenkin hiertää, niin se inspiroi. Haluaa pohtia asioita enemmän.
Ehkä ne kysymykset inspiroi enemmän kuin vastaukset. Kauneus,
musiikki, rytmi...”
Kärsitkö
vielä esiintymisjännityksestä? ”Aika vähän nykyään,
aikaisemmin kärsin paljonkin. Kauheesti aina lämmittelin sitä
karkuun, mutta nykyään tosiaan vähän. Kun on tehnyt paljon tuota
improvisaatioita, jossa mennään tavallaan tyhjän päälle, ja
sitten kun esitetään näytelmää, johon joku on kirjoittanut
repliikit valmiiksi ja sitä on harjoiteltu vielä paljon, niin
jotenkin siihen on helpompi mennä.”
Onko
sinulla omia rutiineja tai rituaaleja ennen esitystä? ”Ennen mä
menin aikaisemmin teatterille ja keskityin, mutta nyt mä tavallaan
keskityn nopeammin. Kyllä siinä varmaan samat asiat tapahtuu, mutta
nopeammin vain.”
Kerro
joku kommellus. ”Kerran esitettiin Vuotalossa Avoimien Ovien
”Canthia!”-esitystä ja meillä oli sellaiset tosi korkeat
sermirakenteet siellä. Tää kyllä tapahtui vasta sitten
kiitoksissa, mutta mä juoksin kiitosten välissä sisään tai ulos
ja törmäsin siihen sermihommeliin, jonka seurauksena ne kaikki
sermit kaatui siellä kuin domino-nappulat. Onneksi kenellekään ei
käynyt mitään, mutta se oli todella dramaattista, koska ne sermit
oli tosi korkeita ja se tosiaan romahti se koko viritys.”
Käytkö
katsomassa myös muiden esityksiä? ”Käyn niin paljon kuin pystyn,
mutta nyt aika huonosti. Mulla on nyt tällainen kliseinen
ruuhkavuosi-ilmiö päällä ja tuntuu, että hirmu vähän ehtii
käydä katsomassa. Kun itselläni on vapaailta, niin olen usein
kotona.”
Tulevia
roolejasi? ”Tammikuussa tulee ensi-iltaan Juoksuhaudantie. Tää on
mulle tosi huikea juttu, jota on harjoiteltu pikkuhiljaa pitkään,
ja jonka esityksiä odotan kovasti. Enskari on Teatteri Avoimissa
Ovissa 24.1. 2014, ja siellä meillä on esityksiä 9.5. saakka.
Lisäksi meillä on keväällä esityksiä Lahden
Kaupunginteatterissa ja Työviksessä. Tästä tulee vähän
sellainen Kiviä taskussa-tyylinen juttu. Kaksi klovnia esittää
koko romaanin kannesta kanteen kahdessa tunnissa. Me soitetaan myös
esityksessä itse musaa, sellainen kahden miehen rock-bändi, kaikkia
itselle tärkeitä biisejä, U2:ta, Johnny Cashia, Neil Youngia jne.
Meillä on esityksessä Kari Hotakaisen kirjan kieli ja tarina
käytössä, mutta me puhutaan myös omia juttuja. Hotakainen on
antanut meille tekstin ja esityksen suhteen täysin vapaat kädet.
Esitys on improvisaatio, mutta meillä on siihen tietty rakenne ja
suunnitelmia, jotka sitten elävät tilanteessa. Samoin ne omat
henkilökohtaiset jutut vaihtelee illasta toiseen. Mutta me esitetään
kyllä Tuukka Vasaman kanssa se koko tarina joka ilta, vaikka
joitakin hahmoja on tietysti pitänyt leikata pois. Sehän on
sellainen kotirintamamiesten tarina, me haluttiin tehdä esitys
siitä, että millaista on yhdistää perhe-elämä ja työ,
nykymiehen paineet hoitaa kaikki elämän osa-alueet. Sitä kautta
sitten löytyy se Juoksuhaudantie, jossa kotirintamamiehen tilanne on
viety äärimmilleen. Juoksuhaudantien lisäksi näyttelen tällä
hetkellä Helsingin Kaupunginteatterin Verkossa-näytelmässä, joka
kertoo Wikileaksista. ”
Mikä
sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mä haluaisin olla Corto
Maltese, kun se on niin kiehtova ja magee hahmo. Komea ja seksikäs
ja maaginen.”
Jos
saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Kyllä mä
varmaan lemmiskelisin jonkun kanssa. Olisi myös kiinnostavaa
synnyttää. Haluaisin kokea naiseutta lihallisesti.”
Jos
ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi
mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ottaisin
kyniä ja paperia ja kirjoja. Ruuaksi ottaisin jotain oikein hyvää
risottoa.”
Jos
rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan?
”Luonnontarkkailuvälineitä, kiikarit ja sellaista. Ottaisin myös
kiipeilyvälineitä, jotta voisin kiivetä siellä puussa vieläkin
korkeammalle.”
Jos
voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen
tai ajanjaksoon, minne matkaisit? ”Mä menisit Woodstockiin tai
siihen hetkeen kun Berliinin muuri murtui. Tai vuosisadan alun
Helsinkiin.”
Mitä
aiot tehdä seuraavaksi? ”Ryntään tästä kotiin ja haen vaimon
sieltä ja vien hänet junalle.”
Bernard
Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä
sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä
sanasta pidät vähiten? - Ei
Mikä
sytyttää sinut? - Katse
Mikä
sammuttaa intohimosi? - Stressi
Suosikkikirosanasi?
- Perkele
Mitä
ääntä rakastat? -Lasteni naurua
Mitä
ääntä inhoat? - Kynsien vetämistä liitutauluun
Mitä
muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentämistä
Missä
ammatissa et haluaisi olla? - Kriitikko
Jos
Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut
Taivaan porteille? - Tervetuloa!
Improvisaatioryhmä reactorin sivut täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).